Suomen TKI-rahoitus on jäänyt kilpailijamaistamme jälkeen. Suomen T&K-menojen BKT-osuus oli 2,91 % vuonna 2021, kun vastaava luku oli Ruotsissa 3,4 % (vuonna 2019) ja Tanskassa 2,96 % (vuonna 2020). Suomen yliopistojen julkinen perusrahoitus on laskenut suhteessa bruttokansantuotteeseen koko viime vuosikymmenen (European University Association, EUA; OECD 2022).

Rahoitussuunnitelmassa on melko kattava kuvaus Suomen TKI-järjestelmästä ja sen rahoituksesta. Rahoitussuunnitelmasta puuttuu hallinnonalakohtainen tutkimusrahoitus (GBARD), jonka osuus on Suomessa varsin suuri. Sen siirtämistä Sveitsin tapaan jaettavaksi ensisijaisesti suoraan yliopistojen perusrahoitukseen tai vaihtoehtoisesti Business Finlandin ja Suomen Akatemian kautta kannattaisi vakavasti harkita. Näin voitaisiin koordinoida T&K-toiminnan tavoitteiden toteuttamista ja lisätä tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyötä.

Rahoitussuunnitelmassa esitetyt kuva julkisen sektorin rahoituksen jakautumisesta sektorien T&K-toimintaan antaa hyvän pohjan TKI-rahoituslain mukaisten rahoituspäätösten allokoinnissa.

TKI-toiminnan rahoitus Suomessa on jäänyt jälkeen verrokkimaista. Hallituksen esitykseen sisältyvä tavoite nostaa Suomen julkiset ja yksityiset TKI-investoinnit yhteensä 4 %:n tasoon bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä on siksi tarpeellinen ja kannatettava. Rahoituslaki tuo kauan kaivattua pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta TKI-rahoitukseen. Oleellista on huolehtia siitä, että TKI-rahoitus kohdentuu vaikuttavasti.

Suunnitelman laadinnan lähtökohtana on ollut kokonaisrahoituksen nostaminen, eikä siihen ole valittu TKI-rahoituksen painopisteitä. Rahoituksen tason nostaminen on kannatettavaa, mutta rahoituksen suuntaaminen ja priorisoiminen on syytä tehdä, koska se lisää TKI-suunnitelman läpinäkyvyyttä ja edesauttaa tuottavuuden parantamista, kun tiedossa on tarkemmat rahalliset kehykset, joiden sisällä TKI-työtä koskevia valintoja tehdään. Se parantaisi myös valtiontalouden seurantaa, kun osa käytettävästä TKI-rahoituksesta on valtiolta tulevaa rahoitusta.

Perustutkimuksen rooli soveltavan tutkimuksen mahdollistajana on syytä näkyä suunnitelmassa. Toisin kuin soveltavassa tutkimuksessa, jossa pääpaino on käytännön ongelmien ratkaisemisessa ja ratkaisujen löytämisessä tutkimus- ja kehittämistoimintaa yhdistämällä, perustutkimusta tehdään ilman suoria käytännöllisiä päämääriä. Perustutkimus voi kuitenkin mahdollistaa uusien innovaatioiden ja keksintöjen tekemisen.

Tutkimuksen ja innovaatioiden vaikuttavuutta ja riittävyyttä on hankalaa arvioida lyhyellä aikavälillä. Tutkimuksen ja koulutuksen vaikutukset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluessa.

MTK pitää tärkeänä, että TKI rahoituspohja on riittävän pitkäaikainen ja kestävä. Luonnonvara-alan osuus eri TKI rahoituslähteistä näyttäytyy TKI-toiminnan nykykuvauksessa olemattomana. Suomi on Euroopan metsäisin maa ja pohjoisin maatalousmaa, maassa on runsaasti harvaanasuttua, mutta luonnonvaroiltaa rikasta maaseutua. Maa- ja metsätalous toimii haastavien ja vaihtelevien ilmasto- ja maaperäolojen kanssa. Ajantasainen, erityisissä oloissamme tehty ja tulevaisuuteen luotsaava TKI-toiminta on kestävän maa- ja metsätalouden ja sen ympäristöpolitiikan perusta. Ohjauskeinojen on perustuttava relevanttiin ja laadukkaaseen tutkimukseen, jotta maaseutumme elinkeinotoiminnan toimintaedellytykset ja elinvoima ovat kestävällä pohjalla.

Tutkimuksen vaikuttavuuden lisääminen on välttämättömyys mm. EU-politiikassa, jossa Suomen luonnonvaratutkimuksen rooli on kokemuksemme mukaan ollut vähäistä lainsäädäntöesitysten kriittisessä alkuvaiheessa. Maa- ja metsätaloussektori edustaa alaa, jossa tarvitaan edelleen merkittävästi perustutkimusta. Tarvitsemme kansallista dataa, jolla todennamme esimerkiksi maatalouden ilmastotyön eri maalajeilla ja viljelymenetelmillä. Metsätalouden tutkimustieto niin ikään on jatkuvan kehityksen kohteena muuttuvassa ympäristössä tähdäten kokonaiskestävään täsmätietoon perustuvaan toimintamalliin.

Humanistiset alat ovat erittäin riippuvaisia muusta kuin BF:n ja Suomen Akatemian rahoituksesta; ko. alojen perustutkimuksen merkitystä sosiaalisten innovaatioiden ja yhteiskunnan ja ihmisen toiminnan syvässä ymmärryksessä sekä osaajien laaja-alaisen sivistyksen vahvistajana ei täysin ymmärretä. Esim. s.25 on hyvin todettu, että Suomessa tulisi päättää miten tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa lähestytään yhteiskunnallisia haasteita kokonaisvaltaisesti.

Suunnitelmassa esitetty tilannekuva TKI-järjestelmästä ja T&K-rahoituksesta on oikea. Rahoituksen pitkäjänteisyyden puute on merkittävä ongelma TKI-sektorilla ja on johtanut siihen, että tutkijoiden työajasta kohtuuttoman suuri osuus kuluu rahoituksen hakemiseen, tutkijoiden työurat ovat pirstaleisia ja tutkimustyön vetovoima tietyillä sektoreilla on vähentynyt. Tämä on kansallinen ongelma, eikä TKI-järjestelmän vahvistamisessa ole yhtään enää aikaa hukattavana.

Tohtoreiden osuus T&K-henkilöstöstä yksityisellä sektorilla on alhainen Suomessa. Vertailun vuoksi olisi hyvä tietää myös vastaavat luvut Ruotsista ja esimerkiksi Alankomaista ja Sveitsistä.

TKI-rahoituksen nosto vaatii lisää tutkijakoulutettavia ja tohtoreita kaikille yhteiskunnan sektoreille, jotta vaikutukset valuvat toivotusti läpi yhteiskunnan. Erityinen haaste tässä on, että tohtorikoulutus on voimakkaasti kansainvälistynyt, ja yhä useampi tohtori on vieraskielinen. Tästä syystä on kiireellisesti luotava rahoitusmalleja, joilla tutkijakoulutettujen kynnystä siirtyä yliopistojen ulkopuolelle lasketaan. Tarvitsemme malleja, joilla tutkijakoulutuksen saaneet henkilöt pystyvät niin halutessaan siirtymään akateemisesta työelämästä muille työmarkkinoille saumattomasti, ja tohtorikoulutuksessa otetaan tämä valmiuksien kehittymisen näkökulmasta huomioon.

Osaajapula edellyttää koulutuksen rahoituksen lisäämistä kaikilla tasoilla, tutkimusresurssien lisääminen ei riitä.

Suomen suurimmat haasteet kansainvälisten arvioiden ja vertailujen perusteella koskevat tällä hetkellä työn tuottavuuden heikkoa tasoa. Tuottavuuden kasvun parantaminen edellyttää sekä korkeakoulutettujen osaajien määrän kasvattamista että laadukkaan ja vaikuttavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vahvistamista. Lisäksi yritysten ja korkeakoulujen yhteistyötä tulee vahvistaa.

Luvussa kuvataan nykyistä järjestelmää ja sen kehittämistarpeita ansiokkaasti. Kohdassa 2.2 todetaan, miten koulutusjärjestelmästä ja innovatiivisuudesta tuli tärkeä osa Suomen maakuvaa. Mielestämme tätä kohtaa olisi hyvä tarkentaa sen suhteen, että maakuvaa tuodaan maailmalle esille kahdella eri menetelmällä: markkinoinnin ja ansaitun median keinoin. Tämä voisi myös esittää maksettuna mediana ja ansaittuna mediana. Ansaittu media on siis palsta-, some- ja digimediasisältöä, jonka julkaisemisesta ei makseta, vaan järjestetään näille kanaville sisältöä, jonka ne julkaisevat omasta halustaan, palvellakseen omia seuraajiaan. Ehdotamme kohtaan 2.2 lisäystä: Korkealaatuisesta koulutusjärjestelmästä ja innovatiivisuudesta tuli viimeistään 2000-luvulla keskeinen osa suomalaista maakuvaa sekä kotimaassa että ulkomailla (ks. esim. Koski ym. 2019). Tätä maakuvaa on tuotu esille maailmalla suorin markkinointitoimin Business Finlandin johdolla ja ansaitun median keinoin valtion, akateemisen yhteisön ja elinkeinoelämän yhteisen Millennium-teknologiapalkinnon avulla.

Suomen Akatemian lippulaivaohjelma on mahdollistanut tutkimustoiminnan pitkänjänteisen kehittämisen soveltavan- ja perustutkimuksen rajapinnassa. Lippulaivojen kaltaiset suuret ekosysteemit mahdollistavat hyvin monipuolisen yhteistyön eri toimijoiden välillä. Lippulaivaohjelman väliarvioinneissa tulokset ovat osoittautuneet erinomaisiksi ja toivoisimme, että näillä ekosysteemeillä on merkittävä rooli Suomen TKI-strategiassa myös tulevaisuudessa.

Katsomme T&K-rahoituksen olevan investointi suomessa tehtävään tutkimukseen ja tulevaisuuden osaajiin. Erityisen tärkeää on hallituskaudet ylittävä sitoutuminen tavoiteltuun 1,8 miljardin euron lisärahoitukseen. Tutkimushankkeet vaativat rahaa ja erityisesti haluamme kiittää suunnitelmasta, joka nostaa esiin tarpeen huomioida rahoituksen pitkäjänteisyyttä. Lääketeollisuus ry pitää kuitenkin välttämättömänä, että tutkimushankkeiden lisäksi huolehdimme tutkimusinfrastruktuurin vaatimasta riittävästä rahoituksesta. Tutkimusinfra on se, joka tuo tutkijoita ja jonka ansiosta pysymme kehityksen kärjessä.

Rahoituksen lisäksi myös tutkimusympäristön kehittäminen on välttämätöntä, jotta tavoite investointien kasvusta saavutetaan.