PK kaupungit ja niiden resurssit huolettavat. Muutos ei näin äkkiseltään tunnu helpottavan muutenkin suurta työtaakkaa vaan pikemmin vaatii lisää työtä, koska järjestelmä tuntuu kankealta ja joustamattomalta suunnitteluun. Koneluettavuuden saavuttamisen vaatimus on sinänsä hyvä ja tarpeellinen, mutta tämän eteenpäin viemisessä tulee nostaa esille kärkenä kuntien resurssivaatimuslisäys valmistelun eri vaiheissa. Väkeä vähennetään kunnissa jatkuvasti...

Pidän ongelmallisena tuota "kaavakohde" -termiä, joka korvaisi termin "kaavamerkinnät ja -määräykset". Nykyisessä termissä on se hyvä puoli, että rakentamista ja muuta maankäyttöä ohjaavat elementit on selvästi erotettavissa toisistaan. Esimerkiksi kehittämisperiaate- tai kehittämistavoitetyyppiset merkintätavat ovat tulkinnaltaan ja esitystavaltaan aivan erilaisia kuin aluevaraukset. Myös viiva- ja kohdemerkinnät ovat vastaavasti luonteeltaan ja ohjausvaikutukseltaan aluevarauksiin verrattuna erilaisia, kun niiltä puuttuu ulottuvuuksia. On myös jatkossa hankalaa, jos meillä on voimassa vanhoja kaavoja, joissa on vanhat termit käytössä ja uusia, joissa samat sanat tarkoittavat eri asioita kuin vanhoissa. Esimerkiksi kohdemerkinnät menevät kaavakohteiden kanssa varmasti kansalaisten silmissä iloisesti sekaisin. Pidän sinänsä hyvänä tavoitteena kaavamerkintöjen yhtenäistämistä, mutta kaavamääräyksissä tulee varmasti olemaan jatkossakin tarvetta kunta- ja aluekohtaiseen räätälöintiin lain sallimissa puitteissa. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että tässä paikkatietoterminologia ohjaa kaavoituksen sisältöjä, häntä siis heiluttaa koiraa. Näin ei saa olla, kaavojen pitää olla aiempaa selkeämpiä, ei vaikeaselkoisempia. Sisältö ja tavoitteet määrittävät työkaluja, ei päinvastoin.
Muissakin kommenteissa esille nostettu kokonaisuuden hahmottamisen tärkeys on myös validi pointti. Nykyisestä kaavakartasta ja siihen liittyvistä määräyksistä on paljon helpompi hahmottaa asioita kuin kaavasta, joka koostuu vain kaavakohteista ja niihin sisältyvistä määräyksistä. Yleismääräyksiä koko kaava-aluetta tai sen osia koskien täytyy voida antaa jatkossakin. Tämä koskee erityisesti maakunta- ja yleiskaavoja, mutta myös laaja-alaisia asemakaavoja. Nyt näyttää siltä, että on menty postimerkkikaavoitus edellä.

Järjestelmä voi toimia tai sitten ei. Ajatus on kehittämiskelpoinen, mutta vaatii jatkokehittelyä. Arviointia helpottaisi, jos esimerkkivideo kuvaisi laajempaa kaavakarttaa kaikkine merkintöineen eikä vain paria erillistä merkintää.

Sikäli kun jokainen osa-alue toimii tarkoituksen mukaisesti. Pitäisi pystyä tarkastamaan tässä vaiheessa vastaamista.

Malli vaikuttaa päällisin puolin luontevalta tavalta tehdä nykyisestä kaavoitustyöskentelystä systemaattisempaa ja yhtenäistää käytäntöjä. Haasteena kuitenkin on, että samalla sementoidaan nykyistä kaavoitustapaa, vaikka siinä voisi olla kehittämistä. Onnistuuko nykyistä periaatteellisemman tason kaavoitus tällä ratkaisulla?

Parhaimmillaan uudistus yhdenmukaistaa kaavamääräyksiä ja helpottaa niiden laatimista, toimii työvälineenä eikä päinvastoin aiheuta ylimääräistä lisätyötä. Kokonaisuuden hahmottaminen huolettaa, kuinka kaavamääräykset pystytään esittämään helposti sisäistettävinä kokonaisuuksina kaavakohteelle. Miten kuntakohtaiset kaavamääräykset on huomioitu? Olennaista on prosessin aikana testata myös monimutkaisempia esimerkkitapauksia.

Pienten kuntien rajalliset resurssit ja muutoksesta seuraavat ohjelmistolliset haasteet huolettavat. Miten eri softat taipuvat tähän tapaan laatia rakenteisia määräyksiä erityisesti monimutkaisissa tapauksissa?

Järjestelmän tulee taipua kaavoituksen tarpeisiin eikä päinvastoin. Tähän on aina olemassa riski standardimuotoisessa pyrkimyksessä. Kaavoituksessa on kussakin kunnassa väistämättä myös yksilöllisesti ratkaistavia asioita, joihin ei löydy valmista muottia. Yleiset koko kaava-aluetta koskevat määräykset ovat tärkeä osa kaavoitusta, ja niitä pitää pystyä antamaan jatkossakin muun muassa yleiskaavoissa. Eli ainakaan liika yksinkertaistaminen ei tule olla päällimmäinen tavoite, koska se ei välttämättä tuota parasta mahdollista lopputulosta. Esimerkin suppeudesta on vielä haastavaa hahmottaa toimivuus yleispiirteisissä laajoissa kaavoissa. Parhaimmillaan kuvatun kaltainen toteutus voi olla kuitenkin joustava ja toimia tarkoituksenmukaisella tavalla sujuvasti. Kuntien resurssit on tärkeää huomioida suunnitellussa uudistuksessa.

Esitys oli niin suuripiirteinen, että esitettyyn kysymykseen vastaaminen on mahdotonta.

Moniin kohteisiin liittyy paljon erityispiirteitä, joiden esiin tuominen saattaa vaikeuttaa esitetyn kaltaisen kehikon käyttöä. Siten vapaamuotoisia lisämääräyksiä saattaisi osaan kohteista tulla runsaastikin. Kehikon kehittäminen saattaa myös olla kunnan näkökulmasta hidasta ja kankeaa. Koodiston integroiminen kuntien olemassa oleviin järjestelmiin ja ohjelmiin, joilla kaavoja laaditaan, on myös oma asiansa. Monimutkaisten, eri kerroksiin sijoittuvien erilaisten toimintojen tai korkotasojen hahmottamiseen koodisto ei suoraan vastaisi nykyistä järjestelmää paremmin. Koodiston parhaita puolia olisivat tiettyihin kohteisiin kohdistuvien määräysten entistä selkeämpi hahmottaminen.