Kun nuorten kotona ja koulussa asiat on mallillaan, nuorenkin on helpompi voida hyvin. Riittävä tuki perheille ja riittävät resurssit kouluihin ja lasten/nuorten palveluihin.

Ei säädetä lakiin sellaista, mihin terveydenhuollolla ei realistista tarjota palvelua resurssipulan vuoksi. Tärkeää saada nuoret osallisiksi ja ratkaisemaan ongelmaan kuuntelemalla heitä.

Olennaisen tärkeää on aloittaa asioiden ratkaiseminen ja ennaltaehkäiseminen niiden juurisyistä. Vanhemmuuden tuki, helposti tavoitettavat matalan kynnyksen palvelu ja erityisesti neuvoloiden/perhekeskuksien helposti tavoitettavat ja lähellä olevat palvelut. Raskaudenaikainen vuorovaikutukseen valmentava työskentely. (neuvola, neuvolapsykologit, varhaisen tuen perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu).
Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen välillä on edelleen valtava kuilu ja tietokatkos. Sosiaalipuolen yhteydenpitoa ja yhteistyöpintoja neuvoloiden ym. perusterveydenhuollon kanssa tulee lisätä ja helpottaa.

On syytä miettiä niiden nuorten palvelupolkuja jotka eivät ole kouluterveyden huollon piirissä eivätkä kuitenkaan vielä aikuisväestöä. Myös osa 18 vuotta täyttäneistä nuorista eivät vielä ole kykeneviä sitoutumaan aikuisten palveluihin, koska ovat vielä selkeästi nuorten mielenterveyspalveluiden tarpeessa. Nuorille suunnattuja ryhmiä ja vertaistuellisia leirejä voisi tarjota osana mielenterveyspalveluita.

Tiedonkulku sote-palveluiden sekä varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa tulisi olla perheen hyvinvointia tukevaa, eli tarpeellisen tiedon pitäisi pystyä liikkumaan perheen parhaaksi. Vastuutyöntekijä koordinoimaan kokonaisuutta.

Järjestelmien pitäisi olla myös sellaiset, että esim. huoli- tai lastensuojeluilmoitus ei jää käsittelemättä. Järjestelmistä tulisi nähdä milloin ja kuka asian on ottanut vastuulleen, ja mitkä ilmoitukset ovat vielä käsittelemättä. Niissä tulisi näkyä myös kiireellisyys. Nyt ilmoitusten käsittely on liiaksi tiettyjen työntekijöiden varassa, ja jos he sattuvat olemaan poissa tai kiireisiä, niin riskitilanteita sattuu.

Tällä hetkellä palvelut ovat menossa vielä sirpaleisemmaksi kuin aiemmin- perhekeskus on erotettu lastensuojelusta ja perhetyöstä, päihdetyötä ei tahdo saada nuorille ainakaan Varsinais-Suomessa enää mistään. Oppilashuollon resursseista paljon riippuu, saavatko nuoret apua, nuoriso/lastenpsykiatrialta saa enää lääkityksen mutta ei muuta, koska asiakkaita on siellä aivan liikaa. Itse työskentelen lastensuojelussa, jonne päätyvät jutut ovat aina vaan hurjempia - monet hankkeet, joita on kehitetty, keskittyvät vain yhteen asiaan, kuten ahdistukseen tai syömishäiriöön, mutta jos asiaan liittyy muutakin, kuten päihteidenkäyttöä, nämä rajautuvat heti tällaisista palveluista/hoito-ohjelmista ulos. Lastensuojelu on ainoa instanssi, joka yrittää saada nuoren tilanteesta kokokonaikuvaa, osin siksi, että lainsäädäntö estää muilta toimijoita kokonaiskuvan selvittelyn. Yksityisyyden suojaaminen on mennyt useassa asiassa lapsen/nuoren edun tielle, kun vanhemmat eivät saa yli 12-vuotiailta terveystietoja, lasta ei saa ottaa kiinni vaikka hän vahingoittaisi itseään...

Helsingin kaupungin poliittinen päätös siitä, että perusopetuksen ja 2. asteen psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat sivistystoimen alaisuudessa kumottava! Tämä linjaus vastoin HE:stä ja kaikkien muiden hva:n toimintaa. Hgin linjaus vaikeuttaa huomattavasti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta.
Koulupsykologien ja -kuraattorien tehtävänkuvaukset määriteltävä asetuksella, tällä hetkellä näin ei ole ja kukin työntekijä saa muokata oman toimenkuvansa miten haluaa. Vrt. kouluterveydenhuoltoa koskee asetus, joka määrittää tarkasti tehtävät.

Näytetään nuorille että heillä on oikeuksia. Muistutetaan samalla että heillä on myös velvollisuuksia. Aikuiset, olkaa aikuisia lapsillenne.

Tukea myös vanhemmille miten auttaa, koska vanhemmat eivät aina osaa tukea lasta koska eivät tiedä/ymmärrä mistä paha olo tulee. Lukekaa näitä vastauksia ja kuunnelkaa mitä palveluilta halutaan. Kehittäkää tarpeen perusteella ja näytön perusteella. Kuunnelkaa niitä jotka palveluita oikeasti tarvitsevat ja käyttävät. Jos jokin toimii, älkää muuttako sitä. Jos tulee palautetta että ei toimi, älkää ottako siitä itseenne. Nyt ei voi ajatella "koska minä olen sitä mieltä että..." vaan kuunnelkaa kohderyhmää ja heidän kokemuksiaan. Kuunnelkaa sosiaalialan ammattilaisten mielipiteitä. Lisätkää omaa tietämystänne aiheesta. Älkää säästäkö tässä.

Palvelujen ja avun saanti ei saa kaatua liian vaikeisiin ja monimutkaisiin prosesseihin.