Yleiset kommentit kotitalouksille kohdistettuihin tukiin (kohdat 2, 4 ja 6 sekä mahdollisesti 5)

Toimenpidelistaukseen sisällytetyt tuet olisi perusteltua toteuttaa tulosidonnaisina. Tukien tulosidonnaisuus parantaisi niiden kustannustehokasta kohdentumista hankkeisiin, jotka todennäköisesti jäisivät toteuttamatta ilman tukea. Tulosidonnaisuus myös kohdentaisi tuet paremmin haavoittuvimmille kotitalouksille.

Perustelut: Kotitalouksille suunnattujen yleisten tukien haaste on niiden tehoton kohdentuminen: tuella toteutetaan hankkeita, jotka olisi toteutettu myös ilman tukia. Etenkin energiatehokkuuteen liittyviä hankkeita toteuttavat yleensä hyvätuloiset kotitaloudet. Suomalaisilla aineistoilla on tutkittu sekä energiakorjausten että yksityisen latausinfrastruktuuri-investointien avustuksia – molempien kohdalla havaittiin, että tuet kohdistuivat pääosin hyvätuloisimmille kotitalouksille. Esimerkiksi Ara:n myöntämää latausinfrastruktuuriavustusta hyödyntäneet asunto-osakeyhtiöt sijaitsivat alueilla, joissa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat keskimäärin 20 prosenttia korkeammat kuin kaikilla avustukselle kelpoisilla alueilla. Tuista 70 prosenttia kohdistui sisemmille kaupunkialueille (Ferreira ym. 2024, asunto-osakeyhtiöiden sijainti havaittu 250 metrin tilastoruututasolla). Kyselytutkimusten perusteella huomattava osa sekä energiakorjausavustusta että latausinfratukea saaneista hankkeista olisi toteutunut avustuksesta huolimatta: energiakorjausten osalta noin kaksi kolmasosaa ja latausinfrahankkeiden osalta noin puolet (Kurnitski ym. 2023, Ferreira ym. 2024). Myös sähkökriisin yhteydessä maksetut tuet kohdistuivat enemmän suurituloisille, paljon sähköä käyttäville kotitalouksille (Ahlvik ym. 2023). Lisäksi sähkökriisin vaikutuksia selvittänyt tutkimus havaitsi, että alimman tuloviidenneksen kotitalouksilla oli vähiten mahdollisuuksia sopeuttaa sähkön kulutusta korkeisiin hintoihin ja suurempi todennäköisyys saada sähkön hinnan noususta johtuva maksuhäiriömerkintä (Ahlvik ym. 2025).

Kommentti kohtaan 2: romutuspalkkio

Tulosidonnaisuuden lisäksi olisi syytä harkita palkkion saatavuutta myös käytetyn auton ostoon. Tuen ympäristövaikutukset tulee varmistaa asettamalla riittävän kunnianhimoinen päästöraja tuella hankittavalle autolle.

Perustelut: Uusia autoja ostetaan Suomessa vähän – uusien henkilöautojen osuus autokannasta on noin kolme prosenttia vuosittain (Kosonen ym. 2024). Romutuspalkkio, joka on ehdollinen uuden auton ostolle, kohdistuu siis melko pieneen osuuteen verrattain hyvätuloisia kotitalouksia. Esimerkiksi vuoden 2018 romutuspalkkion tuottamista päästövähennyksistä ja niiden ansiosta kotitalouksien säästämistä CO2-veroista kohdentui alimpaan tulokolmannekseen noin 20 prosenttia ja ylimpään tulokolmannekseen 50 prosenttia. Tulosta selittänee osaltaan se, että pienituloiset ostavat selvästi vähemmän uusia autoja ylipäätään: vuoden 2018 palkkiokautta edeltäneenä vuonna 2017 uuden auton osti alimman (autollisen) tulokolmanneksen kotitalouksista 2 prosenttia ja ylimmän tulokolmanneksen kotitalouksista 7 prosenttia. (Laukkanen ja Sahari, 2025). Ehdotetun romutuspalkkion tulosidonnaisuus todennäköisesti edistää tuen kohdistumista pienituloisimmille, mutta mikäli tuen ehtona on uuden auton hankkiminen, on perusteltua kysyä, kuinka suuri osa pienituloisista pystyy hyödyntämään tukea tarvitsemansa ajoneuvon hankintaan. Mikäli hankintatuki olisi saatavilla myös käytetyn auton ostoon, tuen käytettävyys pienituloisten keskuudessa todennäköisesti paranisi.

Kommentti kohtaan 3: kestävien liikkumismuotojen tuet

Mikäli tukia suunnataan joukkoliikenteen kysynnän lisäämiseen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen, on erityisen tärkeää huomioida tukien suunnittelussa olemassa oleva tutkimustieto liikkumismuotojen valintaan vaikuttavista tekijöistä, jotta tuet kohdistuisivat oikein ja olisivat vaikuttavia.

Perustelut: Liikkumismuodon valinnasta on olemassa runsaasti tutkimuskirjallisuutta (esim. Ahlvik ja Sahari 2023 sisältämät viitteet). Yleisesti voidaan sanoa, että liikkumisen muotoihin on haastava vaikuttaa - tämä johtuu siitä, että etenkin arkipäiväiseen liikkumisen tarpeeseen vaikuttavat monet tekijät, joita kotitalouksien on vaikea muuttaa lyhyellä aikavälillä. Tällaisia ovat esimerkiksi työpaikan, koulujen ja harrastuspaikkojen sijainnit suhteessa kotisijaintiin. Lisäksi etenkin kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä kaavoituksella on merkittävä rooli (Paloniemi ym. 2023). On hyvä tiedostaa, että edellä mainitut seikat voivat rajoittaa tukien vaikuttavuutta.

Viittaukset:
Ahlvik ym. 2023. Sähkön hinnannousun ja sähkötukien arvioidut vaikutukset kotitalouksiin. Datahuone-raportti 1/2023. https://vattdatahuone.fi/category/raportit/

Ahlvik ym. 2025. Household-level responses to the European energy crisis. CEPR Discussion Paper Series. DP19972. DP19972.pdf

Ahlvik ja Sahari. 2023. Promoting active transport through health information: evidence from a randomized controlled trial. FIT Working Paper 16. https://verotutkimus.fi/julkaisut/

Ferreira ym. 2024. Latausinfratukien vaikuttavuuden arviointi: Loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:14. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-364-7

Kosonen, ym. 2024. Hallituksen kaavailema ajoneuvoveron korotus vie Suomea poispäin EU-sitoumuksen päästövähennyksistä. FIT-kirjoitussarja #7/2024. www.verotutkimus.fi

Laukkanen ja Sahari. 2025. Vehicle replacement subsidies as a climate policy tool:
evidence from microdata on vehicles and vehicle owners. Käsikirjoitus.

Kurnitski ym. 2023. Suositukset energiakorjausten avustusten kehittämiseksi. DeCarbon-Home Policy Brief 1/2023. https://decarbonhome.fi/suositukset/

Paloniemi ym. 2023. Lisää aktiivista liikkumista arkeen: Suomi hyötyy autoilun vähentämisestä. STYLE-politiikkasuositus 1/2023. https://www.styletutkimus.fi/julkaisut/

Anna Sahari
Erikoistutkija
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

Marita Laukkanen
Tutkimusprofessori
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

Kimmo Palanne
Tutkija
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

Lausunnonantajasta

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat - KOVA ry on yleishyödyllisten ja omakustannusperusteella toimivien vuokratalo- ja asumisoikeusyhteisöjen toimialajärjestö, joka toimii jäsentensä edunvalvonta-, palvelu- ja yhteistyöjärjestönä. KOVAn jäsenet omistavat normaaleja vuokra-asuntoja, erityisryhmien vuokra-asuntoja tai asumisoikeusasuntoja.

KOVAlla on 133 jäsenyhteisöä. Niiden pysyvässä omistuksessa on yhteensä yli 330 000 vuokra- ja asumisoikeusasuntoa, joissa asuu yli 500 000 henkilöä. KOVAn jäsenet toimivat noin 150 kunnassa. KOVAn jäsenet omistavat noin 85 prosenttia rajoituksenalaisista normaaleista valtion tuella rakennetuista vuokra-asunnoista, noin 70 prosenttia kaikista rajoituksenalaista valtion tuella rakennetuista vuokra-asunnoista ja noin 85 prosenttia asumisoikeusasunnoista Suomessa. KOVAn jäsenet aloittavat vuonna 2025 yhteensä noin 4 800 kohtuuhintaisen vuokra- ja asumisoikeusasunnon rakennuttamisen.

KOVA edustaa pitkäjänteisiä, pysyviä ja turvallisia vuokra- ja asumisoikeusasuntojen omistajia ja vuokranantajia. KOVA kehittää vuokratalo- ja asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä tekemällä vuokratalo- ja asumisoikeusyhteisöille Suomen parasta edunvalvontaa. KOVAn jäsenistö toimii siten, että pienituloisillakin ihmisillä on varaa laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen.

Lausunto

KOVA katsoo, että ehdotetut toimenpiteet tunnistavat niiden kotitalouksien tarpeet, joilla on heikoimmat mahdollisuudet toteuttaa itse energiatehokkuuteen tai puhtaaseen liikkumiseen liittyviä toimia. Pienituloisilla ei ole samanlaisia resursseja investoida energiatehokkuuteen tai puhtaaseen liikkumiseen kuin keski- ja suurituloisilla, minkä vuoksi kohdennettu tuki on keskeistä. Ehdotetut toimenpiteet edistäisivät reilun siirtymän toteutumista ja auttaisivat hillitsemään ilmastopolitiikan mahdollisesti lisäämää eriarvoisuutta, erityisesti asumiseen liittyvissä ulottuvuuksissa, kuten asuinalueiden eriytymiskehityksessä ja energian hinnan kautta vaikuttavassa sosiaalisessa eriarvoisuudessa.

KOVA pitää ehdotuksista 3-6 parhaiten kohdentuvina. KOVA katsoo, että kohdan 6. avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tulisi kohdentaa valtion tukemia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja omistaville yhteisöille. Näin tuki kohdentuisi pienituloisille ja vähävaraisille. Selvitysten mukaan valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuu erittäin pienituloisia asukkaita, joten tuki kohdentuisi tätä kautta haavoittuvassa asemassa oleville. Kohteissa noudatetaan omakustannusperiaatetta, joten asukkaat maksavat kaikki kulut vuokrissaan.

KOVA pitää myös tärkeänä, ettei avustus olisi sidottu siihen, saako yhteisö hankkeeseen myös korkotuettua perusparannuslainaa. Tämä on tärkeä ehto erityisesti väestöltään vähenevillä alueilla. KOVA korostaa, että korkotuetun perusparannuslainan saaminen on käytännössä mahdotonta väestöltään vähenevillä alueilla, ja tällaisen ehdon lisääminen jättäisi näin ollen näillä alueilla toimivat yhteisöt avustuksen ulkopuolelle. KOVA huomauttaa, että kohtuuhintaista, energiatehokasta asuntokantaa tarvitaan kuitenkin myös kasvukeskusten ulkopuolella.

KOVA pitää tärkeänä, että uudessa valtion tukemassa asuntokannassa voitaisiin toteuttaa mahdollisimman energiatehokkaita kohteita, jotka olisivat jo valmistuessaan a-energialuokkaa. Tällä hetkellä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varken) kustannusohjaus voi kuitenkin ohjata suunnittelemaan minimivaatimusten mukaisia b-energialuokan taloja. Tästä syystä KOVA esittää, että valtion tukemissa asuntohankkeissa yhteisö saisi ilmastorahastosta avustusta, jos kohde on valmistuessaan a-energialuokkaa.

KOVA katsoo, että myös 4. kohdan alueellinen energianeuvonta ja tuki erityisen haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille vaatii tulorajan, jotta se kohdentuu pienituloisille.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat - KOVA ry
lakimies Vilma Pihlaja

Kerro näkemyksesi ehdotetuista toimenpiteistä, kuten

SAK:n mielestä fossiilisten polttoaineiden käyttöä hintaohjauksella vähentävä järjestelmä tarvitaan, mutta jos se toteutetaan huonosti tai riittämättömillä kompensaatiotoimilla, on olemassa riski, että toimi johtaa joidenkin kotitalouksien energia- tai liikenneköyhyyteen. On olemassa myös riski, että ilman selkeää oikeudenmukaisen siirtymän toimenpidekokonaisuutta liikenne- ja rakennusalan työntekijät voivat kokea turvattomuutta siirtymän keskellä.

kohdistumisesta energia- ja liikenneköyhiin kotitalouksiin ja mikroyrityksiin,

Kohdentuminen energia- ja liikenneköyhiin kotitalouksiin on sinänsä perusteltu. On kuitenkin valitettavaa, että toimenpiteitä ei kohdenneta lainkaan liikenne- ja rakennusalan työntekijöihin, pelkästään mikroyrityksiin. Jotta vihreä siirtymä voi onnistua rakennus- ja liikennesektorin työntekijöiden tieto- ja taitotasoa sekä osaamista pitäisi päivittää vastaamaan uusia osaamistarpeita. Erityisesti olisi tarvetta jatkuvan oppimisen toimille ja niiden rahoittamiselle. Riskinä on, että uusien tieto- ja taitovaateiden myötä osan alan työntekijöistä jää murroksen myötä työttömiksi. Sama haaste on mikroyrittäjillä ja siksi on perusteltua, että ne ovat yhtenä kohderyhmänä.

Jotta EU:n vihreä ohjelma sosiaalisesti oikeudenmukainen, ei se saa johtaa pieni- ja matalamman keskitulon kotitalouksien tulojen menetyksiin. Uuden tieliikenteen ja rakennusten päästökauppajärjestelmän osalta tämä riski on olemassa ja siksi sen rinnalle tarvitaan hinnannousua kompensoivia toimia myös tälle ryhmälle. Muun muassa energiatehokkuustoimia voisi kohdentaa yleisesti enemmän myös pieni- ja keskituloisten kotitalouksien tukemiseen.

Olisi myös kiinnitettävä enemmän huomiota ihmisten elintason nostoon, jotta energiaköyhyys voidaan välttää ja edistää samalla vihreää siirtymää. Jotta ihmisillä on varaa tehdä tarvittavia muutoksia kotiensa lämmitykseen ja liikkumismuotoihin, on palkansaajien ostovoiman turvaamisella merkittävä rooli tässä kokonaisuudessa.

kohdistumisesta eri tavoin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin,

Sosiaalisen ilmastorahaston suunnitelma ja esitetyt toimet ovat sinänsä kannatettavia, mutta eivät yksin riitä turvaamaan joidenkin kotitalouksien haavoittuvuutta. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta tulee vahvistaa myös muilla toimilla. Tällaisia toimia voisivat olla esimerkiksi sosiaalisten vaikutusten mittariston kehittäminen ja sosiaalisten vaikutusten säännöllinen seuraaminen eduskunnalle annettavassa ilmastovuosikertomuksessa ja valtion talousarvioesityksissä.

miten nämä toimenpiteet vähentävät näiden kohderyhmien riippuvuutta fossiilisista polttoaineista,

Toimenpiteiden vaikutus päästöihin (pl. toimenpide numero 3) on todennäköisesti maltillinen. Näkemys perustuu vaikutusarvioihin aiemmin käyttöönotetuista vastaavista toimenpiteistä.

toimenpiteiden kustannustehokkuus.

Monet toimet eivät ole erityisen kustannustehokkaita, vaikka niiden kokonaiskustannus valtiontaloudelle ei olisikaan suuri.

Toimenpiteet:

1. mikroyritysten raskaan kaluston hankintatuki mahdollisesti yhdistettynä latausinfran tukeen

Mikroyrityksillä ei ole resursseja investoida vihreään teknologiaan. Tuen tehokkuus laskee, jos latausinfrastruktuuri ei ole riittävällä tasolla. Raskaan kaluston hankintatukea ei yleisesti ottaen voida pitää erityisen kustannustehokkaana. Kohdistuminen mikroyrityksille on kuitenkin parempi lähtökohta, kuin laaja tuki kaikille yrityksille.

2. yksityishenkilöiden tulorajoitettu puhtaiden ajoneuvohankintojen tuki romutuspalkkion muodossa

On huomioitava, että tällä hetkellä täyssähköautojen osuus autokannasta on alle viisi prosenttia. Hybridiautojen tukemisessa on se haaste, että on hankala varmistaa etukäteen, että käyttäjä käyttää nimenomaan sähköä ajaessaan. Tukien on järkevää olla tulorajoitettuja, mutta on harkittava tarkkaan, mille tulotasolle raja asetetaan. Romutuspalkkion vaikutus on rajallinen, jos ei samalla varmisteta, että itse (täys)sähköauton hankinta on mahdollista pienituloisille.

3. kestävien liikkumismuotojen tuet fokuksena pienemmät kaupungit/kaupunkiseudut: kuntarajat ylittävä joukkoliikenne, kuntien sisällä kävely ja pyöräily ja mahdollisesti kutsuliikennekokeilut

Tätä voidaan pitää listan merkittävimpänä kohtana. Julkisen liikenteen kattavuutta ja hintaa voidaan pitää suurimpina pullonkauloina sen käytön laajentumisille erityisesti suurimpien kaupunkiseutujen ulkopuolella. Joukkoliikenteen käyttövoimalla on kuitenkin merkitystä. Resurssit joukkoliikenneinvestointeihin on mahdollista kerätä saastuttavasta tai päästöintensiivisestä toiminnasta.

4.rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki erityisen haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille

Energianeuvonnan lisääminen on kannatettavaa ja sitä pitäisi esimerkiksi sosiaalipalveluiden toimin kohdentaa haavoittuviin kotitalouksiin, jotka eivät osaa tukea itse pyytää. Tuen pitää olla lisäksi tarjolla kaikille sitä haluaville kotitalouksille. Neuvonnan lisäksi tarjolla pitää olla myös rahallista tukea, jotta toimille saadaan vaikuttavuutta. Rahallinen tuki voidaan tarvittaessa rajoittaa pieni- ja keskitoisiin kotitalouksiin. On myös tärkeää, että energianeuvonta on puolueetonta tarjoten apua ja hyötyä kaikille kuluttajalle heidän asumismuotonsa huomioiden.

Tiedon puute ei välttämättä ole suurin pullonkaula energiatehokkuuden lisäämisessä. Neuvonta on kuitenkin kustannustehokasta, vaikka vaikuttavuus on avoin. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tuki on perusteltu ja nimenomaisesti tukisi oikeudenmukaista vihreää siirtymää.

5.fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput)

Tämä on kannatettava toimi, erityisesti haavoittuviin ja matalamman keskitulon tason kotitalouksiin kohdistuvana asuntojen iästä ja muodosta riippumatta.

Jää kuitenkin hieman auki, mitä tämä toimenpide konkreettisesti pitää sisällään. Historiallisesti vastaavia avustuksia on annettu esimerkiksi kotitalousvähennyksen muodossa, jolloin tuki jakautuu ensisijaisesti keski- ja hyvätuloisille. Mahdollisilla avustuksilla tulisi olla tuloraja, jotta sen kohdistuminen olisi tehokkaampaa. Avustus ei välttämättä ole kustannustehokkain ratkaisu.

6.avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen.

Tämäkin on kannatettava toimi. Rahaston varoja pitää ohjata myös energiatehokkuutta parantaviin ja uusiutuvan energian käyttöä lisääviin investointeihin ja erityisesti sellaisiin laitteisiin, joilla parannetaan käytön aikaisen energiankulutusta. Muun muassa siirtymistä lämpöpumppuihin on perusteltua tukea, kuten myös rakenteiden energiatehokkuuden parantamista asuintalojen peruskorjausten yhteydessä. Pienemmät energiakulut auttavat joka päivä, eivät vain mahdollisten hintapiikkien aikana. Usein tekemällä vain pieniä teknisiä muutoksia rakennuksen sähköistyksessä voidaan lisätä merkittävästi kuluttajien mahdollisuuksia suojautua kalleimpia sähkön hintapiikkejä vastaan.

Historiallisesti vastaavia avustuksia on annettu esimerkiksi kotitalousvähennyksen muodossa, jolloin tuki jakautuu ensisijaisesti keski- ja hyvätuloisille. Mahdollisilla avustuksilla tulisi olla tuloraja, jotta sen kohdistuminen olisi tehokkaampaa. Esim. Ranskassa käytetään jo tulosidonnaisia energiatukia. Avustus ei välttämättä ole kustannustehokkain ratkaisu.

5. ja 6. toimenpiteiden toteuttamista nopeuttamaan ja varmistamaan yhdeksi isätoimeksi olisi saatava energiainvestoinnin valtiontakaus (jos vapaarahoitteista kohtuuhintaista lainaa ei olisi saatavilla).

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Pia Björkbacka Johtava asiantuntija, ilmasto ja kestävä kehitys & Niko Pankka Yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö

Suomen Yrittäjien vastaus kyselyyn: Liikenteen päästökauppatulot ja sosiaalisen ilmastorahaston varat tulee kohdentaa liikennesektorin energiamurroksen vauhdittamiseen

Yleistä
• Mitä hitaammin liikennesektori irtautuu fossiilisista polttoaineista, sitä suuremmaksi päästökaupan kustannukset yhteiskunnalle muodostuvat. Tieliikenteen päästökaupan tuottoja tulee osoittaa muun muassa vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfran toteuttamiseen ja raskaan liikenteen vähäpäästöisen kaluston hankintatukiin.
• Sosiaalisen ilmastorahaston varoja tulee vastaavasti osoittaa joukkoliikenteen hankintojen lisäämiseen, mikä parantaa kansalaisten mahdollisuutta kestäviin kulkumuotovalintoihin sekä liikenneyritysten liiketoimintaa.
• SY priorisoi ehdotetuista toimista toimia nro 1, 3, 5. ja 6.

Yksityiskohtaisemmat kommentit toimenpiteisiin:
1. mikroyritysten raskaan kaluston hankintatuki mahdollisesti yhdistettynä latausinfran tukeen
• Erittäin hyvä toimenpide. Toimenpiteeseen voisi liittää myös mikroyritysten päästöttömiin pakettiautoihin kohdistuvat hankintatuet.
2. yksityishenkilöiden tulorajoitettu puhtaiden ajoneuvohankintojen tuki romutuspalkkion muodossa
• Tämä toimenpide ei liene realistinen henkilöautojen osalta, sillä käytetytkin sähkö- ja vähäpäästöiset henkilöautot vaativat suurehkon rahoituksen.
• Toimenpide olisi tehokkaampi, jos se sisältää myös mahdollisuuden sähköavusteisen pyörän tai joukkoliikennelipun hankintaan.
• Vrt. Romutuspalkkiokampanja vuosina 2020-2021, Seurantatutkimus.pdf: Romutuspalkkiota käytettiin eniten, 71 %, sähköavusteiseen pyörään. 3 % hankki palkkion tuella joukkoliikenteen palveluita, 8% täyssähköauton, 5 % ladattavan hybridin, 3 % kaasuauton ja 10 % bensiini- tai dieselauton.
3. kestävien liikkumismuotojen tuet fokuksena pienemmät kaupungit/kaupunkiseudut: kuntarajat ylittävä joukkoliikenne, kuntien sisällä kävely ja pyöräily ja mahdollisesti kutsuliikennekokeilut
• joukkoliikenneavustus toimivaltaisten viranomaisten kautta ostoliikenteeseen
• markkinaehtoiselle linja-autoliikenteelle hankintatuet vähäpäästöiseen kalustoon
4. rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki erityisen haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille
• neuvonta liittyen avustuksiin 5.& 6., erillisenä ei tarpeeksi vaikuttava
5. fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput)
• Hyvä toimenpide, vaikutus pitkäaikainen
6. avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen.
• Hyvä toimenpide, vaikutus pitkäaikainen

• kohdistumisesta energia- ja liikenneköyhiin kotitalouksiin ja mikroyrityksiin,

Kohdistaminen energia- ja liikenneköyhiin kotitalouksiin ja mikroyrityksiin on oikeasuuntainen. Tässä tulee kuitenkin varmistaa, että haavoittuvaisimmassa asemassa olevat tulevat tunnistetuksi. Pohjois-Karjalassa maaseutualueet ovat alttiimpia energiaköyhyydelle kuin kaupunkialueet. Maakunnassa on havaittavissa energiaköyhyysriskin alueellista kasautumista, mikä viittaa siihen, että alueen kotitaloudet ovat herkempiä energian hinnan nousulle. Pohjois-Karjalassa asuinrakennusten ikä on keskimäärin yli 50 vuotta, ja erityisesti maaseutualueilla vanhojen rakennusten lämmitysjärjestelmät ovat vanhentuneita.

• kohdistumisesta eri tavoin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin,

Pohjois-Karjalassa oikeudenmukainen energiasiirtymä vaatii erityishuomiota maaseudun haavoittuvuuteen. Sosiaalisen ilmastorahaston tulisi kohdentaa tukia alueille, joissa energiaköyhyyden riski on suurin, ja varmistaa, että investointimahdollisuudet ovat saavutettavissa myös pienituloisille.
miten nämä toimenpiteet vähentävät näiden kohderyhmien riippuvuutta fossiilisista polttoaineista,
Toimenpiteet tukevat fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä erityisesti lämmityksen ja liikenteen osalta. Esitettyjen toimenpiteiden tehokkuus riippuu siitä, kuinka hyvin ne ovat saavutettavissa niille, joilla on vähiten taloudellisia mahdollisuuksia tehdä muutoksia omaehtoisesti.

• toimenpiteiden kustannustehokkuus.

Ehdotetut toimenpiteet tarjoavat keinoja vähentää energiaköyhyyttä ja liikenneköyhyyttä, mutta niiden vaikuttavuus riippuu kohdentamisesta, rahoituksen riittävyydestä ja haavoittuvimpien ryhmien huomioimisesta. On tärkeää varmistaa, että tuet ovat aidosti saavutettavissa erityisesti niille, joilla on vähiten mahdollisuuksia tehdä muutoksia omaehtoisesti. Lisäksi niiden innovatiivisuus on rajallinen, eikä ne välttämättä riittäviä edistämään rakenteellista muutosta, jotka aiheuttavat haavoittuvuutta fossiilisten polttoaineiden hinnoittelun nousulle.

1. Mikroyritysten raskaan kaluston hankintatuki mahdollisesti yhdistettynä latausinfran tukeen

Avustustuki on tärkeä, mutta kohdistuu lähinnä investointikykyisiin yrityksiin. Monille mikroyrityksille suurin haaste ei ole kaluston uusiminen, vaan päivittäiset liikenne- ja energiakustannukset. Tuen tulee olla riittävä, jotta mikroyrityksillä on aito mahdollisuus investoida vähäpäästöisiin raskaisiin ajoneuvoihin. Biokaasu tulisi huomioida sähköautojen ohella, jotta tuki olisi monipuolinen. Esimerkiksi pienet palvelualan yritykset ja yksinyrittäjät hyötyisivät enemmän ratkaisuista, jotka vähentävät liikennekustannuksia ilman suuria alkuinvestointeja.

2. Yksityishenkilöiden tulorajoitettu puhtaiden ajoneuvohankintojen tuki romutuspalkkion muodossa

Pohjois-Karjalassa on yksi Suomen vanhimmista autokannoista. Romutuspalkkion tulee kohdistua erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin, jotta se tavoittaa ne, joilla ei ole mahdollisuutta investoida uuteen ajoneuvoon ilman merkittävää tukea. Tuki on lähtökohtaisesti hyvä keino ohjata kotitalouksia siirtymään vähäpäästöisiin ajoneuvoihin, mutta se ei ole täysin realistinen kaikkein haavoittuvimmille ryhmille. Tuki hyödyttää enemmän niitä, joilla on jo valmiiksi mahdollisuus investoida uuteen ajoneuvoon.
3. Kestävien liikkumismuotojen tuet pienemmissä kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla
Kestävien liikkumismuotojen tuet ovat periaatteessa tehokkaita pienemmillä kaupunkiseuduilla, mutta eivät välttämättä tavoita liikenneköyhiä maaseutualueilla. Kävelyn ja pyöräilyn tukeminen kuntien sisällä voi lisätä kestäviä liikkumismuotoja kaupungeissa, mutta pitkien etäisyyksien maaseutualueilla vaikutus jää vähäiseksi. Kuntarajat ylittävä joukkoliikenne ja kutsuliikennekokeilut voivat olla tehokkaita, mutta niiden laajuus ja pitkäjänteinen rahoitus ratkaisevat, onko niillä todellista vaikutusta liikenneköyhyyden vähentämiseen. Jos rahoitus ei ole riittävää tai järjestelmät jäävät kokeiluiksi ilman jatkuvuutta, vaikutukset voivat jäädä lyhytaikaisiksi ja marginaalisiksi. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on hyödyllistä kaupunkiseuduilla, mutta sillä ei ole merkittävää vaikutusta maaseudun liikenneköyhyyteen.

4. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki haavoittuville kotitalouksille

Rakennusten energiatehokkuutta koskeva energianeuvonta ja tuki haavoittuville kotitalouksille on tarpeellinen, mutta yksinään riittämätön. Pelkkä neuvonta ei vähennä fossiiliriippuvuutta, ellei kotitalouksilla ole mahdollisuutta toteuttaa energiatehokkuusremontteja. Alhaiset tulotasot ja kiinteistöjen arvon lasku erityisesti maaseudulla tarkoittavat, että monet kotitaloudet eivät pysty investoimaan energiatehokkuuteen ilman merkittäviä avustuksia. Tuen tulee olla suoraan hyödynnettävissä eikä edellyttää suuria alkuinvestointeja, jotta se tavoittaa kaikkein haavoittuvimmat ryhmät.

5. Fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput)

Öljy- ja kaasulämmityksestä luopumisen tuki on tehokas keino vähentää fossiiliriippuvuutta, mutta sen vaikutus riippuu siitä, kuinka helposti kotitaloudet, erityisesti pienituloiset, voivat saada rahoitusta lämmitysjärjestelmien uusimiseen. Pienituloisille kotitalouksille alkuinvestoinnin suuruus voi olla este, vaikka pitkän aikavälin säästöt olisivat merkittäviä. Tämä tuki voisi olla vaikuttavampi, jos se olisi yhdistetty esimerkiksi matalakorkoisiin lainoihin tai suoraviivaisempaan taloudelliseen avustukseen kaikkein haavoittuvimmille kotitalouksille. Lisäksi tulee huomioida, että vaihtoehtoiset lämmitysratkaisut, kuten lämpöpumput, eivät aina sovi kaikkiin rakennustyyppeihin, jolloin vaihtoehtoja on oltava useita.
Oikeudenmukaisen siirtymän tukemiseksi tarvitaan alueellisesti räätälöityjä tukia sekä paikallisia energiayhteisöjä, jotka voisivat tarjota edullisempia ja kustannuksia jakavia ratkaisuja haavoittuville kotitalouksille.

6. Avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen

Asuinrakennusten energiatehokkuusavustukset ovat merkittävä keino fossiiliriippuvuuden vähentämisessä, mutta niiden vaikuttavuus riippuu suuresti investoinnin tukiosuudesta. Jotta tuki olisi tehokas, sen tulisi olla helposti haettavissa ja yhdistettävissä muihin tukimuotoihin, kuten energianeuvontaan ja matalakorkoisiin lainoihin.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY)

1. Yleiset näkemykset suunnitelman tavoitteista ja linjauksista:
Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY) pitää tärkeänä, että sosiaalisen ilmastorahaston (SCF) toimenpiteet kohdistuvat oikeudenmukaisesti myös haavoittuviin mikroyrityksiin. Suomessa toimii yli 450 000 mikroyritystä, jotka muodostavat 95,5 % yrityskannasta. Monet näistä toimivat liikenteen varassa toimialoilla, kuten kuljetus, rakentaminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Liikenne- ja energiakustannusten nousu uhkaa suoraan näiden yritysten elinvoimaa ja toimintamahdollisuuksia. Rahaston toimenpiteissä tulee huomioida mikroyritysten erityistarpeet, investointikynnykset ja alueelliset erot.

2. Haavoittuvien ryhmien määrittely ja tukeminen:
Kannatamme vahvasti, että haavoittuvat mikroyritykset määritellään erilliseksi tuen kohderyhmäksi. Liikenneköyhyys koskettaa mikroyrityksiä etenkin haja-asutusalueilla, joissa ajoneuvo on välttämätön yritystoiminnan pyörittämiseksi. Erityisesti naisvaltaisten sote-alan mikroyrittäjien liikkumistarve on suuri ja auto täysin välttämätön työkalu monelle koti- ja hoivapalveluiden tarjoajalle, mutta taloudelliset resurssit ovat usein hyvin rajalliset. Pienituloisuus on yleistä yksin- ja mikroyrittäjien joukossa, yksinyrittäjien mediaanitulot ovat merkittävästi matalammat kuin palkansaajien. Tuen kriteereissä on tärkeää ottaa huomioon nimenomaan yrittäjien ansiotulotiedot.

3. Toimenpiteet rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi:
Kannatamme kaikkia energiatehokkuutta parantavia investointitukia, mutta haluamme muistuttaa, että useilla mikroyrittäjillä ei ole omia toimitiloja vaan toiminta tapahtuu esimerkiksi asiakkaan luona tai kotona. Tästä syystä on tärkeää, että energiatehokkuustoimet eivät rajaa mikroyrityksiä ulos vain omistuspohjan, yritysmuodon tai toimitilojen perusteella. Kotona toimivien yrittäjien, etenkin yksinyrittäjien, mahdollisuus hyödyntää tukia tulee turvata yhdenvertaisesti. On todennäköisempää, että nimenomaan kotoa käsin töitä tekevissä on suhteellisesti vielä enemmän pienituloisia yrittäjiä, kuin liiketilojen omistajissa.

4. Toimenpiteet liikenteen päästöjen vähentämiseksi:
Kannatamme laajasti esitettyjä ajoneuvohankintojen tukimekanismeja. Esitämme erityisesti seuraavaa:
• Henkilö- ja pakettiautojen hankinta- ja leasing-kannusteen laajentamista mikroyrityksille: kannustin voisi olla 15 % hankintahinnasta tai 30 % leasingmaksusta. Erityisesti pakettiauto on monelle mikroyritykselle keskeisin työväline, ja pakettiautokannan sähköistyminen olisi merkittävä ilmastotoimi.
• Käytettyjen sähköautojen leasing-tuki tulisi sisällyttää suunnitelmaan: monelle mikroyrittäjälle uusi auto ei ole realistinen vaihtoehto
• Kuorma-autojen hankintatuen jatkaminen: hankintatuki on tärkeä keino päästöjen vähentämiseksi kuljetusalalla, jossa lähes 70 % toimijoista on mikroyrityksiä.
• Latausinfran tukeminen: kiinteähintainen kannuste (muutaman sata euroa) mahdollistaa latauspisteiden hankinnan myös pienillä resursseilla.

5. Tulonsiirrot ja suorat tuet: romutuspalkkio
Kannatamme vahvasti erillistä romutuspalkkiota pienituloisille sekä tähän yhdistettynä mahdollisuutta valtiontakaukseen (Finnvera) sähköauton hankinnassa. Näitä instrumentteja kannatamme ehdottomasti myös mikroyritysten käyttöön, sillä tuhansilla yrittäjillä ei ole riittävää vakuus- tai tulopohjaa hankkia vähäpäästöistä ajoneuvoa ilman ulkopuolista tukea.

6. Hallinnointi ja toimeenpano:
Kaikki tukimuodot tulee toteuttaa hallinnollisesti kevyesti ja digitaalisesti, matalan kynnyksen periaatteella. Useimmilla mikroyrityksillä ei ole resursseja hakea monimutkaisia tukia tai selvittää kelpoisuuttaan ilman tukea. Neuvontapiste tai sähköisen liikenteen tukipiste olisi erinomainen tuki erityisesti niille yrittäjille, jotka kokevat siirtymän sähköiseen liikenteeseen vaikeaksi.

7. Muut kommentit:
Sosiaalisen ilmastorahaston suunnitelmassa on tärkeää tunnistaa mikroyritykset keskeiseksi osaksi siirtymää – ei vain tuen kohteena, vaan aktiivisina toimijoina vihreän talouden rakentamisessa. Ilmastosiirtymän epäonnistuminen mikroyritysten osalta tarkoittaisi samalla suurta riskiä alueellisen elinvoiman, työllisyyden sekä yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Suomen Omakotiliitto kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksiä asiaan. Sosiaalisen ilmastorahaston toimet ovat merkittävä mahdollisuus tukea kotitalouksia energiamurroksessa. On tärkeää varmistaa, että pientaloasukkailla on taloudelliset ja tiedolliset valmiudet osallistua siirtymään oikeudenmukaisesti ja kestävästi.

Omakotiliitto edustaa pientalo- ja vapaa-ajanasukkaita Suomessa ollen alan ainoa valtakunnallinen edunvalvontajärjestö. Liitto on yleishyödyllinen ja sitoutumaton kansalaisjärjestö.

Omakotiliitto edustaa pientalo- ja vapaa-ajanasukkaita, ollen alan ainoa valtakunnallinen edunvalvoja. Omakotiliitossa on noin 230 paikallista jäsenyhdistystä, joihin kuuluu yhteensä jäseniä lähes 70 000 (kotitaloutta). Omakotiliitto tarjoaa monipuolista neuvontaa myös pientalojen energia-asioissa ja remontoinneissa sekä tietoa asumiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Suomessa on lähes 1,2 miljoonaa omakotitaloa, joissa asuu noin 2,7 miljoonaa ihmistä, ja noin 0,5 miljoonaa vapaa-ajan asuntoa, joita käyttää 2,4–2,9 miljoonaa ihmistä.

Energiamurros vaikuttaa kotitalouksiin laajasti. Suomessa energiaköyhyys ei ole ollut yhtä laajasti esillä kuin muualla Euroopassa, mutta sen riski kasvaa. Omakotiliitto on seurannut ilmiötä vuodesta 2018. Viimeisimmän vuonna 2022 toteutetun energiakysely perusteella jopa neljäsosa vastaajista koki energiakulujen olevan taloudellinen rasite. Moni suunnittelee energiatehokkuustoimia, mutta taloudelliset mahdollisuudet toteutukseen ovat rajallisia. Ratkaisuna energiakriisiin yli puolet vastaajista ilmoitti suunnittelevansa energiatehokkuus- tai lämmitystaparemonttia, kuten aurinkopaneelien tai lämpöpumppujen hankintaa.

Omakotiliitto esittää pientaloasukkaiden näkökulmasta toimintaehdotuksia ja kommentteja toimenpiteisiin ja pitää taustamateriaalissa esitettyjä toimenpideluokkia oikeansuuntaisina. Tuet tulee kohdentaa haavoittuvimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin ja erityisesti pientalojen energiaremontteihin. Tukien myöntämisessä voidaan käyttää tulo- ja varallisuusrajoja, jotta tuki kohdentuu oikein. Samoin tukien tulisi mahdollistaa eri vaihtoehtoja ja kannustaa eri energiatehokkuusparannus ja päästöjä vähentäviin toimenpiteisiin.

2. Yksityishenkilöiden tulorajoitettu puhtaiden ajoneuvohankintojen tuki
Tukea kohdennetaan pienituloisille kotitalouksille, jotka asuvat alueilla, joilla ei ole muuta realistista vaihtoehtoa liikkumiseen. Tuen tulee olla riittävän kattava, jotta se mahdollistaa aidosti siirtymisen vähäpäästöiseen liikkumiseen.

3. Kestävien liikkumismuotojen tuet pienemmissä kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla
Joukkoliikenteen edistäminen esimerkiksi kutsuliikenteen saavutettavuuden parantamiseksi myös harvaan asutuilla alueilla. Myös kävelyn ja pyöräilyn edistäminen osana sujuvaa matkaketjua ovat hyviä keinoja.

4. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki haavoittuville kotitalouksille
Kotitaloudet tarvitsevat yksilöllistä neuvontaa juuri omaan rakennukseen sopivista toimenpiteistä. Neuvonta tulee järjestää monikanavaisesti yhteistyössä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös viestintäyhteistyö tukee viestin perillemenoa.

5. Fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput)
Tuki tulee kohdentaa kotitalouksille, joilla on korkeat lämmityskustannukset. Hybridilämmitysjärjestelmien käyttöönotto mahdollistaa joustavan siirtymän päästöttömään lämmitykseen ja tukee myös huoltovarmuutta. Vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi siirtyminen käyttämään kokonaan fossiilitonta lämmitysöljyä tai lisäämällä öljylämmityksen rinnalle muu lämmitysratkaisu, joka vähentää öljynkulutusta. Tämä tukee myös omakotitalon huoltovarmuutta ja vähentää osaltaan sähköverkkoihin kohdistuvaa tehotarvetta kylminä talvipäivinä. Omakotitalon elinkaaren huomioimisella vältetään yli-investoinnit, ja mahdollistetaan kuitenkin päästöttömään lämmitysenergiaan siirtyminen myös taloissa, joissa käyttöikä lähestyy loppuaan.

6. Avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen
Tukien tulee olla etupainotteisia, jotta remontit voidaan käynnistää. Niiden on oltava riittävän suuria, jotta ne kannustavat ja mahdollistavat toimet, joita voi olla esimerkiksi:
- Lämmöneristyksen parantaminen (seinät, yläpohja, lattiat)
- Energiatehokkaat ikkunat ja ovet
- Aurinkoenergiajärjestelmät (paneelit, keräimet)
- Lämpöpumput (ilmalämpö, ilmavesi, maalämpö)
- Vesikiertoisen lämmityksen optimointi
- Älykkäät energianhallintajärjestelmät
- Vanhentuneiden lämmitysjärjestelmien korvaaminen uusiutuvilla ratkaisuilla

Kunnioittavasti

Suomen Omakotiliitto ry

Marju Silander Jukka Malila
toiminnanjohtaja puheenjohtaja

Motiva Oy kiittää mahdollisuudesta kommentoida sosiaalisen ilmastorahaston toimenpide-ehdotuksia.

4. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille
• Energianeuvonnan jatkuvuus ja rahoitus on varmistettava, jotta neuvonta olisi valtakunnallisesti ja alueellisesti vaikuttavaa sekä toiminta ja kehittäminen pitkäjänteistä.
• Haavoittuville kotitalouksille on tarjottava helposti saavutettavaa ja puolueetonta tietoa energiatehokkuusratkaisuista, niiden taloudellisista vaikutuksista ja tarjolla olevista tuista.
• Energiaköyhyyden lievittämiseen ja ehkäisyyn liittyy kohderyhmän tunnistamisen ja tavoittamisen haaste, jota voidaan ratkoa lisäämällä yhteistyötä mm. sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Alueellinen energianeuvonta on pilotoinut erilaisia yhteistyömalleja paikallisten toimijoiden kanssa.

Energianeuvonta auttaa kotitalouksia tekemään kestäviä ja taloudellisesti järkeviä ratkaisuja energiatehokkuuden parantamiseksi. Jotta neuvonnasta ja siihen sijoitetuista resursseista saataisiin paras mahdollinen hyöty, sen koordinointiin ja rahoitukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Työ- ja elinkeinoministeriö on nimennyt Motivan energianeuvonnan valtakunnalliseksi koordinaatiokeskukseksi vuonna 2010 (TEM/3082/05.05.03/2010).

Koordinoitu neuvontayhteistyö parantaa neuvonnan laatua ja kustannustehokkuutta, mahdollistaa kohderyhmien laajemman tavoittamisen sekä tukee kansalaisten yhdenvertaisuutta. Haavoittuvassa asemassa olevien tavoittamiseksi on entisestään vahvistettava yhteistyötä ja kehitettävä neuvontamenetelmiä sellaisten valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa, joilla on luonteva kontaktipinta erityisryhmien edustajiin.

Neuvonnan tulee keskittyä yhtäläisesti investointeihin ja kulutustottumusten muuttamiseen, jotta pitkäkestoisia energiansäästöjä voidaan saavuttaa ja myös taloudellisesti heikommassa asemassa olevat saavat tietoa energiatehokkuuden parantamisen hyödyistä itselle ja koko yhteiskunnalle.

Myös mikroyritykset voivat hyötyä neuvonnasta, erityisesti jos niiden toimitilat ovat vuokratiloja tai vanhoja rakennuksia, joissa energiatehokkuuden parantaminen voi olla haastavaa. Kevyet energiakatselmukset voisivat olla yksi ratkaisu näihin haasteisiin.
- Neuvonnan ja viestinnän säästöjen määrää selvittävissä tutkimuksissa pidempiaikaisilla kulutusmuutoksilla saavutetaan 1–3 prosentin energiankulutuksen vähennys ilman suuria investointeja. Suomen kotitalouksien energiankulutukseen suhteutettuna tämä on toteutuessaan merkittävä energiamäärä.
- Haavoittuvassa asemassa olevilla on vähäiset mahdollisuudet investoida energiatehokkuuteen, vaikka oikeilla ratkaisuilla olisikin pitkällä aikavälillä saavutettavissa merkittäviä säästöjä energiakustannuksissa. Toimenpiteiden kustannuksia ja vaikutuksia on arvioitava huolellisesti ja tarjottava riittävää taloudellista neuvontaa sekä annettava tietoa tarjolla olevista tuista ja avustuksista.

Erityisesti teknologiaperusteisissa investoinneissa on varmistettava, että järjestelmällä haettu energiatehokkuus saadaan toteutumaan. Käyttöönottoon liittyvän opastuksen jälkeen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat käyttäjät voivat tarvita neuvontaa ja apua laitteiston säätöihin ja energiatehokkaaseen käyttöön.

Yhtenä tukimuotona ehdotamme haavoittuville asiakkaille tarjottavan energianeuvonnan ”energiatalkkaripalvelun” pilotointia ja kehittämistä. Palvelu sisältäisi ammattilaisen suorittaman kevyen kotikatselmuksen ohjeistuksineen sekä esimerkiksi lämmityslaitteiden säätötyöt ja käyttöopastuksen, ikkunoiden tiivistyksiä ja muita nopeavaikutteisia toimia. Jotta palvelu kohdistuisi oikein, energiatalkkarin palveluja tai maksusitoumuksia voisi saada esimerkiksi sosiaalitoimiston kautta.
________________________________________
5. Fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput)
• Avustuksia on kohdennettava erityisesti pienituloisille kotitalouksille, joille lämmitysjärjestelmän vaihtaminen on taloudellisesti haastavaa.
• Ilmalämpöpumput ja hybridijärjestelmät tarjoavat kustannustehokkaan tavan vähentää fossiilisen energian käyttöä ja alentaa lämmityskustannuksia.

Öljylämmityksestä luopumisen avustusohjelmat ovat jo vähentäneet öljyn käyttöä merkittävästi. 36000 pientalon siirtyminen uusiin lämmitysmuotoihin on johtanut vuositasolla noin 79,2 miljoonan litran öljynkulutuksen vähenemiseen. Ilma-vesilämpöpumpuilla voidaan saavuttaa jopa 55 % energiansäästö, mikä on merkittävä vähennys fossiilisten polttoaineiden käytössä. Saavutettu hiilidioksidipäästövähenemä on vuositasolla noin 221 000 tCo2e.

Öljylämmittäjissä on merkittävä määrä pienituloisia asukkaita, joiden taloudellista asemaa öljylämmityksen korkea käyttökustannus entisestään heikentää. Haasteena heillä voi olla lisäksi rahoituksen saaminen öljylämmitystä korvaavaan investointiin. Tämän vuoksi avustusten olisi oltava riittävän suuria ja kattavia, jotta ne mahdollistavat siirtymisen kokonaan pois fossiilisista polttoaineista. Kalleimmat vaihtoehdot, kuten maalämpö, voivat maksaa yli 20 000 euroa, mikä rajoittaa niiden saavutettavuutta.

Hybridijärjestelmät, joissa öljykattilan rinnalle asennetaan ilma-vesilämpöpumppu, voivat vähentää öljynkulutusta jopa neljäsosaan. Hybridilämmitys voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti monin tavoin, mutta sopivan ratkaisun valinta edellyttää kohteeseen perehtymistä.

Ilmalämpöpumput voivat merkittävästi vähentää öljyn tai kaasun käyttöä, vaikka päälämmitysjärjestelmää ei vaihdettaisikaan. Ilmalämpöpumpun investointikustannus on yleensä 2 000–2 500 euroa ja takaisinmaksuaika tyypillisesti 3–6 vuotta. Fossiilisen energian käyttöä nämä vähentävät tehokkaasti koko energiajärjestelmässä, sillä lämpöpumpun käyttämästä sähköstä jo yli puolet on uusiutuvaa ja vielä suurempi osuus päästötöntä energiaa.

Viestinnällä ja neuvonnalla on tärkeä rooli, jotta kotitaloudet osaavat hyödyntää tukia ja valita itselleen sopivimman ratkaisun. Neuvonta- ja viestintäaineistojen laatimisessa on huomioitava erilaiset kohderyhmät sekä valittava kumppanuuksien avulla tavoittavat keinot ja kanavat.

Mikroyrityksille suunnattu tukiohjelma lämmitysjärjestelmän uusimiseen on hyvä, mutta sen pitää ensin tukea yrityksiä tunnistamaan parhaat vaihtoehdot fossiilisista polttoaineista luopumiseen. Tukiohjelmaa tukisivat sopivat esimerkkihankkeet, joiden pohjalta tuotetaan selkeitä oppaita ja suosituksia sisältäen tietoa päästöjen vähentymisestä, kustannushyödyistä ja vaikutuksista kilpailukykyyn.
________________________________________
6. Avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen
• Energiatehokkuusavustukset on suunnattava erityisesti heikommassa asemassa oleville kotitalouksille ja taloyhtiöille.
• Tukiohjelman tulee mahdollistaa myös pienet ja kustannustehokkaat energiansäästötoimenpiteet, kuten ilmalämpöpumppujen hankinnan.
• Vuokra-asuntoyhtiöiden energiatehokkuussopimukseen liittyneille tulee mahdollistaa avustuksen saaminen energiatehokkuuden parantamisen hankkeisiin. Etenkin omakustannusperiaatteella toimiville yleishyödyllisille yhtiöille tuet mahdollistavat energiatehokkuusremontit ilman huomattavia vuokrankorotuspaineita.

Asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen myönnetyt avustukset ovat aiemmin osoittautuneet tehokkaiksi. Vuoden 2021–2023 avustukset (244,4 milj. €) vähentävät asumisen energiankulutusta 2 223 GWh/vuosi vuoden 2024 tasolla, jolloin valtaosa kyseisistä investoinneista on ehditty toteuttaa. Tämänkaltaisten tukiohjelmien jatkaminen ja laajentaminen on tärkeää, ja kohdentaminen yleishyödyllisille ja sosiaaliperusteista asumista tarjoaville vuokra-asuntoyhtiöille on varmistettava. Yhtenä kriteerinä voi olla vuokra-asuntoyhtiöiden energiatehokkuussopimukseen liittyminen, mikä sitouttaa toimijat pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. Lisäksi on selvitettävä, pitäisikö tuen kattaa myös hankkeeseen liittyvää selvitys- ja suunnittelutyötä sekä valvontaa, jotka varmistaisivat oikea-aikaiset ja -suuntaiset hankkeet sekä laadukkaan toteutuksen.

Tukien olisi katettava myös pienimuotoisia energiatehokkuusparannuksia, kuten ilmalämpöpumppujen hankintaa tai patteritermostaattien tarkastusta ja vaihtoa älytermostaateiksi. Tämä olisi vaihtoehtoinen ratkaisu erityisesti vanhemmissa rakennuksissa, joissa suuret remontit eivät ole mahdollisia, pienet mutta tehokkaat toimenpiteet voivat tarjota merkittäviä säästöjä energiankulutuksessa ja asumiskustannuksissa. Ilmalämpöpumpuilla on samalla mahdollista ehkäistä lisääntyvästä jäähdytystarpeesta johtuvaa asumishaittaa.

Viestintä ja neuvonta ovat olennaisia, jotta kotitaloudet ja taloyhtiöt osaavat hyödyntää tukia tehokkaasti ja tehdä järkeviä päätöksiä energiatehokkuuden parantamiseksi.

Energiavirasto kiittää mahdollisuudesta kommentoida sosiaalisen ilmastorahaston alustavia toimenpiteitä.

Energiaköyhyyden lievittäminen on tärkeä osa uusittujen sekä energiatehokkuus- että rakennusten energiatehokkuusdirektiivien toimeenpanoa.

Huomioita koskien toimenpiteitä 4, 5 ja 6:

Toimenpide 4: rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki erityisen haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille

Energiavirasto näkee kannatettavaksi alueellisen energianeuvonnan toimenpiteen sekä tuen erityisen haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille. Alueellinen energianeuvonta on kustannustehokasta apua energiaköyhyyden lieventämiseen ja haavoittuvaisessa asemassa olevien ryhmien tavoittamiseen.

Energianeuvonta on ohjauskeinona myös muissa EU-maissa. Odyssee-Mure-tietokannan mukaan energianeuvonta on käytössä Suomen lisäksi kahdessatoista EU-maassa. Energianeuvonta sisältää esimerkiksi henkilökohtaista neuvontaa, kampanjoita ja digitaalisia työkaluja, joiden avulla pyritään vähentämään energiankulutusta. Osalla EU-maista on kohdennettuja energiatehokkuustoimia haavoittuvassa asemassa olevilla kotitalouksille: 36 toimesta pääosa on taloudellista tukea, osassa näistä on neuvontatoimia mukana.

Neuvonnalla pystytään maakunnallisesti ja lähellä kotitalouksia varmistamaan, että haavoittuvaiset ryhmät, jotka ovat oikeutettuja tukeen ja avustuksiin, saavat tiedon tuista sekä apua tukien hakemiseen. Neuvonnalla myös varmistetaan, että suunnitellut toimet todella edistävät energiatehokkuutta sekä neuvot ovat puolueettomia että teknologianeutraaleja. Lisäksi varmistetaan, että suunnitellut toimet vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista kunkin kotitalouden lähtötilanne ja asumismuoto huomioiden.

Sekä uudistetut energiatehokkuusdirektiivi että rakennusten energiatehokkuusdirektiivi sisältävät keskitettyjen asiointipisteiden vaatimuksen (one-stop-shops). Asiointipisteiden tulee antaa mm. energiatehokkuutta koskevaa teknistä, hallinnollista ja taloudellista neuvontaa ja tukea kotitalouksille keskittyen erityisesti energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin ja energiatehokkuudeltaan heikoimpiin rakennuksiin. Sosiaalisen ilmastorahaston toimenpide 4 on oleellinen toimenpide asiointipisteiden toteuttamiseen.

Toimenpide 5: fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput)
Toimenpide 6: avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen.

Energiavirasto näkee avustukset sekä asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen että ilmalämpöpumppujen käyttöönottoon kannatettaviksi toimenpiteiksi. Avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen pystytään kohdentamaan kustannustehokkaasti haavoittuvaisiin ryhmiin esim. kaupunkien vuokrataloyhteisöjen kautta. Jos toimia tekevät yhteisöt kuuluvat vuokra-asuntoyhteisöjen energiatehokkuussopimukseen (VAETS), tehdyt energiatehokkuustoimet pystytään huomioimaan energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanossa ja tätä kautta edesauttamaan Suomen velvoitteiden täyttämistä.

Parempaa energiatehokkuutta sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteillä
Talotekniikkaliiton kommentit EU:n sosiaalisen ilmastorahaston toimenpide-ehdotuksista

Talotekniikkaliitto katsoo, että energiaköyhyyttä voidaan vähentää tehokkaasti siirtymällä käyttämään nykyaikaista, rakennusten energiatehokuutta parantavaa talotekniikkaa ja rakentamalla esimerkiksi sähköautojen latauspaikkoja. Sosiaalisen ilmastorahaston varoja on ohjattava toimenpiteisiin, joilla voidaan vahvistaa energiatehokkuutta pysyvästi ja näin pienentää sähkön kulutusta ja erityisesti haavoittuvien kotitalouksien sähkölaskuihin käyttämän rahan osuutta.

Sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteisiin on vuosina 2026–2032 käytettävissä 464 miljoonaa euroa, johon sisältyy kansallinen 25 prosentin omarahoitusosuus. Suomen saanto EU-varoista on 350 miljoonaa euroa.

Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen

Nykyaikaisella talotekniikalla on merkittävä rooli rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa. Automaatio- ja säätölaitteilla vähennetään tarpeetonta energiankäyttöä ja tuotetaan samalla miellyttävät ja turvalliset sisäilmaolosuhteet. Pienilläkin teknisillä muutoksilla automaation suunnittelulla, asentamisella ja ohjelmoinnilla voidaan säästää tarpeettoman energian hukkaa lämmityksessä, jäähdytyksessä, ilmanvaihdossa ja valaistuksessa.

Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen työllistää laajasti talotekniikka-alan mikroyrittäjiä. Siten sosiaalisen ilmastorahaston tuet kohdistuvat myös vaikeuksista kärsivän rakennusalan pienimpiin toimijoihin ja auttavat niitä selviämään myös muuttotappioalueilla.

Talotekniikkaliitto esittää, että yksi sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteistä olisi 10 prosentin korjausavustus energiaremonttien lisäämiseksi. Korjausavustus olisi 10 prosenttia rakennusten perusparannusten hyväksytyistä kustannuksista.

Autoilun sähköistymisen edistäminen

Vuoden 2024 loppuun asti voimassa ollut sähköautojen latauspaikka-avustus on lisännyt latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia sähköautokantaan suhteutettuna eniten Uudellamaalla, Pohjois-Savossa ja Varsinais-Suomessa (42–56 pistettä/100 sähköautoa). Maakunnista Kainuu, Satakunta, Pohjanmaa sekä Keski-Pohjanmaa puolestaan ovat jäljessä latauspistemäärässä suhteutettuna sähköautokantaan (6–13 pistettä/100 sähköautoa). Talotekniikkaliitto arvioi, että Kainuun, Satakunnan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa asuvilla ei ole ollut riittäviä taloudellisia mahdollisuuksia siirtyä sähköiseen liikenteeseen, mikä voi aiheuttaa energia- ja liikenneköyhyyttä.

Talotekniikkaliitto esittää, että sosiaalisesta ilmastorahastosta otetaan käyttöön sähköautojen latauspaikka-avustus. Katsomme, että oikein kohdennetuilla sosiaalisen ilmastorahaston toimilla voidaan parantaa liikenneköyhyydestä kärsivien kotitalouksien ja mikroyritysten asemaa.

Sähköautojen latauspaikka-avustus on perusteltua kohdentaa esimerkiksi asunto-osakeyhtiölle, jolloin kertahankinnalla saadaan sähköautojen latausmahdollisuus mahdollisimman usealle kotitaloudelle. Avustuksen käyttöönottoa on syytä harkita erityisesti myös haavoittuville mikroyrityksille. Avustusjärjestelmä voi toimia esimerkiksi siten, että sähköautojen latauspaikka-avustusta myönnetään kotitalouksille tai asunto-osakeyhtiöille kiinteä summa jokaista hankittua latauspistettä kohden ja haavoittuville mikroyrityksille kiinteä summa jokaista hankittua sähköajoneuvoa kohden (esimerkiksi 2500 euroa).

Energiatehokkuuden neuvontapalvelut

Sosiaalisen ilmastorahaston perusteluissa on mainittu, että julkiset ja yksityiset yhteisöt voivat tukea haavoittuvia toimijoita. Talotekniikkaliitto ehdottaa koulutus- ja neuvontapalvelujen tarjoajaksi hyväksyttävien toimijoiden joukkoon myös rakennusten energiatehokuutta edistävien alojen toimialajärjestöjä.

Asiantuntevat ja yleishyödylliset toimialajärjestöt voivat kehittää energiatehokkuuden edistämiseen liittyviä koulutus- ja viestintäohjelmia ja hakea niihin rahoitusta kriteerien sen salliessa. Lisäksi ehdotamme, että rakennusten energiatehokuuteen liittyviä taloyhtiöiden neuvontapalveluja voisi tuottaa myös sosiaalisen ilmastorahaston kriteereiden mukaan.

Sosiaalisesta ilmastorahastosta myös syytä harkita takauksia tai muita rahoituksen saatavuutta helpottavia tukimuotoja mikroyrityksille ja asunto-osakeyhtiöille. Huomautamme, että sosiaaliseen ilmastorahastoon liittyvien kannusteiden ja muiden politiikkatoimien tulisi ulottua koko rahaston toimikaudelle 2026–2032.

Marko Utriainen
Talotekniikkaliiton ja Sähkö- ja teleurakoitsijat STULin toimitusjohtaja