Pitkän aikavälin YTP-ennusteet eivät ole olleet niitä kaikkein helpoimpia käsitellä. Oleellista on tietää taustaoletukset ja saada tuloksia kaikkia hyödynnettävään ja helppotajuisempaan muotoon. Pitkän aikavälin ennakoinnissa (skenaariotyössä) OEF:llä oltava pysyvä ja systemaattinen rooli.

Pitkän aikavälin ennakointia on kuvattu ainoastaan taloustieteen näkökulmasta, mille varmasti on omat pätevät ja/tai historialliset perusteensa. Tätä on kuitenkin tämän vuoksi hankala arvioida. Tällaisenaan vaikuttaa hyvin irralliselta ja korkealentoiselta. Jos tätä ei pystytä ilman taloustieteen korkeaa osaamista edes tulkitsemaan, niin mikä on on anti muulle ennakointityölle? On hyvä, jos kehittämistyössä panostetaan tämän tiedon tulkintaan. Kysymykseksi lisäksi, tarvitaanko pitkän aikavälin ennakointiin myös muunlaista tietoa, ja minkälainen tieto olisi myös alueellisesti hyödynnettävissä? Tässä nimenomaan tulevaisuustietoisuus ja sen välittäminen tulisi olla keskiössä. Alueilla tulisi kyetä arvioimaan omia kortteja pitkän aikavälin ennakointiin suhteutettuna ja vk-tason tiedontuotannon olisi hyvä mahdollistaa se.

Suomessa tarvitaan raportissa mainittua ennakointityön riittävää ja pysyvää resursointia. Myös ennakointityössä käytettävien numeeristen mallien osaaminen on varmistettava. Tässä kohdin ehdotamme sen selvittämistä, voisiko Turussa toimiva Tulevaisuuden tutkimuskeskus yhdessä taloudellista tutkimusta tekevien tutkimuslaitosten kanssa osallistua numeeristen mallien kehittämiseen ja niissä vaadittavan osaamisen ylläpitoon. Maakuntien liitot tekevät myös pitkän aikavälin alueellista ennakointia ja siinä voisi avautua yhteistyömahdollisuuksia Opetushallituksen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

Pitkän aikavälin ennakoinnissa on tärkeää pystyä asettumaan ulkopuolelle omasta ajattelustaan ja nykytilasta. Vaihtoehtoisten skenaarioiden tarkastelu tärkeää, mitä pidemmällä aikavälillä ennakoidaan. Tässä pitää kuitenkin huomioida "mustien joutsenien" mahdollisuus, kuten Covid-19-vaikutukset koko taloustilanteeseen.

Raportista saa vaikutelman, että ainoa väline pitkän aikavälin ennakointityölle on talouden tasapainomallit. Pitkän aikavälin ennakointia kuitenkin tehdään hyvin erilaisilla menetelmillä, eikä liene tarkoituksenmukaista antaa pienelle taloustieteilijöiden piirille monopolia pitkän aikavälin ennusteiden laatimisesta? Pitkän aikavälin ennusteisiin ja mallinnuksiin sisältyy epävarmuutta ja oletuksia, joita harvoin avataan tuloksia raportoitaessa.

Monimutkaisten mallinnusten sijasta pitkän aikavälin ennakoinnin painopistettä voisi siirtää muutosten tulkintaan ja monitieteiseen / monia näkökulmia yhdistävään ja osallistavaan tulevaisuustyöhön, jossa talouden mallinnukset toimivat tausta-aineistona.

Sekä kansallisesti että maakunnissa tehdään myös laaja-alaisempaa ja pitkälle katsovaa tulevaisuus- ja skenaariotyötä. Miten tämä työ / tieto kanavoituu osaamisen ennakointimalliin niin, että vältetään päällekkäistä tekemistä?

Pohjanmaan liitto pitää mielenkiintoisena, että pitkän aikavälin ennakoinnin kehittämistä lähestytään loppuraporttiluonnoksessa pelkästään määrällisen arvioinnin näkökulmasta. Haasteena nähdään riittävään tutkijatason osaamisen puute ja käytettäviin malleihin liittyvät puutteet. Osiossa ei käsitellä ollenkaan osaamisen ennakointifoorumia, joka aiemmin luokittelussa sijoitettiin pitkän aikavälin ennakointiin kuuluvaksi. Olisiko hedelmällisempää ja käytännönläheisempää lähestyä teemaa miettimällä, miten ennakointifoorumia voitaisiin kehittää lisäämällä siihen määrälliseen ennakointiin liittyviä elementtejä. Kansallisen tutkija- ja malliosaamisen kehittäminen kuulostaa hieman eri tason kehittämishankkeelta.

Pitkän aikavälin ennakointi on kelvollinen nykyisellään, mutta ekonometristen mallien tuloksena syntyneiden tuotosten ymmärtämiseen tarvitaan tukea.

Pitkän aikavälin ennakoinnissa tulisi hyödyntää ekonomien osaamisen lisäksi myös muiden alojen osaamista ja tutkimustietoa laaja-alaisesti eri tieteenalarajat ylittäen, jos haluamme saada mahdollisimman hyödynnettävää ennakointitietoa. Ennakointia ei voida jättää vain yhden tieteenalan varaan.

Raportissa on hyvin todettu Sidosryhmä palaute kappaleessa (s.20), että pitkän aikavälin ennakoinnissa tulee irrottautua nykyisestä ja nähdä tuleva suurempien muutosten kautta. Megatrendien ja mainittujen nähtävissä olevien haasteiden tunnistaminen on tärkeää. Yhteydet muiden maiden ennakointitutkimukseen on olennaista.
Trendien ja muutosaaltojen tunnistamisen lisäksi on myös entistä tärkeämpää tunnistaa muutosaaltojen keskinäiset jännitteet ja yhteisvaikutukset. Systeemisen tarkastelun näkökulma tulee tuoda mukaan, joka voisi paljastaa syntyvät jännitteet ja avoimet kysymykset. Epävarmuus siitä, mitä tapahtuu, tulee kasvamaan ja se tulee ottaa vahvemmin huomioon ennakoinnissa. Ehkä todempaa on "volantile-uncertain-complex-ambigous"- tai "turbulent-uncertain-novel-ambiguous" - tila, jolloin resilienssi suunnistustaito ja vahvat arvoperustat yhteisesti sovittuna ovatkin merkittävimmät osaamisalueet. Tätä taustaa vasten raportin esittämä vaihtoehto tutkimustoiminnan resursoinnista Suomessa on perusteltu. Mutta onko tarpeen sälyttää vastuuta yhdelle organisaatiolle, kun olennaista on moninainen keskustelu. Tiedon rikastaminen tapahtuu organisaatioiden ja verkostojen välillä. Suomessa on jo kansainvälistä tunnusta saaneita tulevaisuustutkimusta tekeviä laitoksia (esim. Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuslaitos ja SITRA). Suomessa resurssit on kohdennettava laadukkaaseen omaan työhön ja pienten maiden tulee tehdä yhteistyötä keskenään, kuten jo edellä mainittiin muut Pohjoismaat ja Balttian maat. Suomalaisia tulevaisuustutkijoita on työssä kansainvälisissä Foresight organisaatioissa.