Teemat ovat tärkeitä ja varmasti keskeisiä, mutta olisin toivonut enemmän konkreettisia esimerkkejä ja täsmällisempiä ilmauksia, esim. "tuetaan" ja "vahvistetaan" eivät vielä ohjaa tavoitteissa etenemistä mitenkään. Yleisellä tasolla olevat suositukset saattavat helposti jäädä hyvien ajatusten tasolle, ilman että ne muuttaisivat toimintamalleja mihinkään suuntaan. Esimerkiksi miten käytännössä varmistetaan asiakkaan osallisuuden ja valintojen turvaaminen? Miten laatua kehittää alemman koulutuksen saaneiden ja pikakoulutuksen määrän lisääminen ja avustajien työajan sisällyttäminen mitoitukseen? Miten varmistetaan, ettei gerontologista ja vahvaa ammatillista osaamista edellyttävien geronomien, hoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien ja ravitsemusterapeuttien tehtäviä siirretä vähemmän koulutetuille hoiva-avustajille. Onko teknologian lisäämisen kärkenä vähentää hoitohenkilöstön tarvetta ja kustannuksia vai edistää iäkkäiden kotona selviytymistä ja parantaa palvelujen laatua? Tämä on niin merkittävä linjaus, että toivoisin sen täsmällistä muotoilua tekstissä sekä selkeitä arvoperusteita asialle!

Ravitsemukseen liittyviä parannusehdotuksia ei näy nimeksikään suosituksissa. Ikääntyneiden hyvän ravitsemustilan ylläpito ennaltaehkäisee toimintakyvyn heikkenemistä ja toimii monien sairauksien hoitokeinona. Laatusuosituksiin on ehdottomasti saatava ravitsemustilan seulonta ja hoito mukaan!

Teemat keskeisiä. Omaiset ja läheiset keskeisiä toimijoita ikäihmisen lisäksi. Ikäihmisten oma vastuu hyvinvoinnista ja terveydestä ykkösasia. Asennekampanja koko yhteiskunnalle. Kaikille yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijoille samat tavoitteet. Tavoitteena tulee olla säännöllisten ja pitkäaikaisten asiakkuuksien myöhentäminen. Ensisijaisesti tulee uudelleen muotoilla eri asumisen ratkaisuja ja liikkumisen edellytyksiä.

teknologiaa ei tarvita! Vain koulutettuja käsipareja, joilla tehdään tuota laadukasta hoitotyötä. Sitä kun ei tehdä millään muulla. Hoiva-avustaja kurssit joutaa romukoppaan, sillä koulutuksella ei tehdä mitään oikeassa hoitotyössä. Hoivakotien vanhuksista suurin osa on muistisairaita, ja se on niin surullinen ja julma sairaus, että siihen sairastuneita tarvitaan hoitamaan erityisammattitaidon omaavia hoitajia. Ja sitä työtä tehdään persoonalla, ammattitaidolla ja käsillä. Ja niitä tarvitaan tarpeeksi!!

Henkilöstöä vähentämällä ja koulutustasoa alentamalla ei turvata mahdollisimman tervettä ja toimintakykyistä ikääntymistä. Paljon pitäisi muutoksia tapahtua, jotta asiakas-/palveluohjaus olisi oikea aikaista. Laadusta on turha puhua. Ikäystävällinen palvelujen rakenne on yhtä kuin kuinka kunta / maakunta parhaiten säästää kuluja. Mennään sen hokeman taakse, ettei kukaan halua kotoaan pois. Eli vanhus kököttää ympärivuoden kotona (=ei pääse kotoaan ulos) kotihoitajan ottaessa etäyhteyttä ja kotikäynti on maks 10 min. käynti. Teknologiaa saavat ne, joilla on varaa siitä maksaa. Laitteiden vuokrat ovat niin kalliita, ettei valtaosalla ole taloudellisia resursseja maksaa niitä ja tuskin maakunnilla on varaa tarjota niitä maksutta kaikille tarvitseville.

Mielestäni hoidon resurssien heikentäminen ei ole laadun parantamista !

Teemat ovat oikeita. Haluaisin kiinnittää huomiota kustannusosiossa siihen, että koulutuksen tason laskeminen on lyhytnäköistä. On olemassa selkeää näyttöä siitä, että ns skill mix, osaaminen lisää potilaiden/asiakkaiden tuloksia. Esimerkiksi arviointiosaaminen vaatii koulutusta ja monialaista näkemystä. Koulutuksen polkeminen, hoiva-avustajien lisääminen kahden koulutetun ammattiryhmän kustannuksella (sairaanhoitajat ja lähihoitajat), on lyhytnäköistä ja pitkän tähtäimen kustannussäästöä ei ehkä tuota. On otettava selvä kanta siihen, että ikääntyneiden hoitotyö vaatii kokonaisvaltaista osaamista, jokainen mahdollista koulutuksen tason laskemisella. Kansainvälisesti tarkasteltuna olisi mielenkiintoinen ja poikkeaviakin suuntaus,, sillä esimerkiksi useassa maassa ei kouluteta edes tätä kahden eri koulutustason omaavia hoitajia. Meillä on lisätty kolmas taso. Tehtävä-jatoimenkuvat eivät ainakaan selviydy, saatikka vastuunjako.

Ei teknologiaa vaan ihmisiä. Ja lähihoitajien joukkokoulutus lopetettava. Kaikille se ammatti ei sovi. Hoitajamitoitus on ihan liian pieni ja hoitolaitoksissa ei ole aikaa potilaille. Nähty on myös että mitoitus ei vastaa asiakkaiden kuntotasoa. Paperilla yhdenautettava ja hyvin kuuleva potilas mutta käytännössä onkin kahden autettava ja huonokuuloinen...

Osallisuuden tukeminen on hyvä asia; sitä voisi tukea myös mm. iäkkäiden asuinalueiden suunnittelussa. Asiakas- ja palveluohjaus on hyvä nostaa esille ja sen toimintaa kehittää sekä palveluita keskittää enemmän sinne. Syytä olisi huomioida palveluohjauksen osaamisen kehittäminen ja osaamisen taso, koska tulee olemaan erittäin suuressa osassa asiakkaiden palvelukokonaisuuden rakentajana. Toivoisin, että asiakaspalveluosaaminen nostettaisiin vielä paremmin esille palveluketjun jokaisessa vaiheessa. Laatu syntyy suurimmalta osin asiakaspalvelusta ja tähän toivoisin kannanottoa jo laatusuositukseen, olisiko mahdollista jollain tavalla ohjata tätä oikeaan suuntaan. Asiakaspalvelun laatuun ei panosteta tarpeeksi sote-alalla jos verrataan esim. kaupalliseen alaan. Ikäystävällinen palvelujen rakenne: enemmän ohjausta ja rohkeita kokeiluja uusiin innovaatioihin kotihoitoon. Ei pidä myöskään unohtaa erilaisia tuettuja asumismuotoja, kuten esimerkiksi perhehoidon nostamista yhdeksi vaihtoehdoksi tai ryhmäkotien uudenlaista muotoilua. Sairaalan osastohoito on historiaa ja hyvä niin. Teknologian tuominen terveydenhuoltoon on ollut haastavaa erinäisten tietosuoja- ym. asioiden vuoksi. Siihen toivoisin helpotusta. Markkinoilla on paljon erilaisia innovaatioita ja niiden kokeilujen mahdollistuminen voisi sysätä asioita eteenpäin.

Lääkehoitoa ei jatkossa saa toteuttaa lääkehoitoon kouluttamaton henkilö. Vaativaa lääkehoitoa saa toteuttaa vain sairaanhoitaja. Siinäpä päättäjille päänvaivaa päätöksiä tehdessään.