Mikä lisäarvo saavutetaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointimenetelmien lisäksi. MIten varmistetaan ettei tämä hajoita ennakointitietoa vaan aidosti tuo lisäarvoa.

o Kuten ehdotettu, on tähän tärkeää jatkossa panostaa, sillä tämän relevanttius yrityksille on merkittävä, onhan 5 vuotta on yrityksen kannalta ja innovaatioiden näkökulmasta tärkein aikajänne.
o Myös tässä tulee ottaa käyttöön tekoälyn ja datan tuomat mahdollisuudet.
o Tämä on myös tärkeä maininta: keskipitkän aikavälin ennakoinnissa tarvitaan lisäksi erilaisten teemojen ja ilmiöiden 19 läpileikkaavia vaikutuksia eri alojen työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeisiin kuten digitalisaatio, kiertotalous ja hiilineutraalisuuteen pyrkiminen. Tästä saadaan myös signaaleja siihen, miten koulutusjärjestelmän pitäisi kehittää laajemmin pitkällä aikavälillä.

Keskipitkän aikavälin ennakointia tarvitaan. Alueelliset erot tulee ottaa huomioon keskipitkän aikavälin ennakoinnissa. Esitetty TE-hallinnon ja opetushallinnon rooli on hyvä. Etenkin aloilla, joilla suomalaisella työvoimalla ei voida vastata työvoimatarpeisiin, pitää panostaa maahanmuuton tukemiseen ja ennakoida ulkomaisen työvoiman tarvetta.

Tähän liittyvät puutteet ja tarpeet on hyvin todettu. Osa-alueen kehittäminen on erityisen kannatettavaa ja se palvelee hyvin niin koulutuksen järjestäjiä kuin opintonsa aloittavia ihmisiä ja ammatinvaihtajia. Kytkennät ura- ja oppimispolkuihin ovat erittäin tärkeitä ja lisäksi keskipitkän aikavälin ennakointi palvelee monia oppilaitosten tarpeita suoraan. Erityisesti sellainen koulutus, joka on sidottu raskaisiin rakenteisiin, toimitiloihin ja laajoihin kalustoinvestointeihin hyötyy keskipitkän aikavälin ennakointitiedosta. Opetushallituksella yhteistyössä TE-hallinnon kanssa on parhaat edellytykset tuottaa keskipitkän aikavälin ennakointitietoa.

On hyvä, että tarkoitus on tuottaa tutkintoennusteiden rinnalla osaamistarve-ennusteita erityisesti ammatti- ja toimialarajat ylittävien osaamisyhdistelmien osalta, koska varsinkin yliopistokoulutuksessa merkittävä osa tutkinnoista on ns. generalistitutkintoja. Osaamistarve-ennusteen pohjalta yliopistot voisivat suunnitella alakohtaiset tutkintomäärät huomioiden kaikki yliopiston tehtävät. Osaamistarpeiden ennakoinnin luokitusjärjestelmän jatkokehittämisessä tehtävä yhteistyö sidosryhmien kanssa olisi keskeistä.

Hallinnonalojen yhteistyötä mallin kehittämisessä on tervehdittävä ilolla. Tässä erityisesti tulee kuitenkin huomioida alueelliset tarpeet ja tarjontakin ja tehdä kehitystyötä yhdessä alueiden kanssa. Keskipitkän aikavälin ennakointi on erityisesti alueita ja niiden oppilaitoksia koskevaa eli tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Myös erilaiset yhteiset foorumit tiedon jalostamisessa ja jakamisessa ovat tärkeitä.

Yhteisen tietoalustan tarve korostuu tässäkin yhteydessä tiedon hyödyntämisen näkökulmasta.

Ehdotettua sidosryhmäyhteistyötä on tarpeen laajentaa työelämän edustajiin sekä kansainvälisiin verkostoihin.

Keskipitkän aikavälin ennakointitieto voi auttaa suuntaamaan tutkintokoulutuksen sisältöjä teemoihin ja osaamisiin, joilla ennakoidaan olevan tarvetta 5-8 vuoden aikavälillä. Samalla on otettava huomioon, että myös koulutus muuttaa työelämän tarpeita. Koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen tietoa alojen muutoksesta on kyettävä hyödyntämään ennakoinnissa.
Työryhmän ehdotuksessa huomataan, aivan oikein, että mitä pidemmälle ennakoinnissa katsotaan, sitä väljempiä osaamistarpeet väistämättä ovat. Tämänkin vuoksi tiivis kytkentä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnissa on tärkeä.

Tärkeä, välttämätön lisä ennakointikokonaisuuteen. Edellyttää onnistuakseen vahvaa ja hyvin organisoitua vuoropuhelua eri sidosryhmien, ml. erityisesti työelämä, kesken. TEMin ja OKM:n poikkihallinnollisen yhteistyön merkitys korostuu erityisesti keskipitkän aikavälin ennakoinnissa, jotta vältetään päällekäinen toiminta ja jotta kaikkien kolmen aikavälin ennakoinnin tulokset saadaan kytkettyä toisiinsa ja palvelemaan toisiaan. Jatkuvan oppimisen kehittämis- ja lisäämistarpeiden ennakointi tutkintoperusteisen osaamisen ennakoinnin rinnalla on keskeistä keskipitkän aikavälin ennakointityössä. Lyhyen aikavälin ennakointiin liittyvien kehittämisehdotusten yhteydessä mainitut digitaaliseen ekosysteemiin liittyvät tavoitteet pitäisi ulottaa myös keskipitkän aikavälin ennakointiin. Uusi tehtävä OEF:n ennakointiryhmille?

Esitetty malli, joka tuottaa jatkuvasti keskipitkällä aikavälillä ennusteita valmistuvista tutkinnoista ja toisaalta huomioi ennakoituja työvoimatarpeita, on enemmän kuin kannatettava. Tärkeää muistaa myös raportissa mainitut osaamisyhdistelmät.

Uuden ennakointivälineen kehittäminen keskipitkän aikavälin ennakointia varten ei ole tarpeellista tai vähintäänkin sen tulisi olla rakenteeltaan varsin kevyt. Korkeakoulujen kannalta keskipitkä aikavälin ennakointi on ongelmallinen, sillä keskipitkän aikavälin ennuste saattaa johtaa tutkintotavoitteiden suurempaan tempoiluun. OKM:n ja korkeakoulujen välillä tutkintotavoitteista käytävien neuvottelujen tueksi riittävät hyvin pitkän aikavälin ennakointitiedot. Esitetty tutkintoennustemalli voidaan toteuttaa pitkän aikaväline ennakointitietojen pohjalta tai lyhyen ja pitkän aikavälin synteesin pohjalta.

Keskipitkän aikavälin ennakointiin esitetyt toimet tulisi jakaa lyhyen ja pitkän aikavälin tehtäviksi. Tutkintoennusteen teko olisi luontevasti pääasiassa osa pitkän aikavälin ennakointia, kun taas toimiala- ja ammattirakenne-ennusteet kuuluisivat lyhyen aikavälin ennakoinnille. Osaamistarpeiden ennakointia tulee tehdä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Keskipitkän aikavälin ennakointi tavoitteet ovat taktisia ja osittain strategisia. Keskiössä on tutkintotavoitteinen koulutus, jonka kesto on usein vuosia. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta tarvitaan ennakointitietoa päätöksen tekoon, mitä koulutuslinjoja käynnistetään, millä volyymillä, ja mitä osaamisia näissä koulutuksissa painotetaan. Oppijan kohdalla kyseessä on ennakointitiedon tarjonta päätöksentekoa varten, jossa valitaan tutkintotavoitteinen koulutus ja mahdollisesti myös sen painotukset. Keskipitkän aikavälin ennakointi on usein preaktiivista.
Myös keskipitkän aikavälin ennakoinnissa ohjauksen merkitys korostuu entistä enemmän. Oppilaitosten rooli ohjauksessa määriteltävä kumppanuudeksi TEM ja OKM kanssa ja niiden yhteistyötä (= lue mahdollisuuksia) lisättävä työelämän suuntaan.
Jos ja kun toiminta on OPH vetoista, kuinka korkeakoulutus saadaan tähän kytkettyä mukaan?