Miten sinun mielestäsi parannetaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia Keski-Suomessa?

Koulut

Kaikista säästöistä huolimatta päiväkodeissa ja kouluissa tehdään erinomaista työtä, jolla tuetaan lapsia, nuoria ja perheitä. Järjestöt, yhdistykset ja seurat tarjoavat hyvät harrastusmahdollisuudet, jos perheen taloudellinen tilanne mahdollistaa niiden käytön. Lasten ja nuorten kiireellistä hoitoa vaativat sairaudet hoidetaan hyvin.

JYVÄSKYLÄ:

Kolmannen sektorin toimijat järjestävät paljon laadukasta toimintaa pikkulapsiperheille, esim. perhekahviloita ja teemallisia keskusteluiltoja.

Lasten ja nuorten liikuntamahdollisuudet ovat hyvät. Kohtuuhintaista liikuntaa on tarjolla eri puolilla kaupunkia.

Päivähoidon aloituskeskustelun tarjoaminen kotona on hieno asia. Mitä paremmin lasten kanssa toimivat aikuiset ymmärtävät lapsen arkea, sitä helpompi heidän on toimia lapsen kanssa.

Kaupunki on turvallinen ja liikkuminen helppoa.

Lasten lysti ja kaikki muutkin tapahtumat joilla saadaan perheet tuotua toistensa pariin ja lapset kokemaan yhteisiä juttuja, on erittäin hyvä asia. Aina ei tarvitse olla kovin suureellista menoa, mutta jonkin toiminnan tarjoaminen madaltaa osallistumiskynnystä.

Apua ja tukea on saatavilla, kun vain osaa etsiä ja vaatia. Tieto ei yleensä tavoita normikansalaista.

Jyväskylässä on laadukas perusopetus, osaavat opettajat ja henkilökunta. Ehkäiseviä palveluita on nyt monipuolisesti tarjolla, kolmas sektori on aktiivinen ja järjestää runsaasti toimintaa perheille, mm. perhekahvilat, lapsiperheiden tapahtumat, Lasten lysti. Perhepuistot ovat kaupungin rikkaus, niistä on tärkeää huolehtia jatkossakin.

Perhepuistot ovat suurimmaksi osaksi toimivia ja turvallisia paikkoja leikkiä ulkona lasten kanssa. Perhekerhot ovat mukavia, piristäviä ja arkeen vaihtelua antavia. Päivähoito on tärkeää sekä aikuiselle että lapselle, on lapsen oikeus päästä hoitoon tapaamaan ikätovereitaan ja puuhaamaan ohjatusti ilman vanhempia (myös osa-aikaisesti vanhempainvapaajaksojen aikana!).

Monikin asia. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat parantuneet lasten ja nuorten osalta, ehkä perheet tulisi ottaa kehittämiseen paremmin mukaan. Perusasiat ja -palvelut toimivat melko hyvin. Moniammatillinen työ on kehittynyt ja tätä tukee mm. lastensuojelulain vaatima hyvintointisuunnitelma. Palveluissa työskentelee nykyisin koulutettua ja osaavaa väkeä. Palvelut ovat menossa kokonaisvaltaisempaan suuntaan, "yhden pysähdyksen taktiikkaan", se on hyvä aina kun mahdollista.

Ammattilaiset (varhaiskasvatus/päivähoito, neuvola, koulut, sosiaalitoimi, terveydenhuolto, kirjasto, liikuntatoimi) ja lukuisat järjestöt ja niiden vapaaehtoiset tekevät paljon hyvää ja suunnattoman arvokasta työtä, vaikka resurssit monin paikoin niukkenevat entisestään. Hienoa työtä siis jatkuvasta epävarmuudesta ja tiukennuksista huolimatta.

Palveluita on, haasteena niistä tiedottaminen.

Päiväkodeissa ja kouluissa tehdään erittäin hyvää työtä. Oppilashuoltoon on selkeästi lisätty panostusta ja mm. erityisopetus on hienosti perusopetuksen arkeen integroituna (kokemukseni alakoulun puolelta). Järjestöt ja muut toimijat tarjoavat monenlaista toimintaa perheille, josta moni toiminta on onneksi myös maksutonta. Kulttuuritarjontaa ja liikuntamahdollisuukia on kiitettävästi ja moni näistä on myös erittäin laadukasta.

Vanhemmat paljontöissä. Lapset ovat yksin.

Jatkuvat säästöt, jotka kohdentuvat peruspalveluihin. Minimistä on mahdotonta säästää aiheuttamatta katastrofia. Erityisopetuksen saatavuus on kaupungissa heikkoa. Varsinkin ne lapset, jotka tarvitsisivat tuekseen pitkäkestoisia palveluita, jäävät ehdottomasti liian vähälle. Lasten eriarvoistuminen perheiden taloustilanteen vuoksi.

JYVÄSKYLÄ:

Pikkulapsiperheiden palvelut ovat hajallaan ja tiedon saaminen vaikeata, kun pitää osata googlettaa oikea palveluntarjoaja eli tietää jo valmiiksi mitä on hakemassa.

Kaupunki ei tarjoa riittävästi avoimia kohtaamispaikkoja pikkulapsiperheille.

monenlaiset kouluvaikeudet. Vanhemmat yleensä tietävät niistä viimeksi, opettajista pihumattakaan.

Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen resurssit on ajettu alas Jyväskylässä. Nuoruuden tärkeässä nivelkohdassa elävät nuoret ovat vaarassa pudota koulusta etäyhteyden päähän kotiin. Jo nyt kaupungissa on huomattavan paljon nuoria vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Koulutussäästöt uhkaavat tehdä lisää nuoria osattomiksi.
Lasten palveluihin kohdistuu jatkuvasti säästöuhkia, mikä vaikuttaa lapsiperheiden ja myös kasvavien lasten luottamukseen kotikuntaansa kohtaan. On järjetöntä uhata säästää tärkeistä, kaikkien saatavilla olevista ehkäisevistä palveluista kuten kerhoista, iltapäivähoidosta, leikkipuistoistoista ja uimarannoista. Jyväskylä on nostanut esim. 1.- ja 2.-luokkalaisten iltapäivätoiminnan maksuja. Perheet, joissa raha on tiukassa, säästävät. Lapset ovat kotona (yksin), eivät iltapäivähoidossa.
Kaupungin sisällä kaupunginosien eriarvoistuminen on havaittavissa. Uhkana on, että syntyy erillisiä hyväosaisten ja huono-osaisten asuinalueita. Tämän vuoksi on tärkeää säilyttää keskeiset perheiden palvelut, esim. neuvolat, omalla asuinalueella. On myös tärkeää, että erityispalvelut, esim. lasten neurologiset palvelut ovat saatavilla omassa kaupungissa.
Jyväskylässä on runsaasti työttömiä ja runsaasti perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Tämä tuo näköalattomuutta perheiden arkeen. Tulevaisuutta on hankalaa suunnitella. Tällaisessa tilanteessa kaikki tukevat palvelut tuovat turvaa niin lapsille, nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin.
Lasten harrastusmaksut ovat kohonneet viime vuosina kovasti. Harrastuksen vaativat usein perheiltä paitsi rahaa, myös matkustamista, omaa autoa ja vanhempien omistautumista. Tässäkin on havaittavissa eriarvoistumista: hyvätuloisten perheiden lapsilla on mahdollisuus harrastaa, pienituloisten perheiden lapsilla ei. On tärkeää turvata kaikille lapsille mahdollisuus harrastuksiin ja huolehtia siitä, että liikuntapaikat ovat urheiluseuroille edullisia.

Supistuvat päivähoitomahdollisuudet! Säästöt, jotka kohdistuvat lapsiin ja lapsiperheisiin! Lapsille on liian vähän päivähoitopaikkoja, kaikki halukkaat eivät pääse päivähoitoon. Ja päivähoitoon pääsy jonot ovat liian pitkiä. Päivähoitoryhmien kokojen kasvu ja hoitajien vähennys!

Erityistä tukea tarvitsevat alakoululaiset ovat vaikeassa tilanteessa, jos vanhempi ei voi vaikuttaa työaikoihinsa ja pieni koululainen joutuu olemaan aamuisin tai iltapäivisin yksin kotona ja huolehtia itsenäisesti kouluun lähdöstä. Jälkkärit ovat tarkoitettuja vain pienimmille koululaisille. Vanhemman alakoululaisen itsenäisen selviytymisen ja oman toiminnan ohjauksen valmiudet voivat olla hyvin heikot, kun kyseessä on jollain tavoin erityistä tukea tarvitseva lapsi. Vertti-toimintaan pääsyn edellytyksenä ovat tietyt diagnoosit, ja kaikilla tukea tarvitsevilla ei näitä ole. Toistuvista tilanteista aiheutuu lapselle merkittävää turvattomuutta, vaaratilanteita sekä kuormitusta joka vaikuttaa koulupäivästä selviytymiseen. Koulupäivät ovat entistä rauhattomampia ja koulukunto valmiiksi huono, jos lapsella on taustalla stressaava ja pelottava aamu. Tähän asiaan täytyisi kunnan voida vaikuttaa, jos lasten ja perheiden hyvinvointiin halutaan panostaa. Kyse on jo valmiiksi heikossa asemassa olevista lapsista ja perheistä. Monissa perheissä on vain yksi vanhempi, jolloin työaikajärjestelyt ovat entistä vaikeampia.

AInakin uhka siitä, että joitakuita tärkeitä palveluita poistuu tai ne rapautuvat. Ehdottomasti kannattaisi säilyttää ennaltaehkäisevät palvelut, kuten avoimen varhaiskasvatuksen tyyppiset leikki- ja perhepuistot ja kerhot. Lapsiperheiden tukeen kotona pitäisi panostaa ja ottaa järjestö- ja kansalaistoiminta sekä seurakunnat siihen kiinteämmin mukaan. Palvelut ovat osin pirstaleisia, kokonaisuutta niihin enemmän. Nuorisotyötä kouluun intensiivisemmin. Sote -palveluihin lapsille, nuorille ja perheille enemmän palautemahdollisuuksia. Muutoinkin lapset, nuoret ja perheet mukaan kehittämiskumppanuuteen. Koulun opiskeluhuollon laatu tulee säilyttää. Lasten ja nuorten kohtaaminen palveluissa paremmaksi, siihen voisi kehitetellä koulutustakin.

Vanhempien työttömyys: lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa taloudellisesti ja sitä kautta muutenkin riippuen siitä onko vanhemmilla töitä vai ei. Suuret koulut ja opetusryhmät, kirjojen yletön kierrätys ja oppimateriaalisäästöt, itsenäisen työskentelyn lisääntyminen, vaikka se sopii varsin harvoille oppilaille, ja jos putoaa kelkasta, on vaikea päästä uudelleen kyytiin.
Kalliit liikuntapaikkamaksut, harrastusten kalleus.
Lasten yksinäisyys ja turvattomuus. Some on hyvä renki mutta huono isäntä ja saanut liikaa sijaa monen lapsen ja nuoren elämässä. Osataanko kohta olla yhdessä toisten ihmisten kanssa?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Jatkuva säästäminen. Vapaa-ehtoisten toimijoiden katoaminen esim. urheiluseurojen ja järjestöjen piiristä. Ainainen kiire ja suorittaminen. Yhteisöllisyyden puute, ei puututa riittävästi ympärillä tapahtuviin epäkohtiin; pidetään liikaa huoli vain omista-asioista.

Ehkä enemmän tukea jotta voisi tehdä lyhyempää päivää ja olla lasten kanssa. Nykyhinnoilla ei pysty.

Rahaa peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön!

Toimeentulotuen harkinnanvarainen osa tulisi olla koko maassa yhtäläinen. Esimerkiksi lasten tapaamisista saa jyväskyläläinen rahaa jokaiselta tapaamispäivältä. Toisaalla se on max 2vrk per kk. Useamman lapsen vanhemmalle tämä tarkoittaa satoja euroja vuodessa vähemmän...se valitettavasti näkyy myös arjessa.

JYVÄSKYLÄ:

Järjestäisin avoimia, maksuttomia, päivittäin auki olevia paikkoja lapsiperheille. Miksi "kaikki" perhekahvilat ovat nyt joko maksullisia tai uskonnollisia? Missä matalan kynnyksen palvelut lapsiperheille, missä palveluohjaus, missä takuuvarmasti ammattimainen kohtaaminen, missä kaikille avoin, ilmainen paikka, josta saa tietoa, tukea ja turvaa? Ei sellaista ole. Lapsiperheiden verkostoituminen on HURJAN suuri voimavara, sillä ehkäistään vanhempien masennusta, yksinäisyyttä ja pahoinvointia ja tuetaan vanhemman ja lapsen yhteiseloa, lapsen kehitystä ja arjessa jaksamista. Yksikin avoin, maksuton toimintapaikka ja ohjaaja-sosiaaliohjaaja -työpari voisivat saada aikaan paljon.

Päiväkodissa vanhemmat ovat edelleen "siellä jossain reunamilla". Vanhempien verkostoitumiseen tulisi panostaa ja päiväkodissa ilmenneistä ongelmista keskustella yhdessä ja miettiä, mitä voitaisiin yhdessä tehdä asioille. "Puhukaa kotona kiusaamisesta" on aika tolkuton viesti, jos ei tiedä miten kiusaaminen ja huono olo ryhmässä ilmenevät.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on luonut tilanteen, jossa työtön vanhempi EI voi ottaa vastaan työtä. Jos hallituksen nyt suunnittelema "aktiivisuuteen kannustava" idea toteutuu, eli työttömän tulisi tehdä vaikka miten pienissä pätkissä esim. 18 tuntia töitä/kk, ei pienen päivähoitoikäisen lapsen vanhempi voi näitä töitä tehdä, sillä Jyväskylän päivähoidossa on linjattu, että hoitopaikka järjestyy 1-2 viikon aikana. Etenkin keikkatöitä tarjotaan hyvin nopealla aikataululla ja päivähoito-oikeuden rajaaminen rankaisee pikkulapsiperhettä taloudellisesti. Järjetöntä poukkoilua.

Tietoa tukimuodoista/tahoista tulisi olla saatavilla kaikille helposti. Esim. Vilmassa tai kunnan verkkosivulla.

Huolehtisin siitä, ettei eriarvoistumista pääse syntymään. Ehkäisevistä palveluista ei ole varaa tinkiä.
Palveluiden on oltava saatavilla omalla alueella. Lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen on tärkeää panostaa.
On tärkeää huomioida erilaiset perheet, ei pelkästään ydinperheet, vaan myös yhden vanhemman perheet, uusperheet, maahanmuuttajaperheet jne.

Lisää päivähoitopaikkoja! Lapsilla ON oikeus olla osa-aikaisena päivähoidossa vanhempien vanhempainvapaan aikana, tätä pitäisi noudattaa! Enemmän tukia ja ennaltaehkäisevää toimintaa, matalan kynnyksen palveluja perheille!

Vertti-toiminta tai sen kaltainen toiminta mahdolliseksi silloinkin kun lapsella ei ole oikeaa diagnoosia, jos tuen tarve sitä edellyttää.

Kehitetään hanke, jolla järjestöt, seurakunnat ja kansalaiset voisivat tulla tukemaan vielä paremmin julkista palvelua. Voisi olla työllistävääkin vaikutusta. Eityisesti perheiden kotiin annettavaa apua voisi syventää. Kuntien henkilöstöä voisi kouluttaa lasten, nuorten ja perheiden kohtaamiseen palveluissa. Toimintakulttuurin kehittäminen, jossa palvelu on joustavaa, ehyttä ja asiakasta arvostavaa.

Toivon 18-vuotta täyttäneille erityisnuorille asumisvalmennusta diagnoosia huomioimatta on tärkeää että erityisnuori itsenäistyy ja saa itse olla päättämässä missä haluaisi olla asumisvalmennuksessa.
ety on ollut itsenäistyvälle nuorelle hyvä alku siihen kannattaa panostaa linjaautolla liikkuminen ja itsenäiseen elämään tähtääminen sekä asumisvalmennus ja erityiskoulupaikat hyväksi .Ohjaajia tarpeeksi

Mielihyvin! Arkityössä ja vaikkapa vapaaehtoisena. En kuitenkaan korvaamassa puutteellisia peruspalveluita vaan täydentämässä toimivaa verkostoa.

Kyllä, mutten tiedä millä hatulla varustettuna: vanhempi, asukas vai työntekijä? Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta jos työtarjous tulisi eteen, lähtisin heti mukaan muutostyöhön.

Olen omat taisteluni jo käynyt ja apuja löytänyt, prosessi jatkuu edelleen. En jaksa enempää.

Kyllä, mielelläni. Voin olla ideoimassa ja kommentoimassa.

Kyllä. Voin ilomielin maksaa enemmän veroa tai päivähoitomaksua, jos sille tulee vastinetta!

Kyllä tarvittaessa. Työskentely hankkeessa voisi kiinnostaa.

Olen jo työni puolesta tekemissä monin tavoin ja omalta osaltani muutenkin yritän kantaa kortta kekoon sen mitä pystyn. Verojakin maksaa mielellään, jos ne menevät tarpeen ja yhteiskunnallisen vastuun kannalta oikeaan osoitteeseen.

Maksan veroni ja teen työni. Pidän silmäni auki ja puutun tarvittaessa epäkohtiin.

Olen jo työni kautta mukana ja tähän vastaaminen on yksi tapa kaupunkilaisena vaikuttaa.

Iltapäiväkerho kouluun, lajeina sähly, jalkapallo, pesäpallo jne.

Otsikko on olennainen, miten täällä maakunnan reunallakin olisi yhtä hyvät mahdollisuudet peruspalveluihin ja tapahtumiin kuin Jyväskylässä?!!!!

Keski-Suomi ei ole yhtä suuri kuin Jyväskylä

Jyväskylä on erinomainen paikka lapsiperheelle, kiitos siitä.
Suuri huoli on kuitenkin lukioiden asemasta, täytyy ohjata lapset Norssiin tai naapurikuntien lukioihin.

Pienet koulut kunniaan,niissä oppilaat ei olisi vain massaa.

Suuret odotukset ovat LAPE-hankkeen suhteen; kehittyykö yhteisöllinen, moniammatillinen yhteistyö lasten ja perheiden hyväksi. Helpottuuko palvelujen saatavuus ja ennen kaikkea lisääntyykö HYVINVOINTI!!!

Kuten sanottu, lapsiperheitä on muuallakin kuin Jyväskylässä. Jyväskylässäkin varmasti tarvitsee kehittää palveluja, mutta siellä niitä sentään on! Entäs me muualla asujat?
Mielestäni esim. lähikouluilla voisi järjestää toimintaa myös perheille yhdessä, nimenomaan pienemmilläkin paikkakunnilla, missä kulkuyhteydet on muutenkin huonommat kuin Jyväskylässä.

Palvelujen ja erilaisten toimintamuotojen tekeminen näkyväksi...(esim. paikkalkunnalle muuttaville heti käteen selkeä opas::). niin että kuntalaiset, eri-ikäiset tietävät omat mahdollisuutensa osallistua ja vaikuttaa elämänsä laatuun.

Toivon että palveluissa otetaan huomioon Keski-Suomen eri osien ja kuntien ominaisuudet, mm Jyväskylässä on muita kuntia enemmän maahanmuuttajia ja reunamilla taas vähäiset harrastusmahdollisuudet ja huonot yhteydet mm erikoissairaanhoidon palveluihin sekä ensi- ja turvakotiin. Toisissa kunnissa on paljon lapsiperheitä (Petäjävedellä, Laukaassa) ja toisissa väestö vanhenee (Kivijärvi, Kyyjärvi, Luhanka...) mikä asettaa palveluntuottajille aivan erilaisia haasteita. Erityisestä lapsiperheiden määrän ollessa kasvussa laahaavat kunnan resurssit jo koulujen ja päiväkotien mitoituksesta lähtien perässä.

Voisiko ideoita kerätä jo olemassa olevilla kanavilla, hyödyntäen vaikkapa eri paikkakunnilla olevia perheiden parissa toimivia järjestöjä, koulujen vanhempaintoimikuntia, jne! Vuoropuhelussa tulee monesti enemmän ideoita esiin kuin jokaisen yksin miettiessä ja kirjoittaessa. Kaikenkokoisten paikkauntien tarpeet on syytä saada esiin. Samat mallit ei toimi Jyväskylässä (edes sen sisällä eri alueilla) ja pienillä' paikkakunnilla. Jyväskylä voisi ottaa oppia myös muilta!!!

Onko ahneus ainoa arvostettava asia nyky-yhteiskunnassa? Tarviiko myös Suomen tehdä samat virheet kuin monet sekasortoiset maat? Täytyykö osan ihmisistä tyytyä paljon vähempään muiden ahneuden vuoksi? Eikö olisi viisainta elää harmonisesti yhdessä taaten kaikille edes inhimillinen elämä lähtökohdista riippumatta? Onko jonkun työpanos todellakin niin paljon arvokkaampi kuin toisen (1000e - 20000e)