Ennakointitoiminta ehdottomasti vaatii resurssia ja tulisi varmistaa, että ennakointitiedon vaikuttavuuden varmistamiseksi resurssia saataisiin myös alueellisten toimijoiden tarpeeseen. Resurssoiniti tulisi olla jatkuvaa, ei vain hanke/kehittämisrahatyyppistä.

Esitetyt resurssilisäykset ovat kannatettavia. Hallituskauden ylittävä toiminta on tärkeää ennakointityön jatkuvuuden kannalta.

Ministeriöiden yhteistyötä tervehditään ilolla ja konkreettinen resurssiehdotus on sinänsä erinomainen asia. Työryhmän ehdotus valtakunnalliseksi työvoima- koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmän organisoimiseksi ja yhteistyöverkostoksi (kuvio 4, sivu 34) on kannatettava. Kuvioon olisi hyvä lisätä yhteistyökumppanit ja -verkostot kohtaan Kunnat myös Suomen Kuntaliitto.

Tässä kohdassa ei ollut mitään mainintaa toiminnan vaikuttavuuden arvioinnista. Sivulla 34 olevaan kuvioon 4. olisi hyvä saada jo tässä vaiheessa nimettyä (ulkoisen) vaikuttavuuden arvioinnin toteuttajataho(t), esimerkiksi monitieteinen tutkijaryhmä. Tulisiko koko ennakoinnin kehittämistyö aloittaa vaikuttavuuden arvioin pohjatyöllä olemassa olevan tiedon pohjalta?

Raportissa olisi myös hyvä täsmentää mihin kustannusarviot/resurssitarpeet perustuvat ja mitä niillä on tarkoitus käytännössä tehdä.

Ministeriöiden ennakointiasiantuntijoiden työryhmässä olisi hyvä olla tarpeen mukaan mahdollisuus kuulla alueiden asiantuntijoita. Ryhmällä voisi myös olla alueilla vastaavat alueelliset vastinparit (esim. MYR-koulutusjaosto tai EKA-koordinaatioryhmä).

Onko valmistelussa huomioitu uusi tuleva aluekehitys- ja rakennerahastolainsäädäntö ja alueellista ennakointia koskevat näkökulmat (pääosin toki sama malli kuin nykyään)?

Valtakunnallisen työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmän kehittäminen on perusteltua toteuttaa hallituskaudet ylittäen ja vaiheistaen siten, että varmistetaan tarvittavien hallinnonalojen ja sidosryhmien osallisuus ja asiantuntemus sekä ennakointijärjestelmän alueellinen osuus. Järjestelmän on reagoitava toimintaympäristön muutoksiin ja sen systeeminen toiminta järjestelmän eri tasoilla on varmistettava.

Vaikuttava ja pitkäjänteinen ennakointitoiminta vaatii resursseja. Raportissa esitettyihin rahallisiin resurssiehdotuksiin on vaikea ottaa kantaa, mutta ennakointitoiminnan uudelleenjärjestelyissä on syytä katsoa, kohdistuvatko nykyiset ennakointiresurssit tavoitteiden mukaisesti ja miten ennakointijärjestelmää voidaan parantaa nykyresursseja uudelleen allokoimalla.
Ennakoinnissa on tärkeää ottaa keskeiset sidosryhmät tiiviisti mukaan työhön.

Digitaalisen ekosysteemin kehittämiseen varattava riittävästi rahaa. Ennakointiin ja siihen liittyvään kehitystyöhön kannattaa kytkeä entistä tiivimmin myös työelämän edustus.

Työvoima- ja koulutustarpeen ennakointi edellyttää epäilemättä resurssien lisäämistä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloille, kuten raportissa todetaan. Yhteistyötä ja tiivistä koordinaatiota tarvitaan, muistaen myös kansainvälinen ulottuvuus. Osaaminen ei ole valtakunnan rajojenkaan kahlitsemaa, jatkossa yhä vähemmän.

Resurssoinnin ja organisoinnin osalta korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien rooli ennakointiprosessia jää raportissa kovin pieneksi. Erityisesti osaamisluokitusten kehittämisessä korkeakoulujen rooli tulee olemaan merkittävä, sillä korkeakoulujen Digivisio tulee ohjaamaan osaamiskokonaisuuksien muodostumista.

Resurssit on esitetty ominaan eri toimijoille (TEM, OKM/OPH)? Edistääkö yhteistyötä, kun raha on siiloissa? Tällöin työnjako on helposti vanhoista rooleista lähtevää.

Alueellisten toimijoiden edustus asiantuntijayhteistyöryhmässä on turvattava. Ennakointi on alueilla pääsääntöisesti aina verkostoyhteistyötä, joka tulisi ottaa huomioon kehitettäessä valtakunnallisen ja alue-ennakoinnin yhteistyötä.