Organisoinnissa tulisi kiinnittää huomiota hallinnonalojen yhteistyön lisäksi yhteistyöhön vk-tason ja alueiden kanssa. Alueellisen ennakoinnin asiantuntijoita tulisi olla mukana kehittämässä yhteistä ennakointimallia.

Raportin sivulla 33 on tehty ehdotus siitä, kuinka paljon rahallisia resursseja tulisi osoittaa eri tyyppisen ennakoinnin kehittämiseen. Raportin sivulla 27 todetaan: ”Tällä hetkellä ei ole olemassa valtakunnallisella tasolla tuotettua ennakointitietoa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon kehitysnäkymistä keskipitkällä aikavälillä (noin 5-8 vuotta)”. Tässä kohdin olisi arvioitava sitä, onko keskipitkän aikavälin ennakointiin ehdotettu rahallinen resurssi riittävä ja olisiko ehdotettua keskinäistä resursointia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnin osalta muutettava. Perustelemme tätä arviointia myös siitäkin syystä, että keskipitkän aikavälin ennakointitietoa tarvitaan säännöllisesti eri neuvotteluprosesseissa, kuten raportin sivulla 24 olevassa kuviossa 2 esitetään. Kyseisten neuvotteluiden tuloksena syntyvien päätösten vaikutus (esim. korkeakoulun ja ministeriön välinen tulossopimus, päätös koulutuksen järjestämisluvasta) on varsin suuri ja vaikutukseltaan monivuotinen. Näiden päätösten alueelliset kerrannaisvaikutukset (esim. päätös jonkun koulutuksen aloittamisesta / lopettamisesta) voivat olla merkittäviä.

Ristiriitaisuuksien välttämiseksi selkeä roolinjako ja organisointi tärkeää. Verkostomaisuus on kannatettavaa, mutta kahden rinnakkaisen toimijan yhteinen vetovastuu voi osoittautua ongelmalliseksi. Olisiko kannattavaa määritellä jo etukäteen, kuka vastaa ennakoinnin kokonaisuudesta. Luonnoksessa työvoiman kysynnän ennakointi on määritelty TEM:n alle ja osaamistarpeiden ennakointi OKM:n alle. Jako luo varmasti haasteita jatkossakin, koska työvoiman kysyntä on vahvasti kysyntää osaamisesta, kuten luonnoksessakin on hyvin ilmaistu.
Erittäin hyvä että nostetaan esiin tarve yhteistyön tiivistämiselle.

Ennakoinnin kehittäminen vaatii yhteistyötä ja selkeää roolitusta kaikilla tasoilla. Raportissa esitetty työnjako (TEM, OKM ja OPH) on tarkoituksenmukainen. Kehittämistyön tulosten ja prosessien täytyy ulottua myös aluetasolle.

Kehittämistyöhön esitetyt resurssit vaatinevat priorisointia. Ensisijainen tarve on keskipitkän aikavälin ennakoinnin aloittamisella. Seuraavaksi tärkeimmät ovat tietoalustan ja viestinnän kehittäminen palvelumuotoilun keinoin, lyhyen aikavälin ennakointi (tilannekuvan) ja viimeisenä pitkän aikavälin toimialaennusteiden tuottaminen.

Toivottavasti työ saa tarvitsemansa resurssit ja etenee jopa kuvattua ripeämmin. Kehitettävän mallin / prosessin jatkuvuus on tärkeä turvata.

Pohjanmaan liitto ymmärtää, että työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmän kehittämistyö vaatii resursointia. Ennakointi kuuluu kuitenkin vastuullisten viranomaisten normaaliin toimenkuvaan. Onko niin, että tätä kehittämistyötä ei pystytä toteuttamaan ollenkaan olemassa olevilla henkilöresursseilla? Kun kehittämistyötä ulkoistetaan erillisiin kehittämishankkeisiin, riskinä on, että hanketoiminta elää omaa elämäänsä varsinaisen virkamiestyön ulkopuolella. Tämä hidastaa kehitettyjen mallien käyttöönottoa ja vaikuttavuutta.

Resurssointi on pääosin uskottavalla tasolla, mutta viestinnän ja palvelumuotoilun osalta 120 000 on mielestämme liian vähän.

Raportissa tunnistettu yhteistyö eri tahojen kuten OPH:n, OKM:n ja TEM:n välillä on tärkeä havainto. Ennakoinnissa tulisi nykyistä enemmän hyödyntää sekä koulutussektoria että tutkimuskenttää mm. osaamistarpeiden tunnistamisessa.

Tilastokeskuksen olisi jatkossa hyvä olla mukana ennakointijärjestelmän kehittämisessä ja yhteistyöverkostossa. Tilastokeskuksen roolina voisi olla esimerkiksi tietoaineistojen tuottaminen sekä aineistoihin ja luokituksiin liittyvien asiantuntijapalveluiden tarjoaminen. Itse ennakointi kuuluu OKM:n, TEM:n ja OPH:n tehtäviin.

Hyvää että tavoitellaan hallituskausien ylittävän ennakoinnin toteuttamista.
Valtakunnallisen ennakointijärjestelmää kuvaavassa kaaviossa ei käy esille alueellisen ennakoinnin verkottumisen tavoite. Hierargisen ylhäältä-alas toiminnan kuvaamisen sijaan voisi käyttää enemmän vuorovaikutusta indikoivaa esitysmallia.
Resurssoinneissa ja organisoinnissa on tarpeen mitata resilienssiä, kuinka muutosjoustavia prosessit ovat ja kuinka prosessit pystyvät huolehtimaan omasta kehittymisestään. Toimintamalli ja toiminnan kuvattavuus eivät vielä kerro toiminnan tuloksellisuudesta.