Esimerkkinä pitäisi olla myös joku keskustakaava, jossa on päällekkäisiä toimintoja ja kunnan omia, joskus pitkiäkin määräyksiä.

Kaavakohteen käsite vaikuttaa epäselvältä ja aiheuttaa todennäköisesti ongelmia. Se on ilmeisesti luotu enemmän konemaailmaa kuin ihmismaalimaa varten. Nykyinen malli jakaa kaavoitettava alue käyttötarkoituksittain osiin (korttelialueet, katualueet, viheralueet jne.) on symboliarvoltaan huomattavasti havainnollisempi. Värikoodi ja käyttötarkoitusten alkukirjain kertoo heti, mistä alueen käytössä kokonaisuutena on kysymys. Lisäksi on huomioitava, että kortteli voi jakautua useisiin korttelialueisiin, joilla on eri käyttötarkoitukset. Edelleen korttelialueet sisältävät tonttijaon (yhden tai useamman tontin/rakennuspaikan). On muistettava, että vasta tontti / rakennuspaikka on se yksikkö, johon mm. rakennuslupa haetaan. Tässä ei saa olla mitään epäselvää, koska erityisesti asemakaava ohjaa suoraan rakentamisen lupamenettelyä.

Vakiomuotoisuus palvelee osaa kaavoittamiseen liittyvistä yleisistä tavoitteista, mutta ympäristöt ja niiden muutoksiin liittyvät tilanteet ovat useimmiten niin moniulotteisia, että vapaamuotoisia lisämääräyksiä tullaan tarvitsemaan todella kipeästi ja runsaasti. Tässä on olemassa vaara että yhdyskuntien suunnittelu vähitellen (esim. säästösyistä) surkastuu pelkäksi tekniseksi suoritukseksi.

Jollakin tapaa pitää yhtenäistää, mutta onko tämä ainoa tapa?

Videolla ei käynyt selväksi pitääkö jokaiselle tontille tai korttelille käydä läpi sama valintapolku.
Videolla ei käynyt selväksi, miltä se kaavakartta ja siihen liittyvät määräykset näyttävät.
Miten asukkaat, maanomistajat ja sidosryhmät näkevät määräykset? - ja lisääkö uudistus heidän ymmärrystään? Entä rakennusvalvonnan? - Nythän osa kaavamääräyksistä jää epäselvyyden vuoksi toteutumatta.

Kaavamääräysten laatiminen esitetyllä tavalla toimii varmasti hyvin yksinkertaisissa pienissä kaavahankkeissa, mutta laajojen alueiden ja monimutkaisten kohteiden osalta tulisi olla huomattavasti liikkumavaraa siinä miten työkalua käyttää. Lain tulisi olla kuitenkin niin yleispätevä, että se ei sitoisi käyttämään juuri tätä työkalua.

Nykyisellään kaavoja laaditaan useilla eri ohjelmistoilla. Esitetty tapa muodostaa kaavamääräyksiä voidaan ottaa käyttöön vasta, kun ohjelmistot siihen taipuvat. Siinä saattaa olla viivettä.

On hyvä, että kaavamääräykset yhdenmukaistuvat, mutta kuitenkin on säilytettävä mahdollisuus myös räätälöidä kaavamääräyksiä hyvin vaihtelevien tarpeiden mukaan.

Kaavamääräysten esittämistapa ei vaikuta kovin joustavalta ja se tuntuu perustuvan aika pitkältä ajatukselle siitä, että kaavamääräykset pysyvät nykyisen kaltaisina. Eli alueidenkäytön lakiin on todennäköisesti tulossa nykyistä selvästi enemmän painotuksia koskien vaikkapa ilmastonmuutosta tai luonnon monimuotoisuutta, mutta kaavamääräykset eivät katso tältä osin tulevaisuuteen. Esim. ruututekniikkaan perustuvan yleiskaavan laadinta ei tunnu luontevalta näiden pohjalta.

Vaikuttaa lupaavalta, mikäli tästä vielä kehittyy.

En osaa arvioida helpottaako tämä kaavamääräysprosessia nykyiseen verrattuna, kun en työkseni laadi kaavoja.