Raportissa on hyvin esitetty ripeä polku keskipitkän aikavälin ennakoinnin tietopohjan luomisesta ja toiminnan käynnistämisestä. Tietoa olemassa olevista ja valmistuvista tutkinnoista tarvitaan. Raportissa on kuvattu keskipitkän aikavälin ennakointi nykytilasta/ lyhyen tähtäimen ennakoinnin jatkeena, jota myöskin tarvitaan. Mutta eikö keskipitkän ennakoinnin pitäisi luoda tieto myös lähtien pitkän tähtäimen skenaarioista: jos toteutuu X tai Y, niin mitä se tarkoittaa meidän koulutusten suuntaamiselle ja sisällöille. Keskipitkän aikavälin ennakoinnin tulisi olla konkreettisten päätösten ja ratkaisujen haastaja ja keskustelun moottori. Tällä tavalla osaamisen suuntaamisen toimet voivat ehtiä ajoissa.
Tutkintojen lisäksi tarvitaan todella vahvasti osaamisperustaista tarkastelua. Ammatillinen koulutus on jo muuttunut osaamisperusteiseksi (ainakin periaatteessa) ja korkeakoulujen työelämäohjauksessa tulisi vastuuttaa opiskelijoita suuntaamaan opintojaan työelämän uudistustarpeiden mukaan. Uudet toimialat biotalous, energiatalous, hyvinvointi, luova talous jne. eivät asetu enää tutkinto- tai toimiala kategorioihin. Ilman osaamisperustaista tarkastelua alueella tehtävä alueiden kehittämistyöltä jää puuttumaan olennainen elementti.
Keskipitkän aikavälin ennakoinnissa tarvitaan myös tietoa osaajien siirtymistä alueiden välillä. Useimmilla alueilla koulutetaan osaajia joillekin aloille myös muiden alueiden tarpeisiin. Kuitenkin on viitteitä siitä, että osaajat eivät siirry toisille alueille niin kuin koulutusten mitoituspäätöksissä on oletettu.
Keskipitkän aikavälin ennusteissa tulisi ottaa huomioon myös kansalaisten arvostusten ja käyttäytymisen muutokset. Lisäksi tavoitteena on lisätä kansalaisten omaa tulevaisuuden lukutaitoa, mikä vahvistaa edelleen omien arvojen ja toimien uudelleen suuntaamista.

Puutteet keskipitkän aikavälin ennakoinnissa olivat kenties tämän työn tärkein löydös. On hyvä, että tähän kiinnitetään jatkossa huomiota. Eri aikajänteiden erot on pystyttävä huomioimaan ja myös viestimään. Tätä eri aikajänteiden roolia ja merkitystä on syytä pohtia myös eri koulutusasteiden näkökulmasta sekä työmarkkinoilla.

Ennemmin, kuin kokonaan uuden mallin ja rakenteiden luominen keskipitkälle aikavälille, olisi syytä tarkastella nykyisten prosessien, kuten tiedon fragmentaation ja koordinaation puutteiden merkitystä ja korjata niitä. On tärkeää, että ennakointityössä kokonaisuus on kunnossa. Tässäkin on painotettava eri viranomaistahojen, työntekijöiden ja työnantajien välistä yhteistyötä.

Uuden keskipitkän aikavälin ennakointimallin sijaan tulisi keskittyä lyhyen ja pitkän aikavälin ennakoinnin kehittämiseen. Yhdistämällä lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointitietoa ja tuomalla tiedon käyttäjät entistä tiiviimmin mukaan tiedon tuottamiseen ja analysointiin olisi mahdollista vastata tietotarpeisiin, jotka liittyvät osaamistarpeisiin keskipitkällä aikavälillä.

Keskipitkän aikavälin ennakoinnissa on eniten puutteita nykyisessä ennakointijärjestelmässämme. On erittäin kannatettavaa, että Opetushallitus huolehtii työvoimatarpeiden kääntämisestä tutkintotarpeiksi. Kokonaisten tutkintojen lisäksi voisi olla tarpeellista käsitellä asiaa tutkinnon osien tai vastaavien laajojen kokonaisuuden kautta. Tämä tukisi erityisesti aikuisten osaamisten kehittämistä ja kohdentaminen olisi tarkempaa. Etenkin toimialan muutostilanteissa tutkinnon osat ovat paras tapa kohdentaa uutta osaamista kustannustehokkaasti kaikkien kannalta.

Raportissa tuodaan esille, että keskipitkällä aikavälillä on olennaista ennakoida osaamistarpeiden osalta osaamiskokonaisuuksia. Tarvitaan tunnistettavaa kytkentää työelämän tarpeiden ja tutkintojen välillä sekä toimintaympäristön muutosten ja ilmiöiden analysointia. Aluetalouden osatekijöitä tulisi huomioida kattavasti, esim. investoinnit, tuottavuus, rakennemuutokset, innovaatioiden edistäminen.
Satakuntaliito toteaa, että alueellisten ennakointikumppanuuksien kytkeminen vahvemmin osaksi kansallista ennakointijärjestelmää mahdollistaisi osaltaan monialaisen tulevaisuustiedon yhtenäistämisen ja elinkeinoelämän tulevaisuusnäkymän kytkemisen julkisen sektorin strategiseen suunnitteluun niin lyhyellä kuin keskipitkällä aikavälillä.

On erittäin hyvä, että keskipitkän aikavälin ennakointiin tullaan jatkossa keskittymään enemmän. Erityisesti kannattaa kirkastaa se, miten ennakointityö palvelee olennaisen tutkintorakenteen kehittämistä (sekä määrällinen että laadullinen tarkastelu tutkintojen osaamisperustaisuus huomioiden) ja muita osaamisen kerryttämisen keinoja jatkuvan oppimisen kontekstissa.

Hyvin tuodaan ilmi, että keskipitkän aikavälin ennakointitiedon analyyseissa, tulkinnoissa ja toimenpiteiden laatimisessa tarvitaan laajaa sidosryhmäyhteistyötä. Jatkossa esim. OPH:n ja OEF:n yhteistyö tulee kirkastaa: mm. kannattaa osoittaa se, miten OEF:n rooli vaikuttaa oikeasti OPH:n, OKM:n tms. toimintaan kehittämistyössä jne. Näennäisestä sidosryhmäyhteistyötä ei ole mielekästä harjoittaa.

Raportin kuulemistilaisuudessa käytettiin useita puheenvuoroja, joissa epäiltiin keskipitkän aikavälin ennakoinnin merkitystä. Keskipitkän aikavälin ennakoinnissa alueellisten toimijoiden näkökulmasta keskeinen aikaväli ja ennakoinnin muoto, samalla se on myös haastavin. Keskipitkällä aikavälillä koulusta pystytään suuntaamaan tulevaisuuden tarpeita varten niin työvoiman kysynnän ja erityisesti tarjontapotentiaalin näkökulmasta. Alueelliset ennakointiverkostot ovat keskeinen väline keskipitkän aikavälin ennakoinnissa. Työelämän murros on ollut niin voimakas, että työvoiman poistumatilastoilla ei ole ollut kovin suurta merkitystä. Eläköityvän työntekijän tilalle harvoin palkataan samoilla vaatimuksilla työntekijöitä.

Raportin esittämä vuonna 2021 toteutettava kehittämishanke ja sen yhteydessä rakennettava ennakointimalli vaikuttavat liian suurilta tavoitteilta suhteessa siihen, että pääosa raportin toimenpiteistä ja kehittämistarpeista rakentuu uuden valtakunnallisen ennakointitietojärjestelmän varaan, jota ei ole vielä edes hankittu. Mallin rakentamisen vastuu voisi olla raportin esittämällä OKM:n ja TEM:n yhteisellä ennakointityöhön tarkoitetulla asiantuntijaryhmällä Opetushallituksen sijasta. Muut sidosyksiköt on osallistettava ennakointitietojärjestelmän kehitystyöhön.

Työvoiman ulkopuolella oleva työvoima on asiakasryhmänä ongelmallinen, koska kaikki tämän ryhmän henkilöt eivät välttämättä ole rekisteröityneitä työnhakijoita työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla (henkilö esimerkiksi väliaikaisesti sairauspäivärahalla tai perustoimeentulotuen piirissä). Tämä edelleen lisää poikkihallinnollisen yhteistyön tarvetta keskipitkän aikavälin ennakointia kehitettäessä. Mallissa hyödynnetään raportin mukaan ”osaamisen luokittelujärjestelmää”. Tässä on tällöin tärkeää, että yhteinen luokittelujärjestelmä otettaisiin käyttöön oppilaitoksissa, TE-hallinnossa, kaupunkien työllisyys- ja yrityspalveluissa, sosiaalipalveluissa ja muissa työttömiä kartoittavissa ja ohjaavissa palveluissa.