Esitä näkemyksesi elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation pidemmän aikavälin kehittämissuunnitelmaan!

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

Kansalaisten digistressi kasvaa eksponentiaalisesti - kotona ja töissä. Sen takia pitää nopeasti saada liikkeelle kriittistä massaa todistevirtoja = organisaatiolompakot käyttöön KELA&HSL mallin mukaan. Findynetin velvollisuus auttaa erityisesti julkista sektoria.

Aika pitkään ja monen hallituksen toimesta tätä työtä on tehty, mutta elämäntapahtumien tai liiketoimintatapahtumien ympärille kiinnittyviä julkisia ja yksityisiä, "saumattomasti yhteentoimivia" palveluja on melko vähän toistaiseksi. Tähän mennessä työ on keskittynyt elämän loppupuolelle; kannattaisiko seuraavaksi toteuttaa myös elämiseen liittyviä palveluja.

Elämäntapahtumalähtöistä digitalisaatiota on edistetty jo lähes vuosikymmenen ajan eri halli-tusohjelmissa. Dokumentissa ei ole tarpeen avata taustaa tai määritelmää yksityiskohtaisesti, vaan riittää viittaus hallitusohjelmiin, joissa aihe on ollut esillä. Mitä käytännössä tarkoittaa ’pidemmän’ aikavälin suunnitelma, se olisi hyvä tarkemmin määritellä. Mikäli kehittämistä tarkastellaan pitkällä aikavälillä, on syytä pohtia, onko vuoden 2030 ulottuvuus riittävä. Keskipitkä aikaväli (3–5 vuotta) keskittyy konkreettisiin parannuksiin, pilotointiin ja valmiuksien rakentamiseen, kun taas pitkä aikaväli (5–10 vuotta) kattaa strategiset ja rakenteelliset uudistukset, kuten lainsäädännön kehittämisen, teknologian pitkäjänteisen hyödyntämisen ja ekosysteemien rakentamisen.

Hanke on oikean suuntainen. Hajanaisesta digiviidakosta on päästävä loogisiin polkuihin, mitä elämässä tulee jokaiselle vastaan.
Yksityisiä yrityksiä ei saa päästää rahastamaan digipalveluilla valtiota, vaan valtion tulee olla ensisijainen tarjoaja polun digitransaktioille ja päin vastoin rahastaa yksityistä sektoria. Myös valtion tulee pitää huolta, että palvelut ovat yksinkertaisia ja kenttä ei pirstaloidu mahdottomaksi viidakoksi, joka kaatuu ylläpitovaikeuksiin. Rajapintojen standardointi on ensisijaisen tärkeää.

Monilla ei vieläkään varaa ja tai osaamista. Ihminen kaipaa ihmistä.

Elämäntapahtumia, joissa julkinen valta eli valtio tai kunta on aina mukana, ei ole montaa. Terveydenhuolto on myös julkista (ainakin toistaiseksi), mutta siinä on useita erillisiä tapahtumia. Elämäntapahtumat, joissa julkinen hallinto on mukana voisi hahmottaa prosessina: syntymä=kansalaisuuden rekisteröinti, koulu= oppivelvollisuus, aikuisuus= asuminen, äänestys, veronmaksu, ajoneuvon ajo-oikeus, avioliitto, vanhuus=edunvalvonta, omaisuuden periminen, kuolema. Terveydenhuollon päätapahtumat voi myös hahmottaa prosessina. Miten nämä kuvataan selkeästi ja täydennettynä julkisen hallinnon "syötteinä" ja kansalaisen vastausvelvoitteina?Yhtenäinen verkkosivujen ulkoasu estäisi "viidakon" syntyä ja harhautumista viestintähuijauksiin. Päätapahtumiin liittyvät asiointitapahtumat voi tämän jälkeen hahmottaa alaprosesseina. Sen jälkeen niihin voi liittää "leikkauspisteet", joissa kansalaisen kohtaa julkishallinnon edustajan, joko verkossa tai (kasvokkain tarvittaessa) toimipaikassa.

Elämänkaariajattelulla olisin odottanut ikään liityviä elämäntapahtumia: Täytän 16 v , mitä elämässäni muuttuu?, mitä viranomaispalveluja voin käyttää? Mitä tietojen saantiin/kieltoihin vaikuttavia toimia minun tulee tehdä? Mitä lupia tietojeni käytöstä voin antaa? Missä rekistereissä/järjestelmissä/palveluissa (puhelin, Kanta, pankki)/ yhdistyksissä... voin asioida/kannattaa asioida. Täytän 18 v Samat jutut. Näiden luulisi kuuluvan peruskouluopetukseen.

Elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation edistäminen on tärkeää ja järkevää, vaikka se onkin vaikeaa ja hidasta. Esimerkiksi sillä, ettei läheisensä menettäneen tarvitsisi huolehtia jokaisesta asiaan liittyvästä tahosta ja prosessista erikseen, tuetaan hänen voimavarojaan toimia arjessaan, yhteisöissään ja yhteiskunnassa etenkin akuutissa vaiheessa. Kuitenkin näiden palvelujen yhteensovittamisen ja niiden käytön tuen toteuttaminen sekä rinnakkaisten asiointikanavien järjestäminen ei-digitaalisesti on valtava muutos ja toteutuu hitaasti askel kerrallaan. Onneksi tahtotilan tuntuu jakavan moni organisaatio, joten yhteinen suunta on jo.

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

Kappaleessa todetaan, että "toimijat pyrkivät optimoimaan omaa toimintaansa, resurssejaan ja palveluitaan vastaamaan niille laissa
velvoitettuja tehtäviä". Tämä implikoisi, että keskeisin vaikuttamiskeino saada palveluntuottajia mukaan yhtenäiseen palvelutuotantoon on pakottava lainsäädäntötyö. Tämä ei kuitenkaan näy kappaleessa 4.2. yhtä vahvasti siinä mielessä, että toimijoiden laissa velvoitettuja tehtäviä pyrittäisiin terävöittämään jollain elämäntapahtumalähtöisyyskeskeisyydellä strategisella tasolla. Ja jos tätä ei tavoitella, kappaleen 2 viitatun toteamuksen mukaan yhtenäiset palvelukokonaisuudet voivat jäädä toiveeksi. Voisiko elämäntapahtumalähtöisyyden kehittämisellä vahvemmin viestiä olevan potentiaalia pitemmällä aikavälillä keventää julkisen sektorin kuluja (mm. korkeamman oikea-aikaisuuden ja ratkaisuasteen kautta), ja siten olevan tavoiteltava asia? Tätä toki sivutaan luvun 5 arviointikriteeristössä, mutta voisiko vaikuttavuudesta tehdä keskeisempää myös visiossa, taustoituksessa ja lähtökohdissa?

Kuvauksesta puuttuu se, että on paljon "taustahenkilöitä", jotka huolehtivat siilottuneessa ja pirstaleisessa ympäristössä asioiden hoidosta, mutta visiossa taas olisi arvioitava, kuinka kauan taustalla on henkilöitä. Palkanlaskija ohjaa ensimmäisessä työpaikassa hakemaan verokortin, onkologian erikoislääkäri tekee hakemuksen erityiskorvattavista lääkkeistä, tehtaan sulkeutuessa yhtiö toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa jne. Nykytilan kuvauksesta puuttuu GDPR:n kielteinen vaikutus palveluiden kehittämiseen. Onkologian erikoislääkäri ei voi informoida kaikkia tahoja, jotka voisivat auttaa potilasta tilanteessa siltä varalta, että lähiomaiset eivät tiedä mitä tehdä.

Haasteisiin (siiloutuneet rakenteet ja organisaatiolähtöiset ajattelutavat, digitalisaation täysimääräistä hyödyntämistä tukematon lainsäädäntö, yhteiskehittämistä tukevien rahoitus-, johtamis- ja organisoitumismallien vakiintumattomuus, riittämätön yhteentoimivuus, puuttuvat yhteiskäyttöiset teknologiset ratkaisut, sitoutumattomuus yhteiseen tavoitetilaan, riittämätön sektorirajat ylittävä yhteistyö) ovat melko suuria haasteita. Haasteisiin vastaaminen vaatii pitkällistä työtä, mittavia resursseja ja rakenteiden muuttamista. Mitenhän se tässä taloustilanteessa onnistuu...

Voisi tuoda esille kansainvälistä vertailua. Viro, Tanska ja Alankomaat tarjoavat hyviä esimerkkejä siitä, miten digitalisaatiota voidaan hyödyntää yksilöllisten ja ennakoivien palvelujen rakentamisessa. Tekoäly, automaatio, rajapinnat ja identiteetinhallinta ovat keskeisiä teknologioita, jotka mahdollistavat palvelujen personoinnin ja sujuvan käyttökokemuksen. Palvelujen saavutettavuus, käyttäjätuki sekä käyttäjäkokemuksen jatkuva arviointi ja kehittäminen ovat olennaisia laadun varmistamisessa. Samalla on tärkeää tarkastella, miten tietosuojakysymykset ja hallinnon hajanaisuus vaikuttavat palvelujen yhteentoimivuuteen ja integraatioon.

En.

Julkishallinnon verkkosivuilta puuttuu johdanto siitä, mistä palvelusta on kyse ja mihin kokonaisuuteen se liittyy sekä linkit palvelua perusteleviin lain kohtiin/pykäliin.

Edunvalvontavaltakirja koskee henkilöä, joka lääkärin mukaan ei pysty hoitamaan asioita.
Pitäisi olla vastaava valtakirja kun esim. 65- vuotias täysissä järjissään oleva henkilö sanoo että nyt en halua hoitaa enää asioitani kun en omista tietokonetta, älypuhelinta yms. Nyt vanhuksen pitäisi antaa digitaalisesti kaikki oikeudet valtuutetulle.

Kuvaus on hyvin organisaatiolähtöinen tilannekuva. Olisi hyvä ottaa kantaa myös siihen, miten tämä nykytila näyttäytyy ihmisten/kansalaisten näkökulmasta.

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

Elämäntapahtuma ja liiketapahtumakohtainen ajattelu edellyttäisi laajemman polun kuvaamista. Tässä on kuvattu vain joitain helppoja tapauksia, kun usein tilanteet kasautuvat ja puuttuminen tapahtuu liian myöhään. Onkologian erikoislääkäri toteaa sairauden ja seuraava vaihe voi olla ensimmäiset maksumuistutukset. Jos onkologian erikoislääkäri voisi informoida laajemmin, henkilö voisi saada ohjausta talousasioiden hoidossa sen jälkeen kun onkologian diagnoosi on tehty, koska tiedetään, että tuo on aika järkyttävä diagnoosi, josta voi alkaa tapahtumien ketju.

Vision pitäisi olla sellainen, että se olisi ainakin osin saavutettavissa jollain aikavälillä.

"Merkittävimmät julkiset palvelut on rakennettu elämäntapahtumalähtöisiksi palvelukokonaisuuksiksi, jotka palvelevat kansalaisten elämän ja yritysten elinkaaren muutostilanteissa. " Onko merkittävimmät julkiset palvelut määritelty?

Hyvä visio. Toiseen kappaleeseen kirjoittaisin näin: ’elämäntapahtumalähtöinen digitalisaatio mahdollistaa innovatiivisia ja vaikuttavia palvelukokonaisuuksia, jotka helpottavat asiointia muutostilanteissa, tukevat ihmisten hyvinvointia ja vahvistavat yritysten toimintaedellytyksiä. Samalla se edistää julkisten palveluiden yhdenvertaisuutta, luotettavuutta ja kestävyyttä.’ Merkittävimmät julkiset palvelut olisi hyvä määritellä.

Visio on kannatettava. Yritysten näkökulmasta etenkin palveluiden keskittyminen yhteen pisteeseen on tärkeintä, ja että viranomaiset voivat hyödyntää saamaansa tietoa edesauttaakseen yrityksien kanssakäymistä. Visiokappaleessa voisi myös mainita datatalouden edistymisen ja data liikkuvuuden tärkeyttä, niin että yrityksetkin voivat siitä hyötyä.

Tiukkeneva taloudellinen tilanne vaikeuttaa kehitystä.

Vision pitäisi määrittää tahtotilaa - strategia määrittää tarkemman polun sinne. Esimerkiksi: "Kansalaisasioiden hoito on sujuvaa digitalisoituneessa Suomessa". Nykyisten ongelmakimppujen ratkaisu edellyttää uudenlaista, kokonaisvaltaista lähestymistapaa - jopa eri tieteenalojen näkökulmista - viestintävälineteknologian tuottamien ongelmien tahdissa kulkemisen sijaan.

Visiolauseet itsessään ovat selkeitä, mutta nyt ne tuntuvat vähän toisistaan irrallisilta. Entä millä aikavälillä tämä visio halutaan toteuttaa huomioiden, että kehitystyötä on tehty jo useamman vuoden ajan? Tapahtuvatko vision eri osaset samanaikaisesti vai limittäin?

Visiossa ei ole määritelty mille ajalle se on asetettu. Luvussa 1.2 viitataan 2030-lukuun, mutta tätä olisi hyvä tarkentaa, että tarkoitetaanko käytännössä 2030-luvun loppua vai mitä ajankohtaa. Visiossa olisi hyvä tarkastella erityisesti liiketoimintatapahtumien näkökulmasta laajemmin palveluketjujen digitalisointia, ei pelkästään julkisten palvelujen näkökulmaa, jotta kehittämisestä saataisiin mahdollisimman isot hyödyt eri toimijoille koko yhteiskunnassa.

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

Kuten kaikessa muussakin työelämässä ja organisoitumisessa, kohdassa 4.1. (ja koko elämäntapahtumalähtöisessä kehittämisessä) korostaisin tavoitelähtöisyyttä: miksi ja ketä varten esim. rikosasian hoitoa halutaan sujuvoittaa? Kun tähän löydetään yhteinen vastaus, yhteiskehittämisen johtaminen helpottuu: vetovastuu kokonaisuudesta kuuluu sille taholle, jonka laissakin määriteltyjä tavoitteita lähimpänä sanoitettu tavoite on. Kehittämisellä saavutetaan kustannushyötyjä, joten ajatus siitä, että vetovastuu on vain taakka tietyn tahon hankevetäjä-resurssille, on lyhytnäköistä, sillä kunkin toimijan tavoitteissa on todennäköisesti saavuttaa kulusäästöjä eri palvelujen tuottamisessa. Ketä toimijaa kiinnostaa eniten kulusäästöt tietyssä palvelukokonaisuudessa? Tälle toimijalle kuuluu vetovastuu.

Tästä puuttuu visio siitä, miten tiedot liikkuisivat GDPRn estämissä tilanteissa. Tässä uskotaan liikaa tekoälyyn. Tekoäly tarvitsee toimiakseen tietoja, joiden jako GDPR rajoittaa. Tekoäly tarvitsee myös kehikon ja sääntöjä sekä monitotroinnin siitä, ettei vastaukset lähde vinoutumaan. Meillä ei ole myöskään varmuutta siitä, alkaako tekoäly painottamaan jossain vaiheessa kaupallisia palveluita. Hnekilö tai yritys, jonka talous on menemässä kohti maksuvaikeuksia, tuskin haluaa ratkaisuksi lainoja, joiden korot ovat korkeita ja näitähän mainostetaan.

Vision mahdollistavat tekijät ovat laajoja kokonaisuuksia, eikä niitä saada valmiiksi koskaan. Siksi olisiko syytä keskittyä toteuttamaan palvelukokonaisuuksia ja niitä mahdollistavia tekijöitä niin, että joku kokonaisuus saataisiin tuotantoon asti.

Hyvä listaus. Vaikka eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon on määrä tulla käyttöön vuoden 2026 loppuun mennessä, ei ole vielä varmuutta siitä, kasvaako sähköisten todistusten määrä lähivuosina tai yleistyykö niiden käyttö. Toiveita kyllä on, mutta kehitykseen liittyy edelleen merkittäviä riskejä. Vision mahdollistaviin tekijöihin kaipaisin lisää käytännönläheisiä tekijöitä ja ratkaisuja.

Testaukset tarvitaan, käyttäjäkokemus otettava vakavasti. Kansalaistaitojen opetus oppikirjoineen(vihkoineen?) on palautettva kunniaan.

Tärkein kysymys mahdollistavissa tekijöissä on se, miten nämä aiotaan konkreettisesti toteuttaa? Nyt kappaleessa on pohdittu hyvin mahdollisia keinoja, mutta miten nämä muutetaan aidosti suunnitelmiksi, vastuiksi ja tekemisiksi? Mitkä toimijat voisivat vauhdittaa näitä osa-alueita? Kuten toinen kommentoija sanoo, nämä ovat laajoja kokonaisuuksia jo itsessään ja kehittämistä on helpompi viedä konkreettisten casejen / palvelujen kautta eteenpäin mutta nämä ovat toki tärkeitä asioita, jotka tulee huomioida elämäntapahtumalähtöisessä kehittämisessä.

Tärkeätä on, että myös mahdollistavien tekijöiden ja kyvykkyyksien kehittämiselle esitettäisiin selkeä kehittämissuunnitelma siitä miten näihin liittyviä esteitä lähdetään purkamaan ja luomaan kyvykkyyksiä ja edellytyksiä sille, että suunnitelmassa priorisoidut palvelukokonaisuudet on mahdollista toteuttaa. Näiden kehittämiselle tulisi myös olla konkreettinen aikajana sekä kuvaus rooleista ja vastuista. Rooleihin ja vastuisiin liittyy olennaisena myös riittävän tasoinen mandaatti tehtävään ja sekä se, että eri toimijoiden väliset vastuut ja päätöksentekomalli on selkeästi määritelty. Mahdollistavissa tekijöissä tulisi huomioida erityisesti se, miten mahdollistetaan yli hallituskausien tarvittava pitkäjänteinen kehitys ja rahoitus tällaiselle kehittämiselle, jotta kehittämiskokonaisuudet saadaan maaliin ja tavoitellut hyödyt saavutetaan.

Yksityisen ja julkisen sektorin väliseen vuoropuheluun ja osallistavaan kehittämiseen tarvitaan tukea ja johtamista. Ei riitä, että kiinnitetään huomiota, vaan osallistamiselle tulisi asettaa myös mittarit ja seuranta. Yhteiskehittämisessä tavoitteilla pitäisi yleensäkin olla selkeät eri toimijoille yhteensopivasti asetetut mittarit ja näille seuranta (esim. virastoilla poikkihallinnollisesti ja samassa aikataulussa yhteensovitetut tulostavoitteet ja mittarit). Mittarit tulee olla riittävän konkreettiset, jotta eri toimijat eivät tulkitse heille asetettuja mittareita eri tavoilla, mikä saattaa vaikeuttaa yhteiskehittämistä ja tulosten saavuttamista kokonaisuutena.

Luvussa 4.2 on kuvattu mahdollistavana tekijänä digivalmista lainsäädäntöä. Olisiko lähestymiskulmana hyvä olla myös sen arviointi, onko kaikki sääntely tarpeellista ja voisiko sääntelyä keventää (esim. GDPR:n vaikutus digitaalisten palveluiden ja dataa hyödyntävien palvelujen kehityksessä)? Toisaalta lainsäädäntötarpeet pitäisi tunnistaa laajasti: millaista lainsäädännön tukea ehdotettujen palvelukokonaisuuksien läpiviemiseen tarvitaan.

Luvussa 4.3 on esitetty tiedon yhteentoimivuuteen liittyviä tärkeitä näkökohtia. Suunnitelmassa olisi tarpeen tarkentaa, mitä konkreettisia toimenpiteitä tulisi tehdä, jotta luvussa kuvatut asiat mahdollistuvat.

Luvussa 4.4 on mainittu palvelumuotoilu esimerkkinä osallistamisen keinoista. Hyödyllistä olisi, jos yhteiskehittämiseen olisi tarjolla yhteisesti työkaluja ja menetelmiä ('työkalupakki').

Luvussa 4.5 tarkastelu automaation kiihdyttämisestä on hyvin julkishallintolähtöistä. Erityisesti liiketoimintatapahtumien kehittämisen näkökulmasta automaation kiihdyttämistä ja prosessien automatisointia tulisi tarkastella laajasti koko palveluketjujen ja yritysten näkökulmasta.

Hyvä, että luvussa 4.7 on huomioitu digitaaliset identiteettilompakot ja sähköiset todistukset myös yritysten näkökulmasta.

KEHA-keskus, Single Digital Gateway (SDG) -asetuksen toimeenpanon sekä Once Only Technical Systemin (OOTS) näkökulma:
Yhteiskehittäminen ja johtaminen: Suunnitelmassa tunnistetaan tarve selkeälle vastuutaholle ja yhteiskehittämisen mallille. Tämä on tärkeää myös SDG:n ja OOTS:n täytäntöönpanossa, jossa rajat ylittävä yhteistyö edellyttää koordinaatiota ja yhteisiä pelisääntöjä.
Digivalmis lainsäädäntö: Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista teknologioiden ja digitalisaation täysimääräistä hyödyntämistä. SDG-asetuksen täytäntöönpano edellyttää, että mahdollistamme sähköisessä asioinnissa sähköisen tunnistautumisen EU-kansalaisille, maksamisen ja erilaisten tietojen toimittamisen rajat ylittävästi. Kansallisten kielimallien yhteentoimivuus eurooppalaisten standardien kanssa on keskeistä OOTS:n näkökulmasta, jossa semanttinen yhteentoimivuus on edellytys tiedon siirrolle EU:n sisällä.
Automaation kiihdyttäminen: Automatisaatiolla ei saa katkaista sellaisten käyttäjien palvelupolkua, joiden tietoja ei ole saatavissa suomalaisesta rekisteristä. Automaatio pitäisi suunnitella niin, että se ei sulje sähköisestä asioinnista pois EU-käyttäjiä, joiden tiedot ovat toisessa jäsenvaltiossa.
Digitaaliset identiteettilompakot ja sähköiset todistukset: SDG-asetuksen toimeenpano ja eIDAS-asetuksen mukaiset digitaaliset identiteettilompakot ovat keskeisiä rajat ylittävän asioinnin mahdollistajia. Suunnitelmassa lompakoiden rooli on tunnistettu, mutta käyttöönoton laajuus ja yhteentoimivuus EU-tasolla vaatii vielä konkretisointia.

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut se helpottaa asioita

Loistava listaus palvelukokonaisuuksista. Ymmärrettävästi kuvauksiin se ei kuulu, mutta hankkeissa olisi nähdäkseni kriittistä tavoitteellistaa palvelukehitys joillain keskeisimmillä mittareilla. Onko esim. työperäisessä maahanmuutossa kriittistä erottua prosesseiltaan sujuvimpana pohjoismaana? Mitataanko edellä mainittuja läpimenoajalla? Jos kyllä, kehittämisen lähtökohdaksi on hyvä asettaa jokin kunnianhimoinen "pohjantähti", kuten "työperäinen maahanmuuttaja saa sähköisen tunnistusvälineen X vrk päästä maahantulotapahtumasta/hetkestä X" (ja mieluiten vaikka kilpailijavertailtuna muun pohjoismaan nykykesto, mikäli nopeampi), mitä vasten tarvittavat muutokset visioon pääsemiseksi on helpompi konrketisoida: puhummeko nyt tarpeeksi mullistavasta parannuksesta vai yksittäisen toimijan yksittäisen vaiheen viilaamisesta? Todennäköisesti näin toimitaankin hankkeissa (kuvattu samankaltaista tavoitelähtöisyyttä kohdassa 4.1.), ja sisältönä tämä ei vain päädy kehittämissuunnitelma-muistioon.

Tästähän puuttuu elinkaari ajattelu: ensimmäinen kesätyöpaikka, ensimmäinen työpaikka, avioliitto, ensimmäinen lapsi, irtisanominen, avioero, ensimmäinen maksuvaikeus, järkyttävä tapahtuma esim. syöpädiagnoosi, ensimmäinen oma yritys, ensimmäinen työntekijä, ensimmäinen asiakas ulkomailla, kiristyvä kassatilanne, ensimmäinen merkittävä myyntivoitto cryptovaroista, yrityksen lopettaminen, siirtyminen eläkkeelle, muutto Espanjaan, ensimmäinen tiedustelu kryptovarojen myyntivoittojen verotusmaasta.

Kuvatut palvelukokonaisuudet ovat sinänsä keskeisiä, mutta kansalaista, joka ei ole maahanmuuttaja, rikollinen, yrittäjä, työtön tai eläkkeelle jäävä, suunnitellut palvelukokonaisuudet eivät hirveästi kosketa. Läheisen kuoleman palvelukokonaisuus koskettaa tietenkin useimpia kansalaisia, mutta ei se kovin elämälähtöinen ole. Onko näihin kokonaisuuksiin liittyviä palveluita saatu toteutettua?

Suunnitelmassa rajatut palvelukokonaisuudet keskittyvät elämäntapahtumiin, joissa palvelutarpeet ovat monialaisia ja vaikuttavat merkittävästi yksilöiden ja yritysten arkeen. Tiedonvaihdon turvallinen ja tehokas toteutus edellyttää teknisiä ja hallinnollisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat viranomaisten ja sektoreiden yhteistyön. Käyttäjälle tulisi tarjota keskitetty käyttöliittymä, jonka kautta koko palvelupolku on hallittavissa, erityisesti monimutkaisissa kokonaisuuksissa, kuten rikosasioissa tai työperäisessä maahanmuutossa. Kehittämisen painopisteen tulisi siirtyä reaktiivisesta asioinnista kohti proaktiivisia palveluja, joissa järjestelmä tunnistaa käyttäjän tilanteen ja tarjoaa palveluja automaattisesti. Palvelukokonaisuuksia tulee kehittää yhdessä käyttäjien kanssa, ja jokaiselle kokonaisuudelle on määriteltävä selkeä omistaja, joka vastaa sen koordinoinnista ja ylläpidosta. Yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä on vahvistettava erityisesti yrittäjyyden ja työllisyyden palveluissa, joissa toimijoita on useita.

Yrittäjyyden palvelukokonaisuudessa on hyvin huomioitu yrittäjyyden eri vaiheita ja viranomaisen tietotarpeita sekä tunnistettu ongelmallisuus henkilötunnistautumisessa. Näiden luvussa mainittujen kehityskohteiden lisäksi olisi hyvä huomioida asioinnin sujuvuus, eli miten esimerkiksi erinäisiä dokumentteja, raportteja ja liitteitä tulee säilyttää yrityksen toimesta ja voisiko nämä tiedot pysyä myös tallessa viranomaisella. Yrityslompakon kehittyessä, on erityisen tärkeää yrittää kehittää monitoiminnallista työkalua, eikä päällekkäistä palvelua Suomi.fi:n kanssa. Lisäksi on huomioitava saavutettavuus, eli miten todennetaan yrittäjän kyky käyttää näitä digitaalisia palveluja.

On hyvä kuvata, miten varmistetaan, että kehittämistyöstä/projekteista syntyy aitoja, käytettäviä ratkaisuja. Olisi hyvä kehittää myös laajoja ryhmiä koskettavia palveluita, nyt moni palveluista on ns. rajattua kohderyhmää koskettavia. Olisi hyvä löytää myös muita kuin eläkkeelle siirtymisen ja läheisen kuoleman kaltaisia tapauksia, jotka koskettavat meistä kaikkia.

Yrittäjyyden palvelukokonaisuudessa korostuu yrityksen perustaminen (ml. liiketoiminnan aloittaminen). Hyvä että tätä selvitystä on jatkettu ja viedään eteenpäin. Yrityksen perustamisessa on tärkeää edistää kuvattujen asioiden lisäksi myös sitä, että uusi yrittäjä ottaa heti käyttöön digikyvykkäät ratkaisut taloushallintoon (kyvykäs ohjelmisto). Digilompakoiden kautta haetut ja välitetyt julkishallinnon myöntämät tietosisällöltään yhtenäiset todisteet, lupa-asiakirjat ja sertifikaatit voisivat tuoda helpotusta tietosisältöjen yhteentoimivuuden kehittymisen ja asioinnin sujuvoitumisen kautta. Lisäksi My Company ajatusmallin kautta yritykset saisivat omat lupansa ja sertifikaattinsa omaan käyttöönsä/ hallintaansa ja voisivat sujuvammin hyödyntää niitä kaikenlaisissa tilanteissa, kuten tilien avaamisessa, rahoituksen haussa, kilpailutuksiin osallistumisessa ja uusien kumppaneiden arvioimisessa, myös rajat ylittäen.

Yrittäjyyden palvelukokonaisuuden kehittämisessä olisi hyvä huomioida asiointitapahtumien volyymit erityisesti myös yritysten hyötyjen näkökulmasta (ei vain kuinka paljon tapahtumia on julkishallinnon näkökulmasta, jolloin voi korostua sellaiset tapahtumat, joita saattaa olla yrityksellä elinkaarensa aikana vain kerran). Esimerkiksi reaaliaikatalouteen liittyviä tapahtumia on yritysten näkökulmasta paljon (verrattuna esim. yrityksen perustamiseen), ja niiden kehittäminen toisi yrityksille merkittäviä tehostumishyötyjä. Tärkeä näkökulma toki on myös se kuinka hankala asia on yrityksen näkökulmasta hoitaa (esim. useita viranomaisia samassa yrityksen palvelukokonaisuudessa).

Priorisoinnin arviointikriteereissä voisi huomioida myös sen, kuinka kattavasti on jo olemassa kyvykkyyksiä toteuttaa tietty palvelukokonaisuus yhteiskehittämällä, ja tässä tulisi huomioida sekä julkishallinto että yksityisen sektorin toimijat. Lisäksi yleisesti ottaen palvelukokonaisuuksille tulisi asettaa selkeät tavoitteet ja mittarit.

KEHA-keskus, Single Digital Gateway (SDG) -asetuksen toimeenpanon sekä Once Only Technical Systemin (OOTS) näkökulma: Suunnitelmassa tunnistetut palvelukokonaisuudet, kuten työperäinen maahanmuutto, yrittäjyys ja eläkkeelle siirtyminen, ovat relevantteja myös EU:n sisämarkkinoiden näkökulmasta. Työperäisen maahanmuuton osalta SDG-asetuksen ja OOTS-järjestelmän hyödyntäminen voisi mahdollistaa rajat ylittävän sähköisen asioinnin jo ennen Suomeen saapumista. Työperäisessä maahanmuutossa ammattipätevyyden tunnustaminen tulee SDG-asetuksen mukaisesti mahdollistaa jo toisesta EU-jäsenvaltiosta käsin niin, että ammatinharjoittaja pystyy hakemaan pätevyytensä tunnustamista täysin digitaalisesti rajat ylittävästi ja hyödyntämään OOTS-järjestelmää pätevyyden tunnustamiseen vaadittujen tietojen toimittamisessa.
Yrittäjyyden osalta SDG-asetuksen liitteen II mukaiset menettelyt, kuten yrityksen perustamiseen liittyvien lupien hakeminen, pitäisi olla täysin digitalisoitu ja saavutettavissa toisesta jäsenvaltiosta käsin.
Lisäksi tulisi varmistaa, että kaikki priorisoitavat palvelukokonaisuudet ovat suunniteltu siten, että ne tukevat EU-kansalaisten ja yritysten asiointia Suomessa digitaalisesti, ilman fyysistä läsnäoloa tai kansallisia tunnisteita. Tämä edellyttää yhteentoimivuutta, sähköistä tunnistautumista ja mahdollisuutta hyödyntää OOTS-järjestelmää tiedon siirrossa.

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut

Yleisesti koko kohdan 4.1. litania "Keskiössä on eri toimijoiden välinen yhteistyö ja
yhteiskehittäminen, jolloin haasteeksi nousee usein kokonaisuuden vetovastuun puuttuminen. Toimijoiden
yhteistyönä voidaan tunnistaa tiettyyn elämäntapahtumaan liittyviä haasteita ja kehityskohteita, mutta
konkreettista yhteiskehittämistä jarruttaa esimerkiksi toimivaltakysymykset sekä prioriteettien, yhteistyömallien
ja resurssien puuttuminen. Kokonaisvastuuta kehittämisestä ei ole millään yksittäisellä toimijalla, ellei siitä
erikseen päätetä. Kehittämisen edistämiseksi tarvitaan siis selkeä vastuutaho tai orkestroija, joka voi
määräytyä esimerkiksi lakisääteisten tehtävien tai keskeisten tavoitteiden tarkentamisen myötä. Ministeriöiden
rooli tulee nähdä ensisijaisesti mahdollistavana ja kehittämistä tukevana. Tämä sisältää tilannekuvatyön,
hallinnonalojen strategisen ohjauksen ja tiedonhallinnan ohjaustehtävät sekä tarvittaessa rahoitukseen
liittyvät menettelyt. Useamman yhtäaikaisen kehittämiskokonaisuuden osalta on riskinä, että tilannekuva
kärsii ja kehittämisen tavoitteet sekä niiden vaikuttavuuden arviointi eivät ole yhteismitallisia, jos jokin taho ei
koordinoi tekemistä." kuulostaa rajusti sanottuna surkuttelulta, mikä ilmentää julkisen puolen kehittämisen jähmeyttä. Missä eri toimijoiden tuottavuus- yms. tavoitteet? Missä vastuuhenkilö, joka saa pahimmillaan potkut jossei tavoitetta kohti mennä sovitusti? Kansalaiset maksavat epätehokkaasta palvelutuotannosta ylimitoitettuna julkisena sektorina. En osaa ehdottaa tähän parannusta ja on kypsää että haasteita on avattu muistioon, mutta toivon vahvaa toimijuutta, ratkaisukeskeisyyttä ja vastuuntuntoa vetovastuu-rooleissa olevilta siellä puolella pöytää.

Pitäisi lähteä siitä, miten kirjataan tilanteita, joissa on syytä huolehtia, että alkaa oikein esim. ensimmäinen yrityksen asiakas ulkomailla. Jos vaikuttaa,, että henkilö ei osaa toimia, miten saadaan tieto ja ohjataan. Miten estetään negatiivisten tapahtumien kasautuminen ja miten usein sensitiivisistä tilanteista saadaan tieto. Esim. syöpädiagnoosi, ensimmäinen maksuvaikeus ja avioero tieto tästä ketjusta olisi hyvä saada ennen kuin laskut ovat ulosotossa.

Kannattanee tarkentaa, kuinka pitkästä aikavälistä on kysymys sekä priorisoida edelleen palvelukokonaisuuksia ja niiden toteutusta ottaen huomioon, että "kokonaisuudessaan on tunnistettu noin 40 erilaista elämäntapahtumaa sekä kutakuinkin vastaava määrä
liiketoimintatapahtumia".

Pitkällä aikavälillä tulisi kehittää elämäntapahtumakokonaisuuksia, jotka koskettavat laajoja väestöryhmiä ja sisältävät monialaisia palvelutarpeita. Esimerkiksi pitkäaikainen sairaus tai toimintakyvyn muutos edellyttää saumatonta yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen, kuntoutuksen ja etuusjärjestelmien välillä. Asumisen muutostilanteet, kuten muutto, ensiasunnon hankinta, asunnottomuus tai palveluasumiseen siirtyminen vaativat eri toimijoiden yhteensovittamista. Opiskeluun siirtyminen ja koulutuspolut puolestaan yhdistävät opintotuen, koulutuksen järjestämisen, asumisen, terveydenhuollon ja ohjauksen palvelut.

Luonnos hyötyisi aikajanasta tai jonkinlaisesta tavoiteaikataulusta, jossa käy ilmi myös samanaikainen EU-tasoinen kehitys.

Dokumentin tavoitteeksi on ilmoitettu: "koota yhteen elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation kehittämisen visio, määritellä keskeiset edistettävät elämäntapahtumiin ja liiketoimintatapahtumiin kytkeytyvät palvelukokonaisuudet sekä tunnistaa erilaiset toimenpiteet, joilla visio saavutetaan" Sitä vasten muutama kehitysehdotus:
1) Kappale 4.1 kuvaa julkisen sektorin roolia melko tarkasti mutta vaikka yksityisen sektorin rooli on tunnistettu, mutta sen konkreettinen integrointi ja vastuunjako palvelukokonaisuuksissa voisi olla kuvattu tarkemmin.
2) Nykytilan kuvaus painottuu julkisen hallinnon rakenteisiin – yhteistyömallien, rahoituksen ja yhteiskehittämisen mekanismien kehittäminen yksityisen sektorin kanssa kaipaisi vahvempaa otetta.
3) Dokumentti voisi hyötyä selkeämmästä kuvauksesta siitä, miten visioon päästään käytännössä, erityisesti eri toimijaryhmien roolien ja toimenpiteiden osalta
* Tavoite on strateginen ja laaja: Dokumentti kuvaa visiotason päämäärän, mutta ei aina riittävän konkreettisesti, mitä eri toimijat tekevät ja miten edistys tapahtuu käytännössä.
* Toimijaryhmiä on monia: Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori mainitaan, mutta niiden roolit ja vastuut eivät ole systemaattisesti jäsennetty eri palvelukokonaisuuksien tai toimenpiteiden tasolla.
* Käytännön etenemispolku puuttuu: Dokumentti sisältää paljon taustaa ja periaatteita, mutta vähemmän konkreettisia askelmerkkejä, aikajänteitä tai toteutusmalleja, jotka auttaisivat visioon pääsemisessä.

Kehittämissuunnitelmasta puuttui yhteisten alustojen tarjoaminen. Nyt jokainen virasto rakentaa omat sähköisen asioinnin palvelut , sen sijaan että julkishallinnon organisaatioille olisi tarjolla alusta palveluiden digitalisoimiseen niin yksityishenkilöille kuin yrityksille. Ei ole nykymallissa oikein mitään järkeä. Helpottaisi myös asiakasta, kun kaikki palvelupolkujen palvelut löytyisivät yhdestä paikasta.

Ehkä toivoisin, että jossain tuotaisiin esille elämäntapahtumien lisäksi siirtymä niiden seurauksena muuttuneisiin elämäntilanteisiin, kuten raskaudesta ja lapsen syntymästä siirtymä perheille suunnattuihin palveluihin.