Lainsäädäntö antaa hyvät valmiudet lastensuojelun toteuttamiseen eikä suurille muutoksille ole tarvetta. SHL:n tehostaminen ja runsas resurssien panostaminen ennalta ehkäisevään työskentelyyn vähentäisi merkittävästi lastensuojeluun siirtyvien asiakkaiden määrää ja tuen saanti nopeutuisi.

Ennaltaehkäisyä ja varhaisen tuen toimintaa lisää, taloudellisesti kestävämpi ja vaikuttavampi keino. Tärkeää erottaa lastensuojelusta.

Palvelut ovat liian pirstaleisia, nyt pitäisi saada lastensuojelun yksikköön tarvittava asiantuntemus (lääkäri, poliisi, vammaispalvelut...) niin että apu löytyisi heti ja se toimisi

Lastensuojelulakia on uudistettu pirstalaisesti sieltä täältä, tarvitaan kokonaisvaltainen "remontti" jossa lainsäädännön tasolla varmistetaan ettei laista toteuteta "minimiä" vaan tosiasiassa toimitaan lapsen ja hänen perheensä tarvitsemalla tavalla/palveluilla.

Myös avohuollon tukitoimet kaipaavat täsmennystä ja lainsäädännön avulla voidaan mm turvata tosiasiassa lapselle tarjottavat palvelut sekä määritellä se, kuka palveluista päättää. Nykyisillä HVA-alueilla päätösvaltaa ollaan siirretty lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä (joka tuntee lapsen) erilaisille taloutta seuraaville työryhmille jotka kilpailutuksia noudattaen valitsevat edullisimman palveluntuottajan joka ei aina ole lapsen edun mukainen ratkaisu. Esimerkiksi avohuollossa yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavilla yrityksillä on etusijalla liiketoiminta ja tulos ja ostettava sosiaalialan työntekijän ( esim. perhetyö/tukihenkilö/tukiperhe) osaaminen voi olla olematonta. Sijaishuollossa se ettei lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä päätä sijaishuoltopaikkaa saattaa pahimmillaan tarkoittaa sitä että lapsi vaihtaa sijaishuoltopaikkaa usean kerran kun todetaan ettei edullisin sijaishuoltopaikka ollutkaan sopivin.

Lastensuojelun asiakkaille tulisi olla lainsäädännön tasolla mahdollisuus velvoittaviin avohuollon tukitoimiin. Nykyinen "asiakkuus on pakollinen, avohuollon tukitoimet eivät" - ei tuota tulosta, eli sitä että perheen voisivat kuntoutua ja lapset saisivat tarvitsemansa tuen. Lastensuojelun asiakkaat ovat pääsääntöisesti vastentahtoisesti asiakkuudessa ja esiintyy paljon valehtelua ja asioiden todellisen laidan peittelyä. Lapset kärsivät koska ei voida puuttua tilanteeseen jos esimerkiksi on huoli vanhemman päihteidenkäytöstä - mutta ei ns. näyttöä, tai jos on huoli vanhemman mielenterveyspulmasta, mutta ei ns. näyttöä. Sosiaalityön kädet ovat sidotut jos vanhemmat eivät tunnusta eikä tunnista pulmia perheessä ja itsessään mutta ns näyttöä ei ole saatavilla ( lapsista tulee ehkä epämääräisiä lastensuojeluilmoituksia suttuisesta olemuksesta tai myöhästelystä, mutta ei voida varmuudella sanoa mistä tämä johtuu). Kiireellinen sijoitus velvoittavana ja vasten tahtoa tehtävänä toimenpiteenä ei ole oikea moneenkaan kohtaan, vaan rinnalle kaivataan velvoittavia avohuollontukitoimia jotka vanhemman on otettava vastaan.

Systeemisyys soveltuu sellaisen lastensuojelun asiakkaan ja hänen perheensä kanssa työskentelyyn jossa ollaan suurinpiirtein samalla puolella pöytää. Eli tulehtuneissa tilanteissa joita nykypäivän lastensuojelun asiakkaiden kanssa kohtaamiset pääasiassa ovat (erityisesti avohuollossa), ei systeemisyys toimi koska perhe ei tosiasiassa halua tehdä yhteistyötä. Usein sijaishuollon aikana jolloin lapsi on kenties jo pitkään asunut kodin ulkopuolella ja yhteistyö ehtinyt kehittyä ( mikäli sosiaalityöntekijä ei ole vaihtunut useaa kertaa, joka on hyvin tavallista) voi systeemisyys toteutua siten miten sen on tarkoitettu toimivan.

Panostetaan niihin ketkä suojelua eniten tarvitsevat. Ennaltaehkäisy ensisijaista sekä perheen/lapsen/nuoren avun saanti kotiin perheen tilanne huomioiden

Lapselle pitäisi turvata oikeus suojeluun. Nyt vanhemmilla on rajaton oikeus niissäkin tilanteissa, kun haitta on ilmeinen. Lasta pitää kuulla häntä koskevissa asioissa, myös alle 12 vuotiaan oma kokemus. Ei vanhemman etu edellä.

Kokonaisuudistuksella vain saadaan tällä hetkellä muutoksia. Ennaltaehkäisevät palvelut ja peruspalveluiden toimivuus pitäisi olla avainasemassa. 2008 tehty laki uudistuksella ei ole saatu haluttua muutosta joten tarvitaan koko kuvan uudelleen muokkaamista jotta saataisiin vaikuttavuutta ja apuja suojelua tarvitseville lapsille.

Täällä hetkellä lastensuojelu tekee suoraan sanottuna rikoksia. Raahaavat hyvin hoidettuja lasia perheistä, jotka opiskelevat erinomaisesti ja jne. Mitä enemmän sitä paremmin! Lastensuojelun motto. Ne lapset, jotka todella tarvitsevat suojelua ovat ulkona ja tekevät rikoksia. Missä lastensuojelu on kun lapset puukottavat ihmisiä? Lastensuojelu vaan lisää kaaosta ja lisää rikollisuutta Suomessa. Mitä ajattelette. minne liittyy huostanotettu lapsi?

Nyt resurssit kohdistuvat väärin. Ne lapset ja perheet, joiden kohdalla huostaanotto olisi vältettävissä oikealla tuella, eivät sitä saa. Toisaalta tukea "tyrkytetään" niihin perheisiin, joissa tuesta ei juurikaan ole apua ja huostaanotto viivästyy lapsen kehityksen kustannuksella.
On myös resurssien tuhlausta, että tämän hetkinen lainsäädäntö mahdollistaa lapsen kotiin paluun ikuisesti ja siihen tuhlataan resursseja, vaikkei se usein ole realistinen mahdollisuus, eikä tietyn ajan jälkeen edes lapsen edun mukaista. Lakiin olisi ehdottomasti saatava ns. pysyvä huostaanotto. Ja soisin, että sijaisvanhemmille suotaisiin myös joitain rajattuja huoltajan oikeuksia, joka helpottaisi lapsen asioiden hoitamista ja samalla säästettäisiin myös sosiaalityöntekijän resursseja.

Selvitystulosten perusteella muiden palvelujen antama tuki ja henkilöstöresurssit ovat riittämättömiä (Vaka, Koulu, Psyk.avo)