Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia hallintotoimintaan esimerkiksi palvelujen käyttäjinä tulisi lisätä. Hallinnon kehittämisessä ei vielä riittävästi osallisteta hallinnon ulkopuolisia tahoja. Läpinäkyvyys ja avoimuus takaavat oikeusturvaa ja toisaalta lisäävät vastuunottoa kaikessa hallintotoiminnassa. Vuoropuhelu viranomaisten välillä ei aina ole hedelmällistä yhdessä tekemistä.

Nostaisin esiin erityisesti periaatteessa mainitun "luo aitoja mahdollisuuksia osallistua". Tämä on tärkeä osa avointa hallintoa. Oikea-aikainen ja riittävästi resursoitu osallistaminen parantavat hallinnon avoimuutta. Tähän liittyy olennaisesti myös osallistamisen priorisointi: osallistamista kannattaa tehdä silloin, kun osallistumisella on aidosti merkitystä. Jotta osallistumismahdollisuudet olisivat aitoja, tulee osallistumiselle ja keskustelulle varata riittävästi aikaa.

Tärkeä ja kannatettava periaate.
Kyse ei ole pelkästään tiedon avoimuudesta, vaan myös prosessien avoimuudesta. Avoimuutta on vaikea tunnistaa, jos menettelyt ja prosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia, eikä langan päätä löydy.

Läpinäkyvyys ja syyt päätösten takana jäävät usein hämärän peittoon ihan käytännön jokapäiväisissä asioissa. Oman haasteensa tähän tuo korona-epidemian aiheuttama poikkeustilanne kun viestintä on lyhyessä ajassa muuttunut melkein kokonaan sähköisten välineiden varaan. Esimiestyön täytyisi muuttua muutoksen mukana ja koko työyhteisön näyttää toisilleen esimerkkiä viestinnän monipuolisista keinoista.

Hyvä tavoite. Koko julkisen hallinnon tulisi toimia yhtenä kokonaisuutena, jossa on yhteiset kokonaisprosessit ja toimintatavat. Tällä hetkellä on runsaasti päällekkäisyyksiä ja osaoptimointia, joka aiheuttaa mm. tehottomuutta ja verovarojen haaskausta.

Hyvä periaate, joka kuulostaa uskonnolliselle julistukselle. Arjessa kuitenkin kirjanpitoyksiköt ja ministeriöt touhuavat omissa savupirteissään ledlamppuhatut päässä. Laativat samantyyppisiä hankkeita, jotka ovat tehokkaita veroeurojen syöppöjä. Hankkeiden loppuraporteissa joustetaan totuutta.
Mainiota, että tavoite on asetettu korkealle - tiedon vaihtoa hallinnonalojen välille.

Hallinto myös kantaa vastuuta eikä sysää sitä tarpeettomasti vaikeissa kysymyksissä kansalaisille jonkun "yhdessä tekemisen" periaatteen vuoksi.

Onko tämä periaate vitsi? Esimerkiksi uusista ratahankkeista ei ole tehty virallista päätöstä tai edes ympäristövaikutusten arviointia, silti linjat on paalutettu maastoon kesämökkien pihoihin ja viljelijöiden pelloille. Väylävirastosta ei suostuta kertomaan mitään asiasta, vedotaan siihen, että eduskunta ei ole tehnyt päätöstä eikä heillä ole ratalakiin vedoten mitään velvollisuutta edes ottaa yhteyttä maanomistajiin asian tiimoilta. Kaikki on vielä auki, mutta merkkipaalua ette saa poistaa kukkapenkistänne. Hallinto 2020-luvun alussa on salailua, pimittämistä ja kansalaisten pitämistä täysin toisarvoisina tekijöinä hallinnon silmissä.

Tämä on hyvä lähtökohta. Ei saa kuitenkaan johtaa liian raskaaseen päätöksentekoprosessiin, vastuunjaon on oltava selkeä. Nostaisin korkeimmalle vastuun kantamisen. Älkää tuhlatko paukkuja yhtenäiseen toimintaan ja kaikkien mahdollisten tahojen kuuntelemiseen. Selkeitä päätöksiä soviuilla periaatteilla ja päätösten takana seisomista. Ei kaikkia voi miellyttää.

Hallinto toimii yhtenäisesti, läpinäkyvästi ja kantaa vastuun tehdystä työstä. Hallinnon on oltava oikeudenmukaista ja asiantuntevaa; mutu-tieto ei saa päätyä päätöksenteon perustaksi.