Tällä hetkellä lupien käsittely kestää naurettavan kauan ja poliisihallitus voi päättää käytännössä mielivaltaisesti saako luvan vai ei. Lupa ei estä huijauksia, tärkeämpää on vaatia läpinäkyvyyttä ja raportointia rahojen käytöstä.

Maailmalla joukkorahoituksella tehdään elokuvia, sarjakuvia ja taideteoksia, perustetaan ihan uudenlaisia innovatiivisia yrityksiä, keksijä voi kehittää patentoiduista tuotteista myytäviä tuotteita jne. Näistä voi pyytää vastikettakin, mutta kaikista ei ole tulossa tuloa vuosikausiin ja osa tehdään tekemisen ilosta. Voidaanhan laki jakaa kategorioihin, esimerkiksi ilmoittajan tulee ilmoittaa, onko kyseessä yleishyödyllinen vai muu tarkoitus ja yleisyödyllistä osuutta valvottaisiin tiukasti, etteivät rahat katoaisi lahjoittajilta.

Yleishyödylliset yhteisöt ainakin voisi ottaa ilmoitusmenettelyn piiriin. Viranomaiselle pitäisi jättää oikeus tarkastaa keräys. Yhteisöjen tilintarkastus mielestäni lähtökohtaisesti riittää tarkastukseksi, ainakin kun kyse on ammattimaisesta tilintarkastuksesta. Yleinen ja julkinen rekisteri on kannatettava; se lisää läpinäkyvyyttä ja sieltä voisi tarkastaa itsekin, jos osallistuu rahanantajana keräyksiin. Nykyinen paperilla jätettävä hakemus ja tilitys ovat mennyttä aikaa eli sähköinen järjestelmä on saatava - helpottaisi viranomaisenkin toimintaa. Lupa keräykseen pitäisi olla valtakunnallinen - netti on globaali, joten ei ole perusteltua pitäytyä kunnan tai edes maakunnan alueeseen ja kaikki varmasti käyttävät nettiä keräyksen toteuttamiseen.

Yleishyödyllisyyden vaatimus olisi hyvä säilyttää, mutta tällä hetkellä lupaprosessi on hyvin raskas ja kestää kauan. Lisäksi se on pienille yhdistyksille turhan kallis. Rahankeräyksellä saadut varat eivät välttämättä riitä edes kattamaan keräyslupaa. Tilityksen tarkistamisesta on oikeudenmukaista periä valtiolle korvaus, mutta se olisi asianmukaista porrastaa kerätyn summan mukaan tai olla esim pieni kiinteä summa (esim 50€) + tietty osuus ( esim 1%) keräyksen tuotosta. Tämä on oikeududenmukaista myös tilityksen aiheuttaman työmäärän perusteella.

Yleishyödyllisyysvaatimuksen säilyttäminen ehdottoman tärkeää. Tärkeää myös säilyttää valvonta (tilitykset) ja ohjaus viranomaisella. Ei keskusjärjestövalvontaa tai itsesääntelyelimiä, jotka todennäköisesti sekoittaisivat kenttää ja joiden toiminta vaatisi lisää resursseja. Neuvontaa, ohjausta ja koordinaatiota ei ole koskaan liikaa ja sitä voivat myös ao. järjestöt tehdä.

Tarvitaan ilmoitusvelvollisuus ja julkinen rekisteri, josta on mahdollisuus tarkistaa kerääjän tiedot. Tilitysvelvollisuus täytyy myös olla, mutta miten toimitaan, jos tilitystä ei tehdä ajoissa? On tärkeää, että varainkeruun ehtona on yleishyödyllisyys. Monien järjestöjen yms. toimijoiden toiminnan ja julkisten avustusten edellytys on oma varainhankinta. Järjestöille tuotemyynti ei useinkaan ole kannattavaa eikä muita varainhankinnan ( nykyisin rahankeräysluvan alaisia) keinoja ole riittävästi takaamaan omarahoituksen osuutta. Järjestöt ovat kuitenkin tärkeä palveluntuottaja ja työllistäjä, joten toiminnan turvaaminen on tärkeää. Nykyinen tilitysmalli on vaikea.

Vähentää turhaa byrokratiaa

Digitaalista uudistusta ei ole nähty kokonaisuudessaan. Miksi purkaa vanhaa kun se toimii ja sekin pystyy digitaaliseen uudistumiseen.

Nykyisessä järjestelmässä byrokratia vie turhaan resursseja itse työltä. Joka tapauksessa rahankeruuluvan saanut taho joutuu tilittämään keräystuotot ja niiden käytön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahankeruuta harjoittava taho joutuu kahteen kertaan tekemään saman asian. Pelkkä tilitysvelvollisuus ajaa mielestäni saman asian ja se on yhteiskunnalle myös halvempaa.

Lupamenettely ja erityisesti rahankeräystapoihin liittyvät poikkeuslupien hakemiset eivät vastaa ammattimaisen varainhankinnan tarpeita. Ketterä testaaminen ja toimintatapojen jatkuva kehittäminen eivät istu kankeaan lupamenettelyyn. Samalla kuitenkin säilyttäiisn yleishyödyllisyyden vaatimuksen ja tilittämisen taatakseni luotettavuuden.