Katsomme, että alueiden roolia tulee vahvistaa osana valtakunnallista järjestelmää ja TE-hallinto tulee sitoa tiiviimmin mukaan koko kehittämishankkeeseen (ELY-keskukset, TEM).

Alueellinen ennakointityö on merkittävää ja sen koordinointivastuuta tulisi lisäresursoida ja hahmotella tarkemmin: miten alueilla saadaan ennakointityö eläväksi, dynaamiseksi ja osallistavaksi ekosysteemiksi ja kuinka eri tahojen näkemykset saadaan tuotua relevantilla tavalla yhteen ja paitsi palvelemaan aluetta, myös tuottamaan tietoa valtakunnalliselle tasolle. Alueellisen ennakointityön menetelmien osalta 2010-luku on ollut heikon kehityksen aikaa, tosin valtakunnallisesti alueet ovat erilaisia tässä suhteessa.

Ottaen huomioon ennakoinnin kasvavan tärkeyden ja merkityksen tulevaisuuden työelämän ja osaamistarpeiden kannalta, loppuraportissa esitetyt resurssipanostukset voisivat olla suuremmatkin.

Resursoinnissa on tarpeen selvittää mahdolliset synergiaedut muiden, jo käynnissä olevien hankkeiden kanssa. Viestintään on todennäköisesti tarpeen ohjata myös pysyviä resursseja.

Ennakoinnin kehittäminen ja kokoaminen laajemmaksi kokonaisuudeksi on kannatettavaa ja vaatii lisäresursseja. Esityksen mukaan vastuu jakaantuu kahden ministeriön välille, joka on kannatettavaa. Sekä työ- ja elinkeinoministeriö että opetus ja kulttuuriministeriö ovat keskeisimpiä toimijoita tässä. Riskinä on, että tehdään päällekkäistä tai jokin jää katveeseen. Yhteistyö vaatii riittävää resurssointia molemmilta puolilta ja toimivaa työnjakoa.

Satakuntaliitto toteaa, että kehittämisehdotukset ovat kannatettavia. Ennakointijärjestelmän luomiselle ja toteutukselle tulee laatia pitkäjänteinen toimintasuunnitelma sekä osoittaa pysyvä kansallinen rahoitus.

Kuvio 4 kuvaa hyvin ehdotuksen valtakunnallisen työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmän organisoinnista ja yhteistyöverkostoista. Tulee mm. näkyväksi, mihin strategisiin linjauksiin ennakointijärjestelmän tulee suhteutua ja kuinka moninainen onkaan yhteistyökumppaneiden ja -verkostojen kirjo. Tätä olisi tähdellistä verrata visioon (kuvio 3). Miten yhteistyökumppanien ja -verkostojen rooli tuleekaan resursoida parhaalla mahdollisella tavalla mukaan kokonaisuuteen? Olisi tärkeää aukikirjoittaa jokaisen osalta: mitä ne tuottavat ko. kokonaisuuteen versus mitä ne saavat ko. kokonaisuudesta. Onko kokonaisorganisoituminen varmasti toimivin mahdollinen?

Erittäin kannatettava, että TEM ja OKM tekevät voimakasta yhteistyötä päävastuullisina työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmän kehittämisessä.

Raportissa ehdotetaan, että päävastuu ennakointijärjestelmän kehittämisestä ja resurssien jakamisesta on työ- ja elinkeinoministeriöllä ja opetus- ja kulttuuriministeriöllä. Näiden ministeriöiden kautta tuleviin resurssien suuruuteen on vaikea ottaa kantaa, mutta olisi hyvä miettiä myös aluetason resurssointia. Tällä varmistettaisiin järjestelmän jatkuvuus.
Maakuntien liitot ovat ennakointijärjestelmän kuvauksessa sopivassa roolissa. Liitothan edustavat alueellisia ennakointiverkostoja, eivät vain itseään.

Raportin esittämä kehitystyö on esitetty pääasiassa Opetushallituksen vastuulle, mutta tässä kohdassa taas todetaan, että peruslähtökohtana olisi, että TEM vastaa työvoiman kysynnän ennakoinnista ja OKM kysyntää vastaavan koulutus- ja osaamistarpeiden sekä erilaisten oppimisympäristöjen ja –verkostojen kehityspiirteiden ennakoinnista. Tässä heijastuu lähtökohtainen ongelma siitä, että työnhakijapalveluiden tarkoituksena ei nähdä koulutus- ja osaamistarpeiden kehittämistä. Tämä ongelma ilmenee perustavanlaatuisesti erityisesti jo OKM:n ja TEM:n toisistaan poikkeavissa rahoitusperiaatteissa, vaikka pitkän aikavälin tavoite on pääosin toimijoilla yhtenevä. Toisaalta tällaisessa jaottelussa OKM:n verkostot esimerkiksi kuntien elinvoimatoimintoihin tai ELY-keskusten tekemään palveluhankintaan liittyen voivat jäädä liian vähäisiksi.

Opetushallituksella on tällä hetkellä varsin olemattomat mahdollisuudet vastata nykyisiinkään tietojärjestelmähaasteisiin ja kehittämiseen. Tämä edellyttää merkittäviä panostuksia ja modernin teknologian osaamista ja hankkimista, johon nähden kustannusarvio on liian alhainen.

Suuret kaupungit panostavat merkittävästi alueen yrityspalveluihin ja selvittävät osaltaan yritysten rekrytointitarpeita. Kaupunkien yritystoimijoilla ei ole nykytilassa mitään pääsyä valtion yrityspalveluasiakastietoihin. Tähän liittyen vaikuttaa lyhyellä aikavälillä vaikealta, että hatarasti perusteltu Opetushallituksen johtama ja TEM:n tukema yhteistyöjärjestely saisi riittävällä tavalla osallistettua kaikkia kentän toimijoita yhteisen ennakointitiedon palvelualustan rakentamiseen. Tässä yhteydessä alustaa pitäisi rakentaa myös siten, että heijastepinnat huomioidaan jo vireillä olevissa Kasvu-CRM:n, tulevan työmarkkinatorin sekä kuntien hankkimien yrityspalveluasiakasjärjestelmien hankinnassa ja kehitystyössä. Heijasteiden rakentaminen jälkikäteen lienee kallista ja siirtää esitetyn ennakointityön aikataulua pitkälle tulevaisuuteen.

Raportin esittämä OKM:n ja TEM:n asiantuntijaryhmä ei välttämättä ole erillisenä toimijana tarpeeksi vahva edistämään poikkihallinnollisten koulutus- ja työvoimapalvelujen tavoitteiden yhteensovittamista.