kyllä

Tämän laatusuosituksen vahvuus on lyhyt jänneväli ja tavoitteet pyritty sovittamaan aikaväliin. Toisaalta olisin kaivannut konkreettisempia numeerisia tavoitteita. Lisäksi jos ajatellaan laskennallista säästöpotentiaalia niin se ei tule missään nimessä toteutumaan ja on epärealistinen. Teknologia tässä vaiheessa ei tuo missään nimessä tällä aikavälillä säästöjä, päinvastoin, lisäkustannuksia mikäli siihen aidosti ja vaikuttavasti satsataan kuten pitäisi.

Ihmisten hiostaminen ja työn pakkotahdistaminen hoiva-alalla johtaa työuupumukseen, laiminlyönteihin ja julmuuksiin.

En usko että kustannusvaikutukset ovat kovinkaan suuria. Toisaalta en osaa ajatella edes tälläisia asioita koska olen itse hoitaja, rahan merkitys on liian suuri ihmisten hoitamisesta puhuttaessa.

Kustannusvertailulaskentaan tulee huomioida terveydenhuollon palvelujen tuottaminen muualla kuin tehostetussa palveluasumisessa, koska sieltä häviää osaamista ja ammattitaitoa esitetyn mitoituslaskelman ja siihen huomioitujen reusrssien perusteella.

Säästöpotentiaalina puhutaan lähijohtamisen merkityksestä esim. sairauslomien vähentämisessä (sv 21). Kun nyt ollaan vähentämässä koulutetun henkilökunnan osuutta, tulee tämä ottaa huomioon. Vähäisempi koulutus kuormittavalla alalla luo haasteita työntekijöiden hyvinvoinnille ja asettaa lähijohtamisen ja koko muunkin johtamisen uusien haasteiden eteen. Riittävä ja riittävän monipuolinen ammatillinen osaaminen ja sen avulla toteutettu palvelujen oikea-aikaisuus tuo todellisia säästöjä.

Kustannusten vaikutuksia on vaikea arvioida

Mistä niitä muita työntekijöitä saadaan. avustavia tehtäviä on paljon mm. ruokahuolto, pyykki jne. johon ei tarvita ammattihenkilöitä, mutta rahaa taas ei ole heidän palkkaamiseen.

Vaikeaa arvioida tässä vaiheessa - hoitajaresursseista ei kuitenkaan tule säästää.
Suomen hyvinvointivaltiona tulee hoitaa ikäihmiset arvokkaasti, laadukkaasti ja ammattitaidolla.

Sairaanhoitajaliitto arvioi, että suunnitellut kustannusvaikutukset teknologian lisäämisen ja esimerkiksi koneellisen lääkkeenjaon näkökulmasta ovat suhteellisen realistisia. Vaarana on, että hoitohenkilöstön monipuolistaminen kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon koulutettua henkilöstöä, sairaslomat lisääntyvät ja siten kustannukset kasvavat. Kouluttamattoman henkilökunnan puute lisää myös haittatapahtumia, kuten kaatumisia ja painehaavoja. Näin ollen hoidon kustannukset nousevat eikä haluttuja säästöjä saada aikaiseksi.