Kuinka esimerkiksi yhteisöasumisen mahdollisuudet on huomioitu tai tullaan huomioimaan?
Kuinka laatusuosituksessa huomioidaan vahvemmin varhaisen kuntoutuksen merkitys ja sisältö. Entistä vahvemmin tulisikin huomioida varhaisten interventioiden ja ennaltaehkäisyn merkitys ja vaikuttavuus.

Hoitajamitoitukset realistiset asiakkaiden hoitoisuuden mukaan.
Ennaltaehkäisevän työn lisäämistä
Tehostettu palveluasumista puretaan nyt palvelurakennemuutoksella pienryhmäkodeiksi ja palveluasumiseksi. Oven pielessä nimikyltti vain muuttuu, ja pienemmällä käsiparilla hoidetaan ihmisiä.
Kotihoitoa kehitettävä myös resursseilla.
Säästöt ovat kovat , ja ikäihmisten määrä vain lisääntyy. Suositus tuntuu enemmänkin säästösuositukselta kuin laatusuositukselta.

Toiminnan tulee olla asiakaslähtöistä kautta linjan ja hoitajien tarpeellisesta resursoinnista on huolehdittava.
Ikäihmisten hoito vaatii ammattitaitoa, jota tulee johtaa kyvykkäästi.
Palveluja tulee olla tarjolla riittävästi ja kattavasti - asia ei saa olla sanahelinää ja turhia lupauksia.
Ikäihmisten hoito ja palvelujen tarjoamisen ei tule olla suositusperusteinen vaan lakiin perustuvaa toimintaa, jonka laatua tulee valvoa säännöllisesti.
Omaiset tarvitsevat tukea, apua ja neuvoja kaikilla tavoin - heitä tulee kuunnella ja kuulla.
Järkiperäinen ja hyvin organisoitu ikäihmisten hoivan järjestäminen tuo laadukkuutta ja säästöjä pitkällä tähtäimelläö.

Lisäksi Sairaanhoitajaliitto haluaa tuoda esille seuraavia näkökulmia laatusuositukseen liittyen.
Hallitus on sopinut, että aiemmista suunnitelmista poiketen tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa henkilöstön vähimmäismäärä ei lasketa nykyisestä 0,50 hoitotyöntekijästä/asiakas alemmalle tasolle 0,40. Tämä on mielestämme hyvä päätös, sillä jo toteutunut vähimmäismitoitustaso 0,50 on niin matalalla tasolla, että ennakoimattomat muutokset heikentävät hoidon laatua ja asukasturvallisuutta.
Rinnalla on kuitenkin tehty päätöksiä, jotka herättävät huolta: henkilöstömitoitukseen lasketaan jatkossa mukaan joustavammin perustein hoitoon osallistuva henkilökunta. Hallitus hakee edelleen ohjelmansa mukaisesti 70 miljoonan euron säästöjä julkiseen talouteen vuoteen 2019 mennessä. Uuden esityksen mukaan säästötavoitteet toteutuvat henkilöstömitoituksen täsmentämisellä ja hoitajamitoitukseen laskettavan henkilöstön uudelleenmäärittelyllä.
Potilasturvallisuutta ei saa vaarantaa liian väljällä henkilöstökelpoisuustulkinnalla. Emme voi hyväksyä sellaisen henkilöstön, jolla ei ole sosiaali- tai terveydenhuollon koulutusta ja valvontaviranomaisen rekisteröintiä, laskemista mitoitukseen. Muun kuin koulutetun henkilöstön lisääminen laskee hoidon laatua heikentäen muun muassa niin asiakkaiden kuin omaisten kohtaamista, tarpeenarviointia sekä lääketurvallisuutta. Lisäksi epäpätevän tai ilman sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta olevan henkilöstön lisääminen kuormittaisi entisestään koulutettua hoitohenkilöstöä, koska hoiva-avustajat ja hoito-/laitosapulaiset eivät voi vastata kaikista työtehtävistä tai olla yksin työvuorossa.
Koulutustasolla ja osaamisella on väliä. Kansainvälinen ja kansallinen tutkimusnäyttö on osoittanut selkeästi sairaanhoitajien suuremman osuuden hoitohenkilöstöstä olevan yhteydessä muun muassa vähäisempiin infektioihin ja kaatumisiin, vähäisempiin lääkitysvirheisiin ja parempaan asiakastyytyväisyyteen. Hoitotyön korkeatasoisesta osaamisesta tinkiminen säästöjen nimissä onkin hyvin lyhytnäköistä ja tavoiteltujen säästöjen sijaan aiheuttaa lisäkustannuksia pitkällä aikavälillä.
Koulutettu henkilöstö huomaa aikaisemmin potilaan mahdolliset komplikaatiot ja reagoi niihin. Potilaan tarkkailu, esimerkiksi verenpaineen mittaus, ei riitä: on lisäksi tiedettävä, milloin ja miten on eri tuloksiin reagoitava. Sairaanhoitajat ovat potilaan lähellä ympäri vuorokauden. Siksi heidän osaamisellaan on suuri merkitys. Oleellista on sekä hoitohenkilöstön määrä että osaaminen.
Ikääntyneiden palveluissa on tärkeää, että henkilöstö osaa arvioida hoidon tarvetta ja kiireellisyyttä, antaa palveluohjausta yksilöllisen toimintakyvyn tukemisessa ja arjessa pärjäämisessä. Henkilöstömäärän ja osaamistason tulisi perustua asiakkaiden ja potilaiden hoitoisuuteen. Ympärivuorokautista hoitoa tarjoavat yksiköt ovat vaativia työympäristöjä, joissa tarvitaan korkeasti koulutettua hoitohenkilöstöä, kuten sairaanhoitajia varmistamaan asiakkaiden ja potilaiden laadukas hoito ja turvallisuus. Hoitohenkilökunnalla tulee olla erityistä osaamista mm. lääkityksestä, asentohoidoista sekä äkillisistä terveydentilan muutoksista.
Laadukas hoito tarkoittaa monia asioita: kliinisten mittareiden, kuten painehaavat tai kipu, rinnalla oleellisia ovat myös elämänlaatua kuvaavat mittarit, kuten arvostava kohtaaminen ja itsemääräämisoikeus. Ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa tarjoaviin yksiköihin pitäisikin saada valtakunnallisesti yhteneväiset hyvän hoidon mittarit. Hoidon valtakunnallinen tasalaatuisuus on myös tärkeä tavoite.
Nyt haettavat säästöt tulee etsiä muualta kuin henkilöstömitoituksen ja henkilön kelpoisuuksien heikennyksistä iäkkäiden palveluissa. Näyttöä on siitä, että kelpoisuusehtojen madaltaminen ei johda oikeaan lopputulokseen, vaan hoidon laadun heikkenemiseen ja pahimmillaan kuolleisuuden lisääntymiseen.
Toinen huolestuttava päätös on poistaa tukihenkilöstön 0.1 mitoitus. Tässä on vaarana, että hoitotyöntekijöiden työaika kohdistuu muuhun (keittiötyöt, siivous) kuin välittömään asiakastyöhön. Henkilöstömitoitukseen tulee laskea mukaan vain välittömään asiakashoitoon käytetty työaika
Säästöjä pitäisi etsiä rakenteellisilla uudistuksilla kuten laitoshoidon vähentämisellä sekä toimintatapojen uudistamisella ja joustavoittamisella. Vanhuspalveluissa mitoituksen tulee perustua aina asiakkaan palvelutarpeeseen ja henkilöstön osaamiseen.

Suosituksen sivulla 15 todetaan ”hoito- ja laitosapulaiset lasketaan mitoitukseen ympärivuorokautisessa hoidossa siltä osin, kun he osallistuvat välittömään asiakastyöhön. Sivulla 21 todetaan myös hoito- ja lai-tosapulaiset huomioidaan henkilöstömitoituksessa koko työaikansa osalta. Kohtien viesti pitää yhdenmukaistaa. (Varsinais-Suomen vanhuspalveluiden vastuuhenkilöt).

Suositus on suositus ja ikävä todeta, että kentällä sitä ei useinkaan noteerata, koska välinpitämättömyydestä suositeltuja toimintoja kohtaan ei ole mitään sanktioita. Toteutukset tehdään eurolla ei tutkailemalla oikeasti tapoja. Esimiestaidot ovat ensisijaisen tärkeitä näissäkin kuvioissa, että huomataan henkilökunta ja asiakkaat. Esimieskoulutuksissa liikaa taloutta, mutta ihmisten kohtaaminen sivussa ja se saa toiminnasta kylmää kyytiä. Lait ja suositukset ovat pöytälaatikossa. Painotusta esimiestaitoihin. Miten kohdataan ihminen. Ei tarvi akateemista koulutusta.
Kotihoito palvelut ovat erittäin ala-arvoisia. Kotona pelätään yksin ja turvattomuus lisääntyy.
Ikäihmisen itsemääräämisoikeus ja vaikutusmahdollisuus on nolla

Kunnon ruokaa vanhuksille. Smoothieta ja sensellaista myös.

Henkilökuntaa pitää olla tarpeeksi, heidän osaamisen tulee olla kiitettävää ja koulutusta tulisi järjestää riittävästi. En pidä ajatuksesta, että henkilöstöä siirretään tarpeen mukaan paikasta a- paikkaan b kun vastaan tulee äkillisiä muutoksia esim. saattohoito. Hyvää hoitoa on kun tuntee asiakkaansa, tietää hänen tarpeet/toiveet ja osaa toimia niiden mukaan. Työskentely ikäihmisten kanssa on antoisaa kun vaan meille annetaan riittävästi aikaa tehdä työmme rauhassa. Se lisää alan houkuttelevuutta, sillä rahalla sitä ei ainakaan saa. Mitoitukset kohdilleen siis!

Enemmän valvontaa mitoituksen oikeaoppisesta ja oikealaisesta toiminnasta vanhustyöstä ,ajetaan hoitajienkin oikeuksia. Johtamisen kehittämistä olisi hyvä seurata ja kehittää. Yksityispuolella ja ylipäätään mitoitus tulisi aina arvioida yksikkökohtaisesti, asukkaiden/potilaiden hoitoisuuden mukaan.