Kiertotalouteen ja kestävään elämäntapaan liittyvän opetuksen tulisi toki ulottua varhaiskasvatuksesta, peruskoulun, toisen asteen koulutuksen (lukio- ja ammatillinen koulutus) kautta ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Jotta eri kasvatus- ja koulutusasteilla voidaan opettaa kiertotaloudesta, tulee varhaiskasvattajien ja opettajien ymmärtää kiertotalouden periaatteet ja opettaa niiden mukaisesti eli tarvitaan myös täydennyskoulutusta ja toisaalta opetusta tuleville opettajille. Toki pelkkä tieto ei riitä, vaan elämäntavan tulee olla kestävää ja kiertotalouden periaatteiden mukaista myös käytännössä. Varhaiskasvattajien ja opettajien tulisi toimia kestävän elämäntavan esimerkkinä arjessa.

Sekä metsäperäinen että kierrätysperäinen raaka-aine pitäisi arvottaa paremmin - mittaroida sen laatua ja hyödyntää hiilensidonnan ja jalostusasteen kannalta kaikista tehokkaimpiin jalosteisiin. Em. raaka-aineiden käyttö lyhyen elinkaaren tuotteisiin, kuten moniin sellupohjaisiin tuotteisiin ei ole hiilen sidonnan kannalta järkevää. Esimerkiksi uudet puu- ja kierrätyspohjaiset rakennusteollisuuden raaka-aineet sitovat hiiltä huomattavasti pidempiä aikoja - toistaiseksi rakennusteollisuuden jalosteet ovat olleet hyvin vähäisellä huomiolla vaikka tarve onkin ilmaistu kansallisissa tavoitteissa. Tarvitaan lisää tutkimusta, mihin uusiin pitkän elinkaaren sovelluksiin ja tuotteisiin bio- ja kierrätyspohjaista raaka-ainetta voidaan hyödyntää.

Samaan aihepiiriin lukeutuu myös puun pienpolton rajoittaminen, tällä hetkellä varsin korkean tason raaka-ainetta hukataan heikon hyötysuhteen lämmitykseen. Em. rajoitus vaatisi kuitenkin kotimaisen / tuotavan biomateriaalin korkeaa hintakehitystä, jotta markkinaehtoinen muutos toteutuisi - tämä on saavutettavissa korkean jalostusasteen tuotevalikoiman lisääntyessä, mutta muutos tapahtuu liian hitaasti. Vaihtoehtoisesti pienpolton vaihtoehtoisia polttoaineita tulisi kehittää. Pienpolttoa voi pitää kokonaisuudessaan tehottomana ja päästöintensiivisenä lämmitysmuotona, vaikkakin sen skaala kokonaisuudessa onkin pieni. Erityisesti taajama-alueilla puun pienpoltoon perustuvalle lämmitykselle ei ole hyviä perusteita ja se on voimissaan vain puun heikon arvon vuoksi.

Kiertotalouden paradoksi on se, että luulemme voivamme jatkaa kulutusta sen avulla, että lajit eivät jatka sukupuuttoon häviämistä, kun kaikki on bioa, että ihminen saa roskata kun vai joku kierrättää, että lentomatkailu on ok, kunhan Keravalla käytetään vain kangaskasseja. Kymmenystalous olisi oikea Tavoite. Kaikki luonnonvarojen kulutus koko 10. vuosi kymmenekseen ja sitten
taas kymmenekseen.

Kiertotalouden työpaikoista pitää tehdä haluttuja - toimipaikkojen pitää olla hienoja ja työntekijöiden reilusti palkattuja ja kohdeltuja. Olisi hienoa, jos esimerkiksi nuoret pääsisivät kehittämään näitä työpaikkoja omaehtoisesti.

Tiekartassa olisi hyvä olla selkeitä toimenpiteitä rakentamiseen ja rakennuksiin liittyen. Se on kuitenkin myös julkiselle sektorille yksi eniten päästöjä aiheuttava toimiala. Kiertotalousmahdollisuuksia sekä itse rakentamisessa että rakennusten elinkaaren aikaisessa käytössä on paljon (esim. kierrätysmateriaalien käyttö, purkujätteen kierrätys, rakennusten elinikä ja kestävä rakentaminen yleensä, rakennusten yhteisöllinen käyttö, julkinen sitoutuminen korjausrakentamisen tehostamiseen uudisrakentamisen sijasta, yms.)

Oikein hyviä tavoitteita. Onko tavoitteita tarkennettu edellisestä versiosta? Edellisessä hyvää oli toimenpideaikataulu. Siinä kerrottiin avainalueiden ja niihin liittyvien pilottien toteutusaikataulut. Pilottien rahoitus oli vuoden 2019 loppuun mennessä. Kuinka avainalueilla ja tärkeimmissä piloteissa on edetty? Voisiko tärkeimpien pilottien tilannetta seurata ja kertoa etenemisestä? Jos uusia tavoitteita ja toimintaa esitellään, eikö jo mukaan hyväksyttyjen pilottien seurantaa esitellä lainkaan? Tämä liittyy myös mittareihin ja indikaattoreihin joiden toivoisin olevan esillä koko ajan keskeisiin alueisiin liittyen. Osa mittareista ja indikaattoreista on vanhoja ja tuttuja. Autoistuminen tuhatta asukasta kohden? Kertoo enemmän kokonaistilanteesta kuin joukkoliikenteen käyttäjien kasvava määrä. Ainakaan emme ole onnistuneet ratkaisemaan ongelmaa jos autojen määrä kasvaa koko ajan ja polttoaineena edelleen on bensa ja diesel valtaosissa. Sekoitepolttoaine toki osaltaan helpottaa päästöjen määrissä. Hyötykäyttöprosentti? Jos energiaksi poltettava jätejae lasketaan pois tai esitetään erillään tästä.

Julkishallinto: tavoitteet näyttävät oikeansuuntaisilta. Voisiko valtiota ja kuntia velvoittaa lisäämään läpinäkyvyyttä ja luomaan paremmin markkinoita kierrätysmateriaaleille, tuotantolaitteiden ja tuotteiden uudelleenkäytölle, sekä myös olemassa olevan infran ja omaisuuden resurssitehokkaalle käytölle ja myös yhteiskäytölle? Näin voitaisiin päästä käsiksi kiertojen pidentämiseen ja resurssitehokkuuteen tehokkaammin kuin vain kierrätyksellä. Näitä voitaisiin vertailla ja parhaita käytäntöjä jakaa julkisten toimijoiden kesken.

Yritykset: Hyviä mittareita, mutta tarvittaisiin keinoja tukemaan yritysten innovatiivisuutta kiertotalousratkaisuissa. Olisiko kiertotalouden standardin kehittäminen yrityksille? Yrityksille kiertotaloussertifikaatti, jonka saavuttaminen edellyttäisi kokonaisvaltaista muutosta kohti kiertotaloutta. Tuottajavastuu ja arvokiertojen määrittäminen ovat hyviä keinoja.

x

Tasomittareiden lisäksi dynaamiset mittarit, kuten oppimiskäyrää ja aktiivisuutta mittaava mittaristo, kuten osallistaminen ja innovointi yms. eli miten kulttuuri kehittyy ja esim. (suomalainen) CleanTech maailmankauppa kehittyy.

1) Tarvitaan järeitä ohjauskeinoja lainsäädännön ja hallinnon kautta.
2) Poliitikkojen ja konsulttien imelä mainospuhe vailla välitöntä kosketuspintaa todellisuuteen vie yleisön apatiaan. Tarvitaan käytännön edistysaskelien esiinnostoja ja konkreettisia tavoitteita, joihin etenemistä seurataan mittaamalla.