Nykytila on aiemman sosiaali ja terveysorganisaation toimesta ollut heikko ja sitä on vuosien saatossa euron kuva silmissä heikennetty. Alkujaan kun PARAS hanketta ei vielä oltu aloitettu oli palvelujen kattavuus ja saatavuus erinomainen kunnassani.

Taas huonompi osaiset ja pienempi tulokset kärsivät. Pitäisikö ensin karsia ihan sieltä ylhäältä päin. Ja sitten vasta kivijalka tasolta. Meillä saman katon alla terveysasema,hammashoito, fysioterapia, laboratorio,neuvola,depressiohoitaja,kotihoito,kirjasto. Palvelut toimivat hyvin. Neuvolassa hoidetaan myös ehkäisyasiat. Hoitajat tuntevat perheet mikä helpottaa asiointia.

Vaiktukset koskevat nimenomaan Jyväskylän ympäristökuntia, ei jyväskylää.

Syrjäseudulla asuvia kohtaan tällä isketään ja kovaa ja heidän palveluita ja palveluiden saatavuutta rajoitetaan rankalla kädellä. Miten henkilöstö suhtautuu jos oma työpaikka lakkautetaan ja työmatkaa tuleekin yhtäkkiä paljon lisää, Keski-Suomi on kuitenkin niin suuri alue ja välimatkat voi olla pitkiä. Työnantajan ei tässä tilanteessa tietenkään ajattele henkilöstön työmatkoja vaan pelkästään sitä että henkilöstöä siirretään paikasta a paikkaan b, mutta onko tämä oikein? Olisiko päättäjät valmiita samanlaisiin muutoksiin omassa työssään ja työmatkojen pidentymiseen?

Edes jonkinlaiset terveyspalvelut ovat myös kunnalle valtti pitää / saada asukkaita - ehkä jopa hoitajia tai lääkäreitäkin asumaan alueelleen.

Pienet kunnat kuihtuu pois. Terveydenhuolto on iso työllistäjä pienillä paikkakunnilla.

Tämä kurjistaa palveluja pienissä maaseutukunnissa ennennäkemättömällä tavalla ja on UHKA terveydelle ja turvallisuudelle, ei näin voi tehdä

Sote-asemien merkitys pienillä paikkakunnilla on merkittävä. Kyse on lähipalveluista, ihmisten työpaikoista, turvallisuuden tunteesta. Yhdenvertaisesta kansalaisuudesta. Varmasti on totta se, että pienille paikkakunnille on vaikea saada lääkäreitä. Mutta oikea ratkaisu ei ole viedä kansalaisilta koko sote-asemapalvelua pois. Nyt pitäisi käyttää innovatiivisuutta ja luoda uusia malleja siihen, miten toimitaan muuttuneessa tilanteessa, jossa lähipalveluita tarvitaan, mutta siellä ei voida tarjota kaikkia palveluista (kuten lääkäriä). On myös todella eriarvoistavaa se, että lääkärit voivat usein valita tehdä lyhennettyä työviikkoa. Räikeimmillään he iloitsevat siitä lehtien sivuilla ja kertovat, kuinka tällainen jousto auttaa perheen ja työn yhteensovittamisessa. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tarjoudu samalla tavalla kaikille, koska tuloerovat ovat niin suuret. Lääkärit pitäisi velvoittaa julkisella sektorilla pääsääntöisesti kokoaikaiseen työhön. Eräskin puolue aikanaan ehdotti nelipäiväisen työviikon kokeilua yhteiskunnassa. Se sai valtavasti vastarintaa ja jopa vihapuhetta. Mutta tietyillä ylemmän keskiluokan ammattiryhmillä on jo etuoikeus tähän.

Hyvinvointialueen tulisi tarkastella organisaatiohimmeliään, sen siiloutumista ja kaivaa talouden kaipaamat eurot sieltä, eikä kivijalka/lähipalveluista. Kuinka yhtä-äkkiä aiemmin kuntavetoisista sote-palveluista tulikaan ylitsepääsemättömän kalliita pyörittää?

Soteasemien keskittyminen kasvukeskuksiin aiheuttaa syrjäkylien autioitumiseen. Ikäihmiset pyritään hoitamaan kotia, mutta palvelut
karkaavat kauaksi