Ei puutu mitään mutta ehkäisevien palveluiden tarkoitus tutummaksi yhteistyötahoille ja asiakkaille.

eiköhän tässä ole riittävästi lupauksia työstettäväksi

Ei

Kuntoutuksen vaikuttavuuden huomiointi

Edelleen peruspalvelut eivät tunnu toimivan aikuissosiaalityössä ja terveydenhuollossa.

Ympäristö asiat

2) asukkaiden valinnanvapaus ja tasa-arvo omalääkärille pääsyssä. Jos kuulun sellaiseen väestöön, jossa omalääkäri vaihtuu koko ajan, väestö on vaikka YEK-lääkärille merkitty. Minulla ei olisi asukkaana koskaan mahdollista hyötyä hoidon jatkuvuudesta vrt. Toisen alueen lääkäri on pysyvässä työsuhteessa.

2) Omalääkärimallissa painotetaan kovasti ammatinharjoittajalääkäreitä, mutta virkalääkäreitä ei juuri mainita. Jos kaikki tai edes suurin osa terveysaseman lääkäreistä on ammatinharjoittajia, kuka hoitaa muut kuin välittömästi potilaiden hoitoon liittyvät tehtävät? Kuka kouluttaa nuoret lääkärit? Strategiassa ei mainita miten vastavalmistuneet lääkärit työskentelevät niin että omalääkäriyden edut tulevat esiin. Mikä on vastavalmistuneiden lääkäreiden toimenkuva? YEK-jaksoa (kaikkiin erikoistumispalveluihin kuuluva 9 kk terveyskeskusjakso) tekevä lääkäri ei voi toimia omalääkärinä hoidon jatkuvuuden vaarantumatta, mutta hän ei voi myöskään pelkästään päivystää, koska silloin yliopiston vaatimukset palvelun osalta eivät täyty (eikä kukaan jaksa sellaista työtä).

Ammatinharjoittajamallia ei ole testattu eikä se vaikuta olennaisesti eroavan virkalääkärin omalääkärimallista. Ison Omenan pilotin tuloksia ei ole riittävästi otettu huomioon.

Ammatinharjoittajalääkärin poissaolon sijaistusta ei ole kunnolla mietitty. Tiedetään, että osalla LUVNin alueista (Kirkkonummi, Raasepori) on olemassa päivystys ja Lohja on aloittamassa sellaisen, mutta suurimmalla alueella Espoossa tämän suunnittelu on aivan alkutekijöissä. On vaikea nähdä miten ammatinharjoittajamalli nojaa päiväpäivystyksiin, jos sellaista ei ole vielä olemassa. Jos päivystykset kattavat kovin suuren väestön tai hoitavat väestön kaikki päivystykselliset tarpeet, hoidon jatkuvuus kärsii. Lupauksissa ei oteta kantaa siihen, kuka hoitaa akuuttivastaanotot. Jos ammatinharjoittajalääkärit hoitavat vain omaa väestöään, jääkö päivystäminen pelkästään virkalääkäreiden harteille? Virkalääkärit arvostavat myös hoidon jatkuvuutta ja mahdollisuutta hoitaa omaa väestöä, kunhan väestön koko on inhimillinen.

Tilat eivät riitä, jos ammatinharjoittaja ja hoitaja tarvitsevat kumpikin oman huoneen ja tällaisten työparien määrä kasvaa jatkossa. Myöskään päivystyksille ei ole tiloja.
Muutoslupauksessa ei oteta kantaa siihen, miten ammatinharjoittajalääkäreiden ammattitaito ja sen säilyminen varmistetaan. Virkalääkärit osallistuvat säännöllisesti toimipaikkakoulutukseen ja käyvät muissa koulutuksissa useita kertoja vuodessa, minkä lisäksi terveysasemilla on toimivat konsultaatiokanavat. Jos ammatinharjoittajalääkäri käy koulutuksessa, on se pois palkasta eikä ole selvää, ketä hän voi konsultoida ongelmatilanteissa. Ehdotamme, että ammatinharjoittajalääkäriksi hyväksytään vain yleislääketieteen erikoislääkäreitä ja heidät velvoitetaan osallistumaan tiettyyn määrään koulutuksia vuodessa.

Joitain asioita, esim. toimenpiteet, on järkevä keskittää.

Tiimityössä on hyviä puolia, esim. yhteistyö tiimin hoitajien kanssa ja niitä ei kannata hylätä. Tiimimallista olemme oppineet, että aina ei tarvita lääkärin vastaanottoa. Pitäisi seurata hoidon tuloksia, ei lääkärikäyntejä. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole saatavilla hyviä laatumittareita.

Omahoitajan roolia ei muutoslupauksessa ole pohdittu. Omahoitajasta ei ole vastaavaa näyttöä kuin omalääkäristä terveyshyödyn suhteen. Lääkärin työn sujumisen kannalta omahoitajalla on paljon merkitystä.

Yksi lääkäri ja yksi hoitaja on hyvin haavoittuva yksikkö.

Nykyään terveysasemalla tehdään paljon osa-aikatyötä. Tämä pitäisi ottaa huomioon omalääkärimallia suunniteltaessa. Tutkimuksen mukaan erikoislääkäreillä tärkein syy osa-aikatyöhön on perhe eli ei ole odotettavissa, että kaikki lääkärit tekisivät kokoaikatyötä, vaikka työolot saataisiinkin sellaisiksi, ettei osa-aikatyötä tarvitse tehdä oman jaksamisensa vuoksi. Jos ammatinharjoittajalääkärit tekevät suuressa määrin osa-aikatyötä tai lomailevat samaan aikaan, kuka hoitaa heidän potilaansa?

Juuri aloittaneen lääkärin työn tehokkuus näyttäytyy erilaisena, koska toisin kuin pidempään töitä tehneellä, hänellä ei ole hoidettavanaan tutkimustuloksia, lausuntoa, palautteita yms. jotka vievät paljon aikaa. Sen vuoksi alkuvaiheen tilastoista ei voi vetää pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.

Koska ei vielä ole tarpeeksi tietoa ammatinharjoittajamallin toiminnasta, on riski lähteä ajamaan mallia liian voimalla.

Väestöpohjan luominen on ollut teknisesti vaikeaa. Miten varmistetaan väestöpohjan ylläpito esim. ihmisten muuttaessa? Miten varmistetaan, että väestöt ovat keskenään verrannollisia? Miten reagoidaan peittävyyden muutoksiin, esim. lisätäänkö lääkäreitä, jos peittävyys kasvaa?

Väestön määrää lääkäriä kohden ei ole määritelty edes suuntaa-antavasti. Näemme suurena riskinä sen, että väestöt ovat liian suuria eikä muuhun työhön (sektorityö, ohjaaminen, kouluttautuminen, toiminnan kehittäminen) menevää aikaa huomioida riittävän hyvin. Moni lääkäri on traumatisoitunut aiemman väestövastuumallin työajattomuudesta ja liian suurten väestöjen aiheuttamasta hallitsemattomuudesta. Jos lääkäreitä ei saada lisää vaan väestö jaetaan nykyiselle määrälle lääkäreitä, ei palvelu varmasti parane, mutta lääkärit uupuvat ja pahimmassa tapauksessa lähtevät kevyempiin töihin

Työntekijöiden työhyvinvointia ei mainita muutoslupauksessa. Työhyvinvoinnin on oltava sellainen, että se on pitovoimatekijä, jolloin hoidon jatkuvuus paranee myös siksi, etteivät työntekijät vaihdu.

Likabehandling av svenskspråkiga personer med intellektuell funktionsnedsättning saknas i förslaget. Svenskpråkiga boenden saknas. Det byggs bara för finskspråkiga. Rättvisa för svenskspråkiga.

Miten vastuullisuutta, erityisesti ekologista on tarkoitus toteuttaa, mitkä ovat esim ilmastotavoitteet?