Konkreettista tukimuotoja varhaisessa vaiheessa: keskustelutukea, tukihenkilöä, perhetyötä, kotipalvelua

Kuuntelevia korvia ja turvallista aikuista. Oikeaa tietoa normaalista kasvusta ja kehityksestä ja siihen liittyvästä oman itsensä etsimisestä/löytämisestä. Nuoret viettävät paljon aikaa somessa, ja aina sieltä tuleva tieto ei ole oikeaa ja saattaa olla, että nuoret löytävät itsestään paljonkin kuormittavia asioita, jotka loppupeleissä kuuluvat ihan normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Esimerkiksi yhä nuoremmat ovat hukassa oman seksuaalisuutensa kanssa, eivätkä välttämättä hoksaa, että omaan kasvuun kuuluu ristiriitaisiakin ajatuksia ja tuntemuksia. Tarvittaisiin vakaita aikuisia, jotka sanoisivat, että kasva rauhassa ja kyllä kasvun myötä moni asia ratkeaa itsestään.

Oikean diagnoosin saanti varhain! Neuropsykiatriset oireet monesti sivutetaan ja voi mennä vuosia ennen kuin perhe oikeasti saa apua. Ammattilaisilla on liian vähän osaamista ja ymmärrystä nepsy asioissa. Myös kiire ja resurssivaje vaikuttaa avun saantiin. Kun lapsi oireilee eikä saa apua, vanhemmat yrittää taistella apua lapselle -> perhe väsyy. Yleensä siellä oireilevan nepsy lapsen taustalla on myös diagnosoimaton nepsy vanhempi. Hoitamaton ADHD aiheuttaa niin paljon inhimillistä kärsimystä kun alisuoriutuu koulussa, kaverisuhteet takkuilee ja haasteiden vuoksi voi olla vaikeaa sitoutua harrastustoimintaan.

Vanhemmuuden tukea. Vanhempien kykyä oman lapsen tukemiseen tulisi vahvistaa tavanomaisten arjen haasteiden ja harmien ratkaisussa. Kaikkeen (lievään!) oireiluun ei aina tarvita ammattilaista.

Kokonaisvaltaista tukea, joka huomioi yksilön kokonaisuutena, ei vain jonkun tietyn ongelman kautta. Positiivisia matalankynnyksen yhteisöjä, joihin kiinnittymisessä ammatilliset ohjaajat tukevat.

Ennalta ehkäisevää tukea. Turvallisia aikuisia ja välineitä vanhemmille, jotta he pystyisivät tukemaan omaa nuorta. Vanhemmuus on keskiössä, jotta lapsista ja nuorista kasvaa hyvinvoivia. Palveluita tulisi olla helposti saatavilla ja matalalla kynnyksellä myös muualla kun koulussa. Kaikki eivät halua ottaa koulutusta tukea vastaan leimaantumisen pelossa. Koulun opetussuunnitelma pitäisi sisältää enemmän väljyyttä, jotta myös opettajat pystyisivät tukemaan oppilaita. Myös osaamista opettajille pitäisi lisätä ja ymmärrystä, että he ovat keskeisiä lasten ja nuorten tukijoita. Mikäli tarvitaan perheeseen tukea, niin tuen tulisi olla riittävän pitkäkestoista, jotta muutosta saataisiin aikaan. Nuoren oirehtiessa koko perhettä pitää tukea ja hoitaa.

Vanhemmille vanhempainohjausta. Lapsille ja nuorille ennaltaehkäisevää toimintaa.

Vahvaa yhteistyötä huoltajien, oppilaitosten ja hoitavien tahojen kanssa. Lyhyet jonot ja vaihtoehtoja, joista valita.

Tarvitaan ihan perusasioita: perheiltä on hukassa mm. ruutuajan, riittävän unen ja levon, liikunnan ja riittävän ravitsemuksen merkitys hyvinvoinnille. Vanhemmatkin tarvitsevat tietoa näistä, ei pelkästään nuoret. Asiantuntevaa ohjausta ja neuvontaa tulee saada sote-ammattilaisilta matalalla kynnyksellä ja nopeasti. Täytyy muistaa, että ennaltaehkäisy säästää rahaa. Asioimaan ei pitäisi tulla vasta, kun sairastutaan ja asiat ovat todella huonosti. Opiskeluhuollon työ pitää järjestää niin, että on enemmän aikaa yhteisölliselle työlle: oppituntien pitäminen terveysaiheista ja vanhempainiltojen tietoiskut.

Matalan kynnyksen tukea esim kouluun liittyvissä haasteissa, erityisesti kun haasteet ei näy koulussa vaan kotona ennen/jälkeen koulupäivän (vaikeus lähteä kouluun/tehdä läksyjä..)