On hyvä, että tuoteryhmien 1. (Makeiset, suklaa ja sokerituotteet, lukuun ottamatta täysksylitolipurukumia ja -pastilleja), 3. (Jäätelöt, sorbetit ja mehujäät), 4. (Energiajuomat) ja 5. (Alkoholijuomat ja niiden alkoholittomat vastineet) kaikkien tuotteiden markkinointi on kielletty. Edellä mainittujen tuoteryhmien lisäksi myös tuoteryhmän 10. (Keksit ja leivonnaiset) elintarvikkeet ovat ravintosisällöltään pääosin siinä määrin epäterveellisiä ja tuoteryhmän sisällä on pääsääntöisesti hankala löytää selkeästi terveellisempää vaihtoehtoa, että myös tuoteryhmä 10. (Keksit ja leivonnaiset) tulisi joko suoraan lisätä ryhmäksi, jonka tuotteita ei tule markkinoida lapsille ravintosisällöstä riippumatta, tai vaihtoehtoisesti tulisi tiukentaa kriteereitä WHO:n mukaisiksi, jolloin tuote ei saa sisältää lisättyä sokeria tai makeutusaineita lainkaan. Tämä ehto käytännössä kieltäisi ryhmän 10. tuotteiden markkinoinnin kokonaan Norjan lakiluonnoksen tapaan. Nyt Suomen ehdotuksessa esitetty hyväksyttävän sokeripitoisuuden yläraja – vaikkakin Sydänmerkin mukainen - on korkea. Tuoteryhmien 2. (Naposteltavat) ja 10. (Keksit ja leivonnaiset) kriteerit eivät nyt ole täysin johdonmukaiset. Olisi parempi joko asettaa myös tuoteryhmälle 2. markkinointikiellon kriteerit ravintoaineittain tai kuten edellä esitetty, vaihtoehtoisesti kieltää tuoteryhmän 10. kaikki tuotteet. Nykyisillä kriteereillä saattaa syntyä tilanne, että on mahdollista sallitusti markkinoida epäterveellisempiä tuotteita kuin mitä jää kaikkien tuotteiden markkinoinnin kategorisesti kieltävän tuoteryhmän 2. alle. On myös mahdollista, että päinvastoin kuin taustaselvityksessä on mainittu, nyt esitetty jaottelu (tuoteryhmä 10.) kannustaa brändimarkkinointiin sen sijaan, että valmistajalla olisi kannustin kehittää "reseptiikkaansa" ravintosisällöltään aidosti parempaan suuntaan.

On hyvä, että tuoteryhmän 6. (Mehut, virvoitusjuomat, pullovedet ja muut juomat) kaikkien sokeria sisältävien juomien markkinointi on kielletty. Usein unohdetaan, että vaikka mehussa olisi vain marja- tai hedelmämehun luontaisesti sisältämä sokeri eikä juoma sisältäisi lisättyä sokeria, on mehun sokeri ns. vapaata sokeria toisin kuin kokonaisten marjojen ja hedelmien sisältämä sokeri ja esimerkiksi täysmehun sokeripitoisuus saattaa vastata virvoitusjuoman sokeripitoisuutta. Tuoteryhmässä 6. markkinointikiellon piiriin tulisi lisätä myös maustetut makeuttamattomat pullo- ja kivennäisvedet ja kriteereihin myös juoman pH alle 5,5 tai juomaan lisätty haitallinen happo (tyypillisesti sitruunahappo E330). Juomissa (esim. maustetut kivennäisvedet, useat energiajuomat) olevat hapot aiheuttavat hampaiden kemiallista liukenemista (hammaseroosio), jolle erityisen alttiita ovat lapset ja nuoret. Heillä on suussaan vastapuhjenneita hampaita, joiden kiilteen kypsyminen on vielä kesken.

Erityyppiset smoothiet ovat nyt useissa tuoteryhmissä (6., 8., 21.). Tuoteryhmässä 6. olevien mehuraaka-ainetta sisältävien hedelmä- ja marjasmoothieiden markkinointikiellon kriteerinä on sokeri > 0g, mikä automaattisesti ylittyy marjojen ja hedelmien luontaisesti sisältämien sokerien vuoksi ja täten estää kaikkien tässä kategoriassa olevien mehujen ja mehua sisältävien hedelmä- ja marjasmoothieiden markkinoinnin. On hyvä huomata, että vaikka tuotteeseen ei valmistusvaiheessa olisi lisätty sokeria, sisältävät hedelmä- ja marjamehut sekä niistä valmistetut mehutiivisteet ns. vapaata sokeria. Tuoteryhmässä 8. jogurttipohjainen smoothie saa sisältää sokeria peräti 10 g/ 100 g. Tässä tuoteryhmässä on jogurttipohjaisia tuotteita, mutta ei ole eksplisiittisesti määritelty smoothien pääraaka-aineen pitoisuutta. Tuoteryhmässä 21. 100-% hedelmästä valmistetut smoothiet ovat sallittuja, mikäli ne eivät sisällä lisättyä sokeria. Sallittuja ovat myös hedelmän lisäksi vettä, jogurttia, maitoa tai viljatuotteita sisältävät tuotteet, jos niiden pääraaka-aine kuitenkin on hedelmä- tai vihannessose. Näiden kolmen smoothie-ryhmän ja esim. sallittujen sokeripitoisuuksien rajat saattavat aiheuttaa tulkintavaikeuksia.

Tuoteryhmän 8. (Jogurtti, vanukkaat ym.) tuotteissa sallitaan tarpeettoman korkea sokeripitoisuus 10 g/100 g, joka lienee asetettu Sydänmerkin sokerin enimmäismäärää vastaavaksi. Jogurttien ja viilien luontainen, tuoteryhmän 7. sokeripitoisuutta vastaava makeus noin 5 g/ 100 g on kuitenkin riittävä, eikä lasta tai nuorta tule totuttaa liikaan makeuteen liiallisella sokerilla tai makeutusaineilla. On hyvä huomata lisäksi, että Sydänmerkissä jogurttien, rahkan, viilin ja niiden kaltaisten maito- tai kasvipohjaisten tuotteiden luokkaan luetaan ainoastaan lusikoitavassa muodossa olevat tuotteet. Ohjeistusluonnoksessa esimerkkituotteena on kuitenkin annettu myös juotavat jogurtit ja jogurttipohjaiset smoothiet. Millä perusteella juomajogurtit on sijoitettu tuoteryhmän 7. sijaan korkeamman sokeripitoisuuden sallivaan tuoteryhmään 8., vaikka kyseessä on maitopohjainen juoma (tai sen kaltainen kasvijuoma)? Lapset ja nuoret käyttävät näitä tuotteita runsaasti. Lisäksi juomajogurtteja nautitaan helposti napostelutyyppisesti ja useaan käyttökertaan jaettuna, mikä yhdessä tuotteen korkean sokeripitoisuuden kanssa aiheuttaa toistuvia happohyökkäyksiä ja lisää hampaiden reikiintymisen riskiä.

Tuoteryhmän 13. (Aamiaisviljavalmisteet) sallittu sokeripitoisuus 15 g/ 100 g on korkea. Kriteerit voisivat olla nyt ehdotettua tiukemmat. Markkinoilla on jo nyt esimerkiksi aamiaismysli, jonka kuitupitoisuus on ehdotettua korkeampi ja jonka suolapitoisuus, tyydyttyneen rasvan pitoisuus ja sokeripitoisuus ovat ohjeistusluonnoksessa annettua alhaisemmat. Tuoteryhmän 13. enimmäissokeripitoisuudeksi olisi aivan mahdollista ja tulisikin asettaa 10 g/100 g.

Tuoteryhmään 19. (Kastikkeet ja tahnat) kuuluvat myös lasten usein suosimat ketsupit, joiden sokeripitoisuus on tavallisesti noin 18-23 g/ 100 g. Markkinoilla on jo vähäsokerinen ketsuppi, jonka sokeripitoisuus on 11 g/ 100 g, joten ohjeluonnoksessa esitettyä alhaisempi sokeripitoisuus on mahdollista saavuttaa ja siihen tulisi myös pyrkiä. Useat kastikkeet (esim. ketsuppi ja useat salaatinkastikkeet) ovat paitsi makeita, myös happamia. Tuotteen alhainen pH ja esim. etikkahappo lisäävät riskiä hampaiden kemialliselle liukenemiselle eli eroosiolle, jolle erityisen alttiita ovat lasten hampaat. Myös tämä hammasterveyden näkökulma olisi syytä huomioida markkinointikiellon kriteereissä.

Ohjeistuksessa epäterveellisten elintarvikkeiden määritelmä on ongelmallinen ja ristiriitainen verrattuna juuri julkaistuihin Kansallisiin ravitsemussuosituksiin, WHO:n suosituksiin, Sydänmerkin kriteereihin ja nykyiseen myynnissä olevaan elintarvikevalikoimaan. Näin tiukat rajoitukset eivät rakenna tervettä ja tasapainosta ruokasuhdetta lapsille ja voivat aiheuttaa huolta lasten vanhemmille, kun niin monet tavallisetkin ruoat määritellään epäterveellisiksi. Tasapainoiseen ja terveelliseen ruokavalioon kuuluu myös sattumia ja lapsilla tulee olla oikeus juhlia jatkossakin syntymäpäiviä ja muita juhlia ilman huolta.
Kansainvälisenä yrityksenä, joka erilaisia elintarvikkeita, otamme julkisen keskustelun ja kasvavan kuluttajakysynnän terveellisemmistä ruokavaihtoehdoista erittäin vakavasti ja tunnustamme vastuullisen mainonnan merkityksen lapsille. Tämän valossa ja omasta aloitteestamme olemme jo 15 vuoden ajan työskennelleet intensiivisesti parantaaksemme tuotteidemme ravitsemuksellisia ominaisuuksia.
Tarjoamme ruokiamme maailmanlaajuisesti. Siksi olemme riippuvaisia yhtenäisistä, johdonmukaisista maailmanlaajuisista tai vähintään EU:n laajuisista säännöksistä, joihin kuluttajamme ja me yrityksenä voimme sopeutua ja luottaa. Paikalliset aloitteet eivät auta yrityksiä tarjoamaan terveellisempiä ruokavaihtoehtoja kansainvälisesti, vaan pikemminkin vaikeuttavat prosessia.
WHO:n Euroopan ravintoaineprofiilimallin 2023 (luonnoslakiesityksen mukaan 28. kesäkuuta 2023) perusteella arviolta 70 prosenttia kaikista elintarvikkeista on kattavien mainontakieltojen alaisia. Maailman terveysjärjestö (WHO) on kehittänyt ravitsemuskriteerit elintarvikkeiden terveellisyyden arvioimiseksi luokittain. Kuitenkaan ei voida todistaa, että siellä määritellyt rajat olisivat terveydelle merkityksellisiä. Paikallinen suomalainen lähestymistapa on osittain näiden vaatimusten ylä- ja alapuolella.
Jos arviolta 70 prosenttia laillisten vaatimusten mukaisesti tuotetuista ja markkinoiduista elintarvikkeista luokitellaan "epäterveellisiksi" kyseenalaisin perustein ja niihin kohdistuu kieltävät mainontakiellot, markkinatalouden periaatteiden ydin heikkenee. Tällaiset mainontakiellot ovat liiketoiminnan ja innovaatioiden vastaisia.

Normaalielintarvikkeita ei voida verrata alkoholiin: Alkoholin ja tiettyjen normaalikuluttajalle täysin vaarattomien elintarvikkeiden asettaminen samaan kategoriaan ei ole perusteltua. Tiettyjen tuoteryhmien tuotteiden markkinoinnin kategorinen kieltäminen ravintosisällöstä riippumatta ei kannusta kehittämään ravintoainekoostumukseltaan parempia tuotteita ko. tuoteryhmään.

Olisi hyvä, että meillä olisi EU-ohjeistus, joka kohtelisi tasapuolisesti eri EU-maissa toimivia yrityksiä.
Nyt ehdotettu suomalainen, alle 18 v. lapsille suunnattu markkinoinnin ohjeistus, luokittelee epäterveellisiksi monet ns. ”tavalliset” elintarvikkeet, jotka sopivat ruokavalioon kohtuudella käytettynä.

Epäterveellisten elintarvikkeiden määrittely:

Emme pidä hyödyllisenä yksittäisten tuotteiden luokittelua kategorisesti terveellisiin ja epäterveellisiin. Kuten kohdassa 3 todetaan, ruokavalion terveysvaikutus muodostuu aina kokonaisuudesta, eikä jokin tuote silloin tällöin nautittuna muuta ruokavaliota epäterveelliseksi. Liian ehdoton suhtautuminen herättää usein vastareaktion, jolloin vaikutus voi olla päinvastainen kuin mitä toivotaan.

Ruoan jako ”terveelliseen” ja ”epäterveelliseen” jättää kokonaan huomiotta sen tosiseikan, että ruokailutilanteita on erilaisia ja ruoan funktio niissä vaihtelee: ravitsemuksen lisäksi ruoalla on mm. sosiaalisia ja kulttuurisia tehtäviä. Esimerkiksi ravintolaruokaa nautitaan useimmiten osana sosiaalista tilannetta. Kategorisen, rajoittava ohjeistuksen soveltaminen ravintolaruokailuun todennäköisesti vähentäisi lapsiperheiden yhteisiä ravintola-aterioita, mikä tuskin on omiaan kohentamaan lasten ja perheiden hyvinvointia.

Ovatko raja-arvot sopivat:
Ravintolaruoalle (taulukon kohta 17) ei tule esittää raja-arvoja. Lainsäädäntö ei edellytä ravintosisällöin ilmoittamista ravintoloissa ja muissa tarjoilupaikoissa tarjottavasta ruoasta, eikä ravintoarvojen laskeminen ole käytännössä mahdollista käsityönä toteutettavassa ruoanvalmistuksessa.

Ohjeistus lienee vielä keskeneräinen, koska mukana aika paljon on ristiriitaisuuksia esimerkiksi uusien kansallisten ravitsemussuositusten, EU-sääntelyn ja WHO:n ohjeistuksenkin kanssa (pääsääntöisesti kiristävään suuntaan). Pahimmillaan ohjeistus kääntyy tässä muodossa itseään vastaan varsin tiukkojen tulkintojen sekä ristiriitaisuuksien vuoksi. Kannattaisikin vielä pohtia, miten parhaalla mahdollisella tavalla yhteiskunnallinen kokonaisuus huomioiden vastataan itse haasteeseen, jota on lähdetty ratkomaan, eli edistetään lasten ja nuorten terveyttä. Ohjeistus tällaisenaan voi viedä itse asiaa pahimmillaan väärään suuntaan ja samalla aiheuttaa merkittäviä ongelmia kotimaisille, vastuullisille toimijoille.

Lähtökohtana lapsiin kohdistuvan markkinoinnin ohjeistuksessa on ollut lasten epätasapainoinen ruokavalio ja siitä johtuvat haasteet lapsien terveydelle liikalihavuusnäkökulmasta.

Esityksessä tuoteryhmien ravintotekijöissä on tuoteryhmäkohtaisesti merkittäviä eroavaisuuksia ravintosisältöjen huomioimisessa. Tuoteryhmien markkinointia rajoitetaan esityksessä toisistaan poikkeavin määrittein. Muun muassa virvoitusjuomissa matalaenerginen ravintosisältö on sisällytetty mukaan niin, että esimerkiksi sokerittomat tai vähäsokeriset vaihtoehdot kuuluisivat ohjeistuksen täyskiellon piiriin. Elintarvikelaissa sokerittomuus on kuitenkin määritelty siten, että tuote voi sisältää pienen määrän sokeria. Tämä ohjeistus poikkeaa siis elintarvikelainsäädännöstä.

Ohjeistuksessa puhutaan myös lisätystä sokerista. Luonnollisen tai lisätyn sokerin erottaminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Sama määrä luonnollista sokeria ja lisättyä sokeria sisältävät yhtä paljon energiaa ja molemmissa tapauksissa energiasaannin vaikutus on sama.

Kysymykseen, ovatko raja-arvot sopivat:

Sokerin raja-arvo ristiriidassa elintarvikelainsäädännön kanssa
Elintarvikelainsäädäntö asettaa selkeät ja tieteellisesti perustellut raja-arvot sokerittomuudelle. Elintarvikelaki sallii pienen sokerimäärän "sokeriton" väittämän yhteydessä (enintään 0,5 g/100 g tai ml). Tätä pidetään käytännöllisenä rajana, koska joissakin luonnollisissa raaka-aineissa voi esiintyä pieniä määriä sokeria. Esitetty sokerittomuuden raja-arvo 0 g/100 g tai ml sokerille aiheuttaa tarpeettoman ristiriidan lainsäädännön kanssa. Esitettyjen raja-arvojen tulisi perustua elintarvikelainsäädännön asettamiin realistisiin ja tieteellisesti perusteltuihin rajoihin.
EU:ssa on myös selkeä raja vähäsokeriselle tuotteelle, joka voi sisältää enintään 5 grammaa sokeria per 100 grammaa kiinteää elintarviketta tai 2,5 grammaa sokeria per 100 millilitraa nestemäistä elintarviketta. Tämä on ollut Englannin markkinointiohjeistuksen perusta.

Kofeiinia käytetään sekä aromina että piristeenä – määrä ratkaisee
Lainsäädäntö asettaa kofeiinin käytölle rajat, sillä kofeiinia voidaan käyttää elintarvikkeissa sekä aromina että piristeenä. Kofeiinin käyttö piristeenä on tarkkaan säädeltyä ja juomat, joissa on kofeiinia yli 150 mg/l, katsotaan olevan piristäviä. Tätä vähemmän kofeiinia sisältävissä juomissa kofeiinia käytetään aromina. Energiajuomien kofeiinipitoisuus on yleisimmin 320 mg/l ja kofeiinipitoisuus tulee ilmoittaa milligrammoina 100 millilitraa kohden. Vertailukohtana kahvin kofeiinipitoisuus, joka vaihtelee valmistustavan mukaan, mutta keskimäärin kahvi sisältää noin 400 mg kofeiinia per litra. Eri ainesosien aromikäytön rajaamista sääntelyn ulkopuolelle on syytä miettiä.

Sokerittomat tuotteet on syytä rajata ohjeistuksen ulkopuolelle parempien vaihtoehtojen tukemiseksi
Johdonmukaiset ohjeistukset ja linjaukset eri hallinnonalojen välillä ovat välttämättömiä, jotta voidaan tukea kuluttajien informoituja ja parempia valintoja. Virvoitusjuomien porrastettu verotus on onnistuneesti kannustanut teollisuutta muotoilemaan juomiaan sokerittomiksi ja ohjannut kuluttajien valintoja kohti vähäsokerisempia tuotteita. Ravitsemusasiantuntijoiden laatima lausunnolla oleva ohjeistus on ristiriidassa verotuksessa saatujen oppien kanssa eikä tue hyvin alkanutta kehitystä yhteiskunnassa juomista saadun sokerin vähenemiseksi.

On poikkeuksellista, että Suomessa halutaan sisällyttää sokerittomat tuotteet myös ohjeistuksen piiriin. Englannin ja Portugalin markkinoinnin linjauksissa sokerittomat tuotteet on jätetty ohjeistuksen ulkopuolelle. Tällä pyritään mahdollistamaan parempien vähäsokeristen vaihtoehtojen tarjonta ja valikoima ja siten tukea tasapainoisempaa ruokavaliota sen sijaan, että innovaatioille ja paremmille valinnoille määriteltäisiin tarpeettomia rajoitteita. Suunnitellut ankarammat markkinoinnin rajoitukset hidastavat erityisesti nuorten aikuisten siirtymistä esim. sokerittomiin juomiin, joita ei kuitenkaan ole markkinoitu alle 13-vuotiaille.

Kuten Suomen luonnoksen taustaperusteluissa todetaan, sokerittomat makeutusaineet eivät ole kohtuullisesti käytettynä terveydelle haitallisia ja voivat merkittävästi edistää siirtymää kohti tasapainoisempaa ruokavaliota sokeria sisältävien tuotteiden korvautuessa sokerittomilla. Myös sääntelyviranomaiset ympäri maailmaa (esim. Codex Alimentarius, JECFA, EFSA, FDA) ovat vahvistaneet kevytmakeuttajien turvallisuuden. Tutkimukset osoittavat, että kevytmakeuttajat ovat tehokas työkalu sekä painonhallinnassa että diabeteksen hoidossa. Ne ovat myös keskeinen väline, jolla elintarviketeollisuus voi uudistaa tuotteitaan ja vähentää lisätyn sokerin määrää. Ohjeistuksessa ehdotettu nollatoleranssi kevytmakeuttajien osalta on haitallinen, kun pyritään vähentämään kaikenikäisten sokerin saantia. Parempi olisi nojata esim. Englannin Ofcom-malliin, joka tukee kevytmakeutusaineiden käyttöä ja jonka tavoitteena on edistää terveellisempiä elintarvikevaihtoehtoja ja parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia, erityisesti lasten keskuudessa.
Kommentoitavana olevan ohjeistusluonnoksen rajoitusten perustelut makeutusaineiden osalta ovat ongelmallisia, sillä rajoituksia perustellaan sillä, että kevytmakeutetut tuotteet totuttavat kuluttajat makean makuun. Tutkimukset eivät tue tätä väitettä, itse asiassa päinvastoin. (1,2,3 )
Tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että lihavuuden vähentämiseksi elintarvikkeiden uudelleenmuotoilussa tulisi keskittyä elintarvikkeiden energiasisällön pienentämiseen, ei makujen vähentämiseen. (4) Tutkimus myös kritisoi keskittymistä yhteen makuun, makeuteen, jota tyypillisesti kuitenkin nautitaan muiden makujen kanssa. Mm. German Federal Institute for Risk Assesment viittaa lausunnossaan riittämättömiin todisteisiin siitä, vaikuttavatko makeutusaineet "merkittävästi siihen, että lapset ja nuoret tottuvat makeaan makuun."(5) Jos poliittisena tavoitteena on kuitenkin pyrkiä vähentämään makeaa makua, sopivat kalorittomat makeutusaineet myös tähän. Makeutusaineiden avulla voidaan sekä ylläpitää että vähentää elintarvikkeiden makeutta samalla kun niiden kaloripitoisuutta vähennetään. Johtopäätös: Makeutusaineet sopivat sekä sokerin korvaamiseen että makeuden vähentämiseen.

1) Appleton et al: Sweet taste exposure and the subsequent acceptance and preference for sweet taste in the diet: systematic review of the published literature. Am J Clin Nutr, 2018, 107:405-419.
2) Public Health England 2015. Sugar reduction: the evidence for action. Annexe 5: Food Supply; https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/470176/Annex e_5._Food_Supply.pdf
3) Trumbo et al: Perspective: Measuring Sweetness in Foods, Beverages, and Diets: Toward Understanding the Role of Sweetness in Health, Advances in Nutrition, 2020, 00: 1-12; https://doi.org/10.1093/advances/nmaa151
4) Prinz P: Sweetness preference and its impact on energy intake and body weight – a review of evidence. Front. Nutr., 2023, 10:1289028; doi: 10.3389/fnut.2023.1289028
5) Bundesinstitut für Risikobewertung: Stellungnahme Nr. 004/2023 vom 07. Februar 2023; https://doi.org/10.17590/20230207-070309

Epäterveellisen elintarvikkeen määritelmän tulisi pohjautua harmonisoituun EU:n tasoiseen määritelmään, tai vähintäänkin yhteispohjoismaiseen määritelmään, ja jonka tulisi pohjautua vahvaan tieteelliseen näyttöön. Tällaisenaan ohjeen soveltaminen on kohtuuttoman haastavaa kansainvälisten elintarvikealantoimijoiden osalta, sillä jo nyt voidaan huomata, että epäterveellisen elintarvikkeen määritelmässä on eroja Norjan lainsäädäntöehdotuksen kanssa.

Ohjeen soveltamisalasta tulisi pois lukea mm. erityisruokavaliovalmisteet kuten imeväisten ja pikkulasten tuotteet, ravintolisät sekä kliiniset ravintovalmisteet, joiden koostumusta, merkintöjä ja markkinointia säädellään jo tarkoin erityislainsäädännöllä. Ohjeistuksen taulukossa mainitaan kuitenkin kohdassa 21. Hedelmä- ja vihannessoseet "mukaan lukien lastenruuat", joka valitettavasti antaa ymmärtää, että lastenruokatuotteet kuuluisivat soveltamisalaan. Lastenruokatuotteille on lainsäädännön määrittelemät koostumusvaatimukset, jonka lisäksi tuotteiden kehityksessä otetaan vahvasti huomioon myös ikätasoiset ravitsemussuositukset ja ravintotarpeet, jotka eroavat aikuisten suosituksista ja ravintotarpeista. Lukuisat lastenruokatuotteet voidaan tämänhetkisen ohjeistuksen mukaan luokitella epäterveelliseksi, vaikka näin ei kuitenkaan ole (esim. vihannessoseet, puurojauheet sekä sormiruokailuun suunnitellut tuotteet). Lastenruokatuotteiden markkinointi kohdistuu luonnollisesti lasten vanhempiin, jotka hankkivat tuotteita lapsille. Ohjeen mukaan tämä ei kuitenkaan ole sallittua.

Taulukossa 1 mainitut ravintoarvot tulisi täsmentää ja tarkentaa myös ohjeessa (ei vain taustaselvityksessä). Näiden tulisi perustua perustua lainsäädännön sekä Ruokaviraston ohjeistukseen. Taulukossa mainitaan myös termi "lisättyä rasvaa", jolle ei ole määritelmää lainsäädännössä eikä tulkintaohjetta Ruokaviraston osalta. Olisi myös tärkeää tarkentaa, ovatko taulukossa mainitut ravintoarvot raja-arvoja myytävälle vai käyttövalmiille tuotteelle.

Kokonaisuudessaan jää epäselväksi, millä perusteella elintarvikkeen voi luokitella epäterveelliseksi. Epäterveelliseksi luokiteltu elintarvike voi kuulua osaksi terveyttä edistävää ruokavaliota, kun käyttömäärä tai -tiheys on kohtuullinen. Ruokavalio on kokonaisuus ja kohtuullisesti sekä harvoin käytettynä ns. herkuttelutuotteet ovat osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Ohjeistuksessa ja tuoteryhmien rajauksessa ohitetaan kokonaan tämä näkökulma ja rajataan epäterveelliseksi myös sellaisia tuoteryhmiä, joita suomalaiset osana ruokailuaan käyttävät.