Se on sitä samaa löpinää jolla yritetään tehdä musta valkoiseksi. Voisi tähänkin käytetyt työtunnit käyttää potilaiden hyväksi niin että edes joskus pääsisi vastaanotolle.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategialuonnos on hyvin laadittu. Ja on hienoa, että se yleisesti lausunnolla ennen sen hyväksyntää. Avointa, modernia, kannatettavaa!
Suunnitteluun ja kuulemiseen huomattavasti enemmän kohderyhmiä. Harva tietokoneen ääressä istuva työntekijä tietää ja tuntee, mitä kohderyhmä eniten haluaisi/tarvitsisi. Oletuksia on monenlaisia. En kaipaa enää yksinasuvana vanhuksena kohtaamispaikkoja, jossa minulle neuvotaan, miten syödä, liikkua ja välttää huumeita ja alkoholia. Tulee tunne, että muna neuvoo kanaa ja tunnen itseni idiootiksi. Iltapäivälehdet pitävät lööpeissään huolen siitä, miten kävelen, syön ja vältän syövän.
Hyvät ajatukset ja suunnat, vaikea tehdä mitään "tällä rahalla" ja vaikeat vuodet edessä. Silti jotain on luonnosteltava tähänkin, vaikka tiedämme ettei ne etene halutulla tavalla.
Vaikuttavuus puuttuu
Todella hyvään suuntaan Luvn on viemässä strategiaa. Kiitos avoimuudesta ja halusta saada kannanottoja strategian kehittämiseen.
Tässä muutamia otoksia luonnoksesta, jotka herättivät ajatuksia siitä, että strategia on osin ristiriitainen. Tuemme ihmisen omaa vastuuta ja kykyä huolehtia hyvinvoinnistaan; tämä ei toteudu, jos työntekijöillä ei ole aikaa perehtyä potilaaseen ja tarkastella hänen tilannettaan kokonaisvaltaisesti. Potilaiden luottamusta halutaan lisätä; tämäkin on vaikea saavuttaa jos työntekijöillä on kokoajan kiire ja tavoitteena saada mahdollisimman paljon potilaskäyntejä / päivä tai jos potilaita pompotellaan paikasta toiseen, pitää olla kanavia, joissa henkilökunta voi tehdä yhteistyötä eikä pompottaa potilasta turhaan aina seuraavaan paikkaan. Ennaltaehkäisystä on tehtävä järjestelmällistä, mittavaa ja johdettua; tämä tarvitsee myös sen että on aikaa potilaalle. Yksilöllisyyteen pyritään; ei toteudu kaikilta osin tällä hetkellä ja sen vuoksi vaikuttavuus kärsii. Tuemme itse- ja omahoitoa; tähän tarvitaan paremapaa yhteistyötä esim. kuntien kanssa ja myös yritysten kanssa, tätä on viimeaikoina oman ammattini näkökulmasta vain supistettu. Vain tehokkain hyvinvointialue voi tuottaa parhaat palvelut; mitä on tehokkuus; jos se on mahdollisimman suuria potilaskäyntimääriä, se ei pidä paikkaansa, jos se taas on mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa, se pitää paikkansa. Vahvistamme tulosvastuuta; mikä on tulosvastuu, kävijämäärä vai se että ihmiset ovat terveempiä/ huolehtivat paremmin itse terveydestään ja saavat oikeasti vaikuttavaa hoitoa. Jokainen vastaa omalta osaltaan työkyvyn ylläpitämisestä; työterveyshuolto on ajettu alas. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen; eri palveluiden välinen yhteistyö on vähentynyt kunta-aikaan nähden, LUVN on lokeroitunut kunta-aikaan verrattuna, kouluilla on vaikea saada LUVN:n palveluita tällä hetkellä, toivottavasti tähän tulee muutos. Tunnista ja luovu matalan vaikuttavuuden toiminnasta; eikö liukuhihnatyö, jossa kapea-alaisesti katsotaan potilaan tilannetta, otetaan paljon potilaita niin että kennellekkään ei ole riittävästi aikaa yhteen potilaaseen, ole juurikin matalan vaikuttavuuden toimintaa. Tehdään vaikuttavuustutkimuksia, se on erittäin tärkeää. Tärkeää myös kriittisesti tarkastella tutkimuksia, että ne ovat oikeasti valideja, muuten eivät kerro totuutta ja ovat turhaa puuhastelua.
Eli lyhyesti sanottuna; suoritetehokkuus on teennäistä, tehokkuutta pitää mitata vaikuttavuudella. Sitä kautta tulee todellisia säästöjä ja pikkuhiljaa resurssit riittävät paremmin. Eli tärkeää, että emme ole vain tekevinämme kovasti töitä, vaan teemme vaikuttavaa työtä.
Strategian pitäisi sisältää toiminnan toteuttamisen tapoja. Visio on eri asia.
On hienoa, että strategiaprosessissa on kuultu eri toimijoita. Luonnoksesta ei kuitenkaan käy tarkemmin ilmi, kuinka laajasti eri alojen ja erikokoisten yritysten kanssa on käyty keskusteluja. Huolena on, että mikro- ja pk-yritykset jäävät helposti suurten toimijoiden varjoon, mikä voi ohjata strategiaa väärään suuntaan. Yritysvaikutusten arvioinnin tulisi olla olennainen osa strategiaa, ja kumppanuusnäkökulmaa olisi syytä vahvistaa selkeämmin.
Organisaatiomuutoksen kehittämistyössä ja strategiasuunnittelussa ei ole kuultu kaikkia halukkaita. Työntekijät jotka tuntevat kentän ja sen tarpeet parhaiten, eivät ole saaneet ääntään kuuluviin kehittämistyön aikana. Pelkkien esihenkilöiden osallistaminen kehitystyöhön ei kata riittävästi näkökulmia, joita tulisi ottaa huomioon. Kehittämisprosessissa on mielestäni luotu osallisuuden harha, joka ei vastaa todellisuutta. Esimerkiksi aikuissosiaalityössä oli suurin osa työntekijöistä sitä mieltä että tällaisenaan Neuvis-uudistus ei voi toimia ja se on nyt kokeilun kautta todistettu, ettei se toimi. Asiakasohjaus ei toimi edes samalla tasolla kuin ennen muutosta, vaan heikommin.
Työntekijöiden hyvinvoinnista ei välitetä muualla kuin strategialupauksissa ja muutaman esimerkillisen esihenkilön empaattisen työnjohtamisen kautta. Työterveyden palvelut on supistettu niin pieneksi, ettei sinne ole asiaa juuri missään muussa asiassa kuin kuormituksen kasvaessa ylitsepääsemättömäksi. Työntekijän etuja on pienennetty ja heikennetty koko hyvinvointialuemuutoksen ajan. Millä tavoin strategiamuutoksessa voidaan parantaa työhyvinvointia jos puheet on jo kuultu eikä muutosta ole tapahtunut?
Sosiaalihuollon huoli-ilmoitukset voivat pahimmillaan sisältää henkilön henkeen ja terveyteen liittyviä tietoja, joiden käsittely nopeasti on kriittisen tärkeää. Olen todistanut asiakastilannetta, jossa henkilö on menettänyt henkensä, kun shl ilmoitusta ei ole käsitelty vaaditulla nopeudella. Aikuissosiaalityö on usein viimesijainen paikka josta apua haetaan ja turhia huoli-ilmoituksia tehdään todella vähän. Jonossa on nyt jopa 1,5v vanhoja täysin koskemattomia huoli-ilmoituksia ja niitä on kaikenkaikkiaan pari tuhatta.
Käsittelemättömien shl ilmoitusten jono on kestämättömällä tasolla ja on oletettavaa Neuviksen muutosten myötä että tilanne tulee heikkenemään entisestään. Miksei tilannetta ole korjattu tämän 9 kuukauden aikana ja miksi nyt tilanteen ollessa vielä täysin kriisisssä lähdetään tekemään uusia muutoksia, jossa Neuviksen vastuualueelle tulee entistä enemmän työtehtäviä? Tilanne ja aikuisten sosiaalipalveluiden johtoryhmän toiminta siinä on järjetöntä ja aiheuttaa konkreettista vaaraa hyvivointialueen asukkaille.