Vantaan Järjestörinki ry pitää valtionavustuskäytäntöjen kehittämistä ja yhdenmukaistamista tärkeänä ja puoltaa valtionavustuskäytäntöjen uudistusjaoston raportin linjauksia. Yhdymme näkemykseen siitä, että nykyinen järjestelmä vaatii selkeyttämistä ja keventämistä, jotta se tukisi paremmin erikokoisten toimijoiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan hyvinvointia edistävään työhön.
Erityisesti nostamme esiin seuraavat huomiot:
AUP-raportoinnin kohtuullistaminen
Kannatamme vahvasti ehdotusta, että AUP-raportointivelvoite kohdistuisi vain taloudellisesti merkittäviin yleisavustuksiin, esimerkiksi yli 500 000 € tukea saaviin järjestöihin. Nykykäytäntö kuormittaa kohtuuttomasti pieniä ja keskisuuria toimijoita, joilla ei ole käytettävissään hallinnollista tai taloushallinnon asiantuntijaresurssia, vaan toiminta rakentuu pääosin vapaaehtoisuuden ja niukkojen resurssien varaan. Hallinnollinen taakka vie aikaa ja rahaa pois varsinaisesta toiminnasta, eikä ole kustannusvaikuttavaa myöskään valtion näkökulmasta.
Yhtenäiset ja läpinäkyvät valtionapukelpoisuuden kriteerit
Valtionapukelpoisuuden myöntämiskäytännöt vaihtelevat eri viranomaisten välillä. Tämä johtaa epäselvyyksiin ja lisää hakemusten hylkäysriskiä ilman, että syynä olisi toiminnan laatu tai vaikuttavuus. Näemme tärkeänä, että valtionavustusten myöntämiskriteerit yhtenäistetään ja että järjestöjen velvoitteet määräytyvät avustuksen koon ja luonteen mukaan.
Kannatamme hyväksyttävien kustannusten määrittelyn yhtenäistämistä, erityisesti palkkakustannusten osalta. Samalla on kuitenkin huomioitava, että järjestöjen toimintaympäristöt ja rakenteet vaihtelevat. Yhtenäiset linjaukset eivät saa heikentää pienten, paikallisten tai uutta toimintaa kehittävien järjestöjen mahdollisuuksia.
On tärkeää, että uudistuksia valmisteltaessa ja käyttöönotettaessa järjestöille tarjotaan selkeät, helposti ymmärrettävät ohjeet sekä neuvontaa. Erityisesti vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset tarvitsevat tukea siirtyäkseen sujuvasti uuteen käytäntöön. Sujuva siirtymäa vähentää väärinkäsityksiä.
Järjestöjen yhteiskunnallinen merkitys ja osallisuus
Uudistusten onnistuminen edellyttää, että järjestöjä kuullaan prosessin kaikissa vaiheissa. Kuten raportissa esitetään, neuvottelukunnan asemaa on syytä vahvistaa. Kansalaisyhteiskunnan vahvuus rakentuu osallisuuteen ja monimuotoisuuteen – siksi on tärkeää turvata myös uusien, pienimuotoisten ja paikallisten toimijoiden pääsy rahoituksen piiriin.
Kannatamme raportin linjauksia. Ne parantavat järjestelmän ennakoitavuutta, selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta – edellyttäen, että uudistukset toteutetaan tasapainoisesti, pienet ja keskisuuret toimijat huomioiden. Näin valtionavustustoiminta voi olla aidosti vaikuttavaa, saavutettavaa ja yhteiskunnan tarpeita vastaavaa.

Frame Contemporary Art Finland kannattaa AUP-raportointia vain taloudelliselta arvoltaan merkityksellisten, esim. yli 500 000 € ylittävien avustusten kohdalla, mikä on tällä hetkellä käytäntö ainakin OKM:n valtakunnallisille kulttuurijärjestöille jakamien avustusten kohdalla. Kulttuurialalla pienet avustukset ovat hyvin yleisiä eikä järjestötoimijoiden hallinnollista taakkaa tule lisätä vaan päinvastoin etsiä keinoja vähentää sitä.

Toisaalta AUP-raportointi on hallinnollinen ja taloudellinen rasite niille toimijoille, joita se koskee. On tärkeää arvioida AUP-järjestelmä kokonaisuudessaan, jotta erityisraportoinnilla aidosti saavutetut edut ja tulokset ovat selvillä.

Viranomaisten valvontatyö kohdentuu tehokkaammin, kun raportointivelvoitteet ovat suhteessa avustusten kokoluokkaan ja hallinnollisen työn väheneminen tehostaa järjestöjen toimintaa ja säästää resursseja.

​​Hyväksyttävien kustannusten määrittely (esim. palkkakustannukset) on syytä yhtenäistää, kuitenkin ottaen huomioon järjestöjen erilaiset toimintaolosuhteet ja taloudelliset realiteetit. Olisi myös harkittava yleisavustuksen käytön sallimista joiltakin osin varainhankinnan kuluihin, koska onnistunut varainhankinta korostuu jatkossa järjestöjen toiminnassa ja tukee näin järjestökentän kestävyyttä.

Valtionapukelpoisuuden myöntämisessä tulee huomioida eri aloilla toimivien järjestöjen ja toimialojen erityispiirteet.

Ensi- ja turvakotien liitto tukee selkeyttä ja ennakoitavuutta valtionavustusjärjestelmässä. Valtionavustusjärjestelmän selkeyttäminen, hallinnollisen taakan keventäminen ja menettelytapojen yhdenmukaistaminen on tarpeellista. Painotamme samalla joustavuutta, toimintaedellytysten turvaamista ja osallisuutta valmistelussa. Uudistuksissa on tärkeää turvata järjestöjen toiminnan jatkuvuus, autonomia sekä riittävä tuki ja neuvonta.

AUP-raportointivelvoitteen nostaminen 500 000 euroon on lähtökohtaisesti kannatettava muutos. Sen avulla voidaan kohdistaa valvontaa ja hallinnollista työtä nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. AUP-järjestelmän kokonaishyöty ja vaikutukset tulisi kuitenkin arvioida kokonaisuudessaan.

Epilepsialiitto pitää avustuskäytänteiden uudistamista ja kehittämistä erittäin ajankohtaisena, koska valtionavustuksiin on kohdistunut ja kohdistuu tulevaisuudessakin merkittäviä leikkauksia. Menettelytapojen kehittämisen ja yhdenmukaistamisen tulisi tukea järjestöjen tarkoituksenmukaista ja joustavaa toimintaa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Epilepsialiitto puoltaa AUP-raportointikäytäntöjen ja valtionavustuskelpoisuuden myöntämiskriteereiden yhtenäistämistä. Valtionapukelpoisuuden kriteerit sekä hakemus- ja raportointiprosessit eri viranomaisten välillä tulisi olla yhdenvertaiset.

Kannatamme SOSTEn tavoin AUP-raportoinnin edellyttämän euromääräisen rajan nostoa 500 000 euroon. Raportointirajan nostaminen vähentää pienempien järjestöjen ja avustuskohteiden hallinnollista taakkaa, säästää resursseja ja auttaa keskittymään perustoimintaan.

Satakunnan yhteisökeskus ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattavat jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.
Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrän voimakkaan vähentymisen.
AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000€ kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.
Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.

FDUV stöder förslaget om att höja eurogränsen för AUP-rapportering för allmänna bidrag till 500 000 euro. Detta skulle minska en del av organisationernas administrativa börda och frigöra resurser till den egentliga verksamheten.
Kriterierna för att bevilja statsbidrag bör harmoniseras mellan olika myndigheter så att organisationer behandlas jämlikt och ansökningsprocesserna blir tydligare. Definitionen av godtagbara kostnader (t.ex. lönekostnader och förmåner) bör förenhetligas, men samtidigt bör hänsyn tas till organisationernas olika verksamhetsförhållanden samt de krav på kompetens som målgruppens behov ställer (behov av specialkunnande, anpassningar, språk mm) och ekonomiska realiteter. Tydlighet och förutsägbarhet underlättar organisationernas strategiska planering.

• Muistiliitto kannattaa AUP-raportointivaatimusten yhdenmukaistamista siten, että AUP-raportti pyydetään vain taloudelliselta arvoltaan merkityksellisten yleisavustusten käytöstä. Sopiva raja merkittäväksi yleisavustukseksi voisi olla ehdotettu 500 000 euroa yhden kalenterivuoden aikana.
• Muistiliitto kannattaa ehdotusta siitä, että ennen uudistusta selvitetään AUP-raporttien tosiasiallinen merkitys valvonnan kannalta.
• Valtionavustusten myöntämiseen ja yleisavustusten käyttöön liittyvät kriteerit on syytä olla samanlaiset kaikille valtionavustusta saaville tahoille.
• Kun sote-järjestöjen valtionavustuksia ollaan leikkaamassa merkittävästi, tulisi yleisavustuksesta voida käyttää järjestön varainhankinnan välittömiin kuluihin 10 prosenttia. Lisäksi järjestön mahdollisesti saamaa muuta rahoitusta ei tulisi automaattisesti vähentää saadusta valtionavustuksesta. Muun tulon vähentäminen avustuksesta estää tosiasiassa varainhankintatoiminnan kehittämisen järjestöissä, joissa ei ole siihen omaa aiempaa resurssia.

Suomen Partiolaiset pitävät jaoston ehdotusta AUP-raportointiin liittyvien vaatimusten yhdenmukaistamisesta perusteltuna. Vaikka AUP-raportoinnilla lienee valtionavustusten käytön valvontaa tehostavia vaikutuksia, yhdymme Nuorisoala ry:n arvioon siitä, että tämä aiheuttaa se nuorisoalan järjestöille hallinnollista työtä, joka on pois varsinaisesta avustettavasta toiminnasta. Kannatamme valtionavustuksien tason arvioinnissa vaikuttavuuden mittaamista monipuolisesti, johon AUP-raportointi voi tuoda hyödyllistä tietoa. Kannamme kuitenkin huolta järjestöihin kohdistuvasta kasvavasta hallinnollisesta taakasta, erityisesti eri rahoituskanavien, niiden raportointiin sekä seurantaan liittyvien kasvavien vaatimusten myötä.

Pidämme hyvänä rajausta suurempiin avustuksen saajiin. Useammalta valtionavustusviranomaiselta avustusta saavien kohdalla olisi kuitenkin nähdäksemme tärkeää, että AUP-raportit olisivat mahdollisimman saman muotoiset sisällöltään ja vaatimiltaan tiedoilta, mikä helpottaisi järjestöille kohdistuvaa hallinnollista taakkaa.

Suhtaudumme varauksella ehdotukseen valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyvien menettelytapojen yhtenäistämisestä. Tunnistamme tavoitteen, mutta haluamme huomauttaa, että valtionavustusviranomaisten välillä ja sisällä käytännöt ovat mukautuneet kunkin tuettavan yhteiskunnallisesti merkittävän toiminnanalan toimintamuotojen mukaisesti. Lisäksi myönnettävien avustusten kokonaissumma vaihtelee merkittävästi niin eri valtionavustusviranomaisten välillä kuin sisällä, mikä on myös syy harkita tarkkaan yhteisten käytäntöjen yhtenäistämistä ja näiden vaikutusta. Haluamme myös huomauttaa, että eri valtionavustuksien myöntämisperusteiden ja -käytäntöjen takana on myös avustusten erilainen toimintalogiikka ja erilaiset tavoitteet. Näemme pääosin jaoston tavoin, että yleisavustusten myöntämistä koskeva valtionavustusprosessi on selkeä ja erojenvaltionapuviranomaisten menettelytapojen olevan pääosin perusteltuja.

Nuorisolain mukaisten valtakunnallisten nuorisojärjestöjen valtionapukelpoisuuden ja määrän arviointiperusteiden muuttamisesta on kulunut vasta muutama vuosi. Toivommekin, että uusia uudistuksia näihin ei tuoda jälleen näin nopeasti. Pidämme nykyisiä nuorisolaissa määriteltyjä kriteereitä toimivina valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustusten tehokkaaseen käyttöön. Suhtaudumme varauksella ajatukseen myöntämisperusteiden ja -kriteereiden harmonisoinnista, sillä järjestöjen yhdenvertaisuuden edistämisen sijaan nämä saattavat heikentää avustusten vaikuttavuutta ja saavutettavuutta niiden tavoitteiden näkökulmasta ja avustuksia on vaikeampi tällöin ohjata alakohtaisesti tavoitteita vastaavaan toimintaan, jota varten avustus on luotu.

Emme myöskään kannata esimerkiksi nykyisen kaltaisesta valtionapukelpoisuuden hakemisesta luopumista, sillä näemme tämän monimutkaistavan hakemusprosessia. Pidämme Nuorisoala ry:n tapaan tärkeänä, että opetus- ja kulttuuriministeriön asettama arviointi- ja avustustoimikunta osallistuu jatkossakin valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen ja valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten valtionapukelpoisuuden arviointiin itsenäisenä asiantuntijaelimenä.

Näemme erilaisia mahdollisuuksia jaoston ehdotuksessa yleisavustusten käyttöön hyväksyttävien kustannusten yhtenäistämisestä. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että yleisavustuksista ei muodostu järjestöjen toimintaa tiukemmin ohjaavia, mikä voi vaarantaa näiden autonomian ja esimerkiksi nuorisojärjestöjen kohdalla heikentää mahdollisuuksia nuorten itse ohjata toimintaa toivomaansa suuntaan. Emme kannata esimerkiksi tiettyä korvamerkittyä osuutta varainhankinnan kattamiseen, mutta suhtaudumme avoimesti sen mahdollistamiseen halukkaille järjestöille. Emme myöskään kannata käytäntöjä, jossa nuorisoalan valtionavustusten toimintaa muutettaisiin siten, että ne lähtökohtaisesti rahoittavat 100 % toimintaa ja onnistuneesta omasta varainhankinnasta kärsisi tällöin valtionavustuksesta. Tämän mallin laajentaminen olisi omiaan kasvattamaan valtionavustuksista riippuvuutta ja olisi ristiriidassa esimerkiksi kansalaisjärjestöstrategiassa määriteltyjen tavoitteiden kanssa.

Yhdymme Nuorisoala ry:n näkemykseen siitä, että yhdenmukaistamista tulisi ohjata ensisijaisesti kevyimmän vallitsevan sääntelyn periaate.

Liikuntalääketiede Suomi: Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000 € kalenterivuoden aikana, on toimiva ja kannatamme käytännön yhtenäistämistä muihin avustuksiin.

HyTe ry ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kannattaa jaoston ehdotuksia menettelytapojen selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi. On tärkeää, että valtionavustusten käyttöä ja AUP-raportointia koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset ja ennakoitavat.
Yleisavustusten käyttöaikaan ja hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:
STEAn käytäntö siitä, että yleisavustusta tai kohdennettua yleisavustusta on mahdollista käyttää pidemmällä aikajaksolla kuin yksittäinen kalenterivuosi on kannatettava, koska se tekee toiminnasta tarkoituksenmukaisempaa, joustavampaa sekä suunnitelmallisempaa. Käytäntö antaa myös joustoa järjestön toiminnan toteuttamiseen ennen kuluvan vuoden avustusmaksatuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön käytäntö kohtuullisten palkkakustannusten määrittelemiseksi on puolestaan kannatettava huomioiden avustusten määrän voimakkaan vähentymisen.
AUP-raportointiin liittyen:
Käytännön yhtenäistäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön käytännön mukaiseksi, jossa AUP-raportti laaditaan, kun avustus ylittää yksin tai yhdessä muiden avustusten kanssa 500 000€ kalenterivuoden aikana, on kannatettavaa.
Valtionapukelpoisuuden myöntäminen:
Käytäntöjä valtionapukelpoisuuden myöntämiseen liittyen valtionapuviranomaisten välillä kannattaa yhdistää. Yhdymme jaoston näkemykseen, että tuottavuus lisääntyy, kun valtionapukelpoisuutta ei erikseen haeta. Avustusten saajat velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisista muutoksista ja valtionavustuskelpoisuutta tarkastellaan avustusten käytön tarkastusten yhteydessä.