Ilmoitusmenettely ei viivästytä rahankeräyksen aloittamista, koska rahankeräys voidaan aloittaa välittömästi ilmoituksen tekemisen jälkeen

Lupamenettelystä on hyvä siirtyä ilmoitusmenettelyyn. Tämä keventää ja nopeuttaa nykyisiä käytäntöjä ja vähentää hallinnollisia kustannuksia. Yleishyödyllisyys on periaatteena kannatettava, mutta määrittelyssä joudutaan helposti vaikeuksiin. Monilla yleishyödyllisillä toimijoilla voi olla myös liiketoimintaa. Yleishyödyllisyyden tulkinnassa ajaudutaan helposti määrittelykiistoihin ja epäselvyyksiin. Tämän vuoksi voidaan hyvin harkita myös yleishyödyllisyyden edellytyksestä luopumisesta. Lakiin voitaisiin kirjata hyvien tapojen vastaisen toiminnan kieltäminen rahankeräyksessä Rikollinen toiminta on sanktioitu muualla lainsäädännössä.

Nykyinen rahankeräyslaki on tuulahdus menneestä maailmasta. Se vaikeuttaa rehellisten toimijoiden työtä, mutta Internetin leviämisen myötä se ei tee petollisesta toiminnasta juurikaan vaikeampaa.

Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta yleishyödyllisyysvaatimus on toki jalo ajatus, mutta se on mielestäni liian rajaava. Rehellinen rahankeräys voi kohdistua myös muunlaiseen toimintaan, kunhan tämä tarkoitus on lahjoittajille selvä. Petokset ovat muutenkin rikosasioita, joten tähän ei tarvita kovin raskasta lisäsääntelyä. Uskon, että rahankeräysten vapauttaminen toisi Suomeen uutta innovaatiotoimintaa ja luovuutta.

Kansalaisten rahat ovat heidän yksityistä omaisuuttaan – sen takaa perustuslakikin. Jos viranomainen päättää, mihin tarkoitukseen rahaa saa kerätä ja lahjoittaa, se on mielestäni väärin. Koska rahankeräyksiin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista, ne eivät yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta loukkaa kenenkään oikeuksia. Siksi nykyisen kaltaiset rajoitukset ovat mielestäni silkkaa pakkovaltaa.

Rahankeräyksellä on oltava luotettava tausta, siksi valvonta on tarpeellista. Lupamenettely on kuitenkin kankea ja pienelle järjestölle sattuu usein "väärään aikaan" eli on vaara myöhästyä vanjan luvan umpeutuessa.

Nykyinen prosessi on todella haasteellinen järjestöille joten siksi prosessia tulisi keventää. On kuitenkin tärkeää järjestöjen toiminnannnäkökulmasta että yleishyödyllisyys säilyisi. Tämä myös parantaisi kansalaisten luottamusta ja vähentäisi väärinkäytöksiä.

Ehdottomasti säilytettävä yleishyödyllisyyden vaatimus. Määriteltävä yksiselitteisesti.

Tilitysten tarkistus on tärkeintä, ja nykyinen lupaprosessi on kaikessa sekavuudessaan suorastaan naurettavaa.

Crowdfunding-palveluilta ei voida edellyttää yleishyödyllisyyttä. Koko lupamenettely on aikansa elänyt.

Jos rahankeräyksen vaatimuksena on yleishyödyllisyys, esimerkiksi erilaiset pienet ei-yleishyödylliset harrastusporukat joutuvat keksimään mielikuvituksellisia ja mahdollisesti monimutkaisia keinoja kerätä rahaa, sillä tavaroiden tai palveluiden myynti ei aina ole vaihtoehto. Miksi valtion pitäisi puuttua siihen, mille taholle kansalainen saa omaa omaisuuttaan lahjoittaa? Lupahakemuksien poistaminen vähentää byrokratiaa säästäen samalla valtion resursseja.

Nykyinen toimintatapa voisi jatkua, mutta lupaprosessin sujuvuutta ja nopeutta tulisi parantaa huomattavasti. Luvat voitaisiin esim. käsitellä sähköisessä ympäristössä, josta voisi lähettää viestejä ym. lupahakemuksen käsittelijälle suoraan.