Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto, myöhemmin Nuva ry, katsoo, että valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyvien menettelytapohjen yhdistämisessä tulee huomioida avustuksen saajien erilaisuus, sekä avustusten yhteisvolyymien erot. Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen ja nuorisoalan osaamiskeskusten valtionapukelpoisuudessa on hyödynnettävä edelleen opetus- ja kulttuuriministeriön asettamaa arviointi- ja avustustoimikuntaa. Toimikunnalla on olennaista asiantutemusta nuorisojärjestöjen toimintakentästä.

Nuva ry katsoo, että yleisavustusten käytön hyväksyttäviä kustannuksia yhtenäistäessä tulee huomioida yhdenvertaisuus toimijoiden välillä ja toisaalta toimijakentän keskinäinen erilaisuus, sekä eri kokoisten järjestöjen toimintaolosuhteet ja realiteetit. Nuva ry yhtyy Nuorisoala ry:n näkemykseen siitä, että yleisavustusten yhdenmukaistamista tulisi ohjata kevyimmän vallitsevan sääntelyn periaate, jotta tarpeeton byrokratia vähenee ja selkeys ja ennakoitavuus lisääntyvät.

Diabetesliitto ry kannattaa erillisestä valtionavustuskelpoisuuden myöntämisestä luopumista hallinnollisen taakan keventämiseksi. Valtionapuviranomainen voisi tehdä tämän arvioinnin valtionavustushakemuksen käsittelyn yhteydessä. Myös muilta osin valtionavustuskäytäntöjä olisi syytä yhtenäistää ja esimerkiksi määritellä valtionapuviranomaisille yhtenäinen käytäntö siitä, otetaanko ja miten huomioon järjestön varallisuus valtionavustuksien harkinnassa. Varallisuuden arvioinnin tulisi myös olla omaisuuslajien välillä neutraalia. Varallisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon hyvään taloushallintoon liittyvä taloudellisen puskurin mahdollisuus. Varallisuutta ei tulisi ottaa huomioon valtionavustusharkinnassa silloin, kun varallisuuden arvo on alle yhden (1) vuoden toimintakulujen määrä.

Diabetesliitto ry kannattaa jaoston ehdotusta valtionapuviranomaisten AUP-raportointiin liittyvien vaatimusten yhdenmukaistamisesta. Diabetesliitto ry pitää tarpeellisena, että AUP-raportointivelvoitteen euromääräistä alarajaa korotetaan merkittävästi, esimerkiksi miljoonaan euroon.

Valtionavustusta saavan yhteisön tai säätiön (”järjestö”) tilintarkastaja laatii valtionapuviranomaisen vaatiman AUP-raportin viranomaisen edellyttämällä tavalla. AUP-raportointi aiheuttaa sekä hallinnollista taakkaa että taloudellisia kustannuksia järjestöille.

Järjestön taloushallinto joutuu valtionapuviranomaisen vaatiman normaalin vuosiraportoinnin laatimisen lisäksi samanaikaisesti avustamaan tilintarkastajaa AUP-raportoinnin vaatiman tiedon keräämisessä ja tulkinnassa. Käytännössä isompien avustusten osalta tilintarkastaja joutuu käyttämään kymmeniä tunteja AUP-raportin laatimiseen. Diabetesliitolle vuoden 2024 valtionavustusten AUP-raporttien laatiminen maksoi noin 5.500 euroa ja sen lisäksi vielä liiton oman työn panoksen.

Tästä syystä normaalin tilintarkastuksen lisäksi tehtävän AUP-raportoinnin tarkoituksenmukaisuuteen tulee suhtautua kriittisesti. Jaosto voisi selvittää minkälaisia käytännön hyötyjä AUP-raportointi on antanut valtionapuviranomaisille ja onko niiden perusteella tullut esille avustusehtojen vastaisesti käytettyjä valtionavustuksia. Lisäksi jaosto voisi AUP-raportoinnin taloudellisen hyödyllisyyden arvioimiseksi selvittää, mikä on ollut kokonaisuudessaan opetus- ja kulttuuriministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoministeriön hallinnonaloilla järjestöjen vuotuinen kokonaiskustannus AUP-raporttien laatimisesta.

Alueellinen verkostojärjestö KOSTI ry ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattaa jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.

Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrään voimakkaan vähentymisen.

AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000€ kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.

Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.

LapCI ry näkee, että AUP-raportoinnin edellyttämän euromääräisen raja tulisi nostaa 500 000 euroon. Tämä vähentäisi järjestöjen hallinnollista taakkaa ja vapauttaisi resursseja varsinaiseen toimintaan. Varsinkin nyt, kun SOTE-järjestöihin on kohdistunut isoja leikkauksia, on tärkeää, että jää resursseja siihen, mihin avustus on varsinaisesti tarkoitettu.

LapCI ry yhtyy SOSTE:n lausuntoon, että tilintarkastajan AUP-raportti on järjestöille huomattava taloudellinen ja hallinnollinen rasite, ja olisikin hyvä analysoida kokonaisuudessaan AUP-järjestelmä ja arvioida onko erityisraportoinnilla oikeasti saavutettu vaikutuksia.

Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa se, että tiettyyn toimintaan voidaan suunnata järjestön omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään järjestölle myönnetystä avustuksesta. Järjestöjen omaa varainhankintaa on helpotettava siten, että järjestö voisi käyttää saamastaan valtionavustuksesta tietyn osan esim. kymmenen prosenttia (10 %) avustettuun toimintaan välittömästi liittyvään varainhankintaan, kuitenkin vähintään 3 000 euroa ja korkeintaan 60 000 euroa kalenterivuoden aikana. Varainhankintaa on vaikea tehdä ilman minkäänlaista rahoitusta ja resursseja. Pelkästään vapaaehtoisten toimin on vaikea saada luotua varainhankintaan kestävälle pohjalle.

Järjestöjen osallisuuden vahvistamiseksi on syytä merkittävästi vahvistaa avustusasiain neuvottelukunnan ja sen jaoston asemaa avustuskäytäntöjen ja esimerkiksi STEAn avustusoppaan linjausten suhteen.

1 Ehdotus menettelytapojen kehittämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi

Kansalaisareena suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin hallinnollisen taakan keventämiseksi ja menettelytapojen yhdenmukaistamiseksi, kun se tehdään järjestöjen toimintaedellytyksiä tukevalla tavalla. Kannatamme ehdotusta AUP-raportointivelvoitteen rajaamisesta koskemaan vain yli 500 000 euron avustuksia, sillä tämä tukee hallinnollisen työn kohdentamista tarkoituksenmukaisella tavalla, erityisesti pienempien järjestöjen näkökulmasta.

Yhdenmukaisuutta tavoiteltaessa on turvattava järjestöjen autonominen asema ja kiinnitettävä huomiota alueellisiin erityisyyksiin. Ylhäältä määritelty, yhdenmukainen ohjeistus ei saa kaventaa paikallisista ja kansalaislähtöisistä tarpeista kumpuavaa toimintaa. Mahdollisuus perusteltuihin poikkeuksiin (esimerkiksi ulkomailla käytettävät avustukset) on tärkeä säilyttää, mutta poikkeuksien käyttöperusteet on määriteltävä läpinäkyvästi.

Pidämme tärkeänä, että menettelytapojen kehittämisessä otetaan huomioon järjestökentän monimuotoisuus ja järjestöjen vaihtelevat resurssit. On olennaista, että uudistukset eivät johda suhteettomiin lisävaatimuksiin pienille tai vapaaehtoisvoimin toimiville järjestöille, joiden rooli hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämisessä on merkittävä.

Kannatamme valtionapukelpoisuuden ja hyväksyttävien kustannusten määrittelyjen selkeyttämistä, mutta korostamme, että yleisavustusten käytön tulee edelleen tukea myös järjestöjen omaa kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.

Pidämme myönteisenä, että AUP-raportointiohjeet julkaistaan keskitetysti esimerkiksi valtiovarainministeriön materiaalipankissa, mutta samalla on tärkeää varmistaa, että järjestöille tarjotaan riittävä neuvonta ja tuki uusien vaatimusten käyttöönotossa.

Lopuksi toteamme, että menettelytapojen uudistamisen yhteydessä tulee vahvistaa järjestöjen mahdollisuuksia osallistua valmisteluprosesseihin. Tämä on keskeistä sekä lainvalmistelun demokraattisuuden että kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten kannalta.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattaa jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.
Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrän voimakkaan vähentymisen.
AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000€ kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.
Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.

Lapin maakunnallisena verkostojärjestönä Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry sekä Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattavat jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.
Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrän voimakkaan vähentymisen.
AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000 € kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.
Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.

Kannatamme menettelytapojen yhtenäistämistä ja AUP rajan nostoa 500 000 euroon. Yleisavustusten raportoinnin tulisi kohdistua taloudellisesti merkittäviin avustuksiin, jotta järjestöjen hallinnollinen taakka pysyy kohtuullisena. Yhdenmukaiset käytännöt valtionapukelpoisuudessa ja kustannusten hyväksyttävyydessä tukevat järjestöjen ennakoitavuutta ja sujuvaa hallintoa.
Järjestöjen omavarainhankintaa ja siihen panostamista on helpotettava kaikin mahdollisin keinoin.

Pohjanmaan Yhdistykset ry ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattaa jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.
Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrään voimakkaan vähentymisen.
AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000 € kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.
Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattaa jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.

Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrän voimakkaan vähentymisen.

AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000€ kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.

Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.