Elintarvikeyritysten sponsoroinnit esimerkiksi lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen ovat monelle seuralle hyvin tärkeä tulonlähde. Epäterveelliseksi tässä luonnoksessa määriteltyjen elintarvikkeiden kieltäminen esim. arpajaispalkinnoiksi ja varainkeruuvälineeksi olisi haitallista monen urheiluseuran taloudelle ja haastaisi useiden juniorijoukkueiden varainhankintaa.

Ohjeistus on kattava.

Määrittely ei ole missään määrin selkeä. Lisäksi pitäisi olla myös valvontaa sekä sanktioita, jotta ohjeistusta alettaisiin noudattaa. Vaarana on, että laajasti näkyvään markkinointiin puututaan, mutta pienemmällä budjetilla toteutettuun markkinointiin ei - asettaa yritykset eriarvoiseen tilanteeseen.
On eri asia arvioida esim. alle kouluikäisille suuntautuvia toimenpiteitä ja markkinointikanavia vs. markkinointia ja markkinointikanavia, joile esim. 15-18-vuotaat altistuvat.
Mihin perustuu 18 v ikäraja - jo tätä nuoremmat ovat oikeutettuja pankkikortin käyttöön ja omien terveystietojensa hallintaan?
- tämä ikäraja tekisi monien markkinointikanavien käytön mahdottomaksi, koska esim. 15-18-vuotiaat seuraavat aikuisille suunnattuja medioita, ja liikkuvat omatoimisesti, jolloin altistuvat kaikenlaiselle markkinoinnille - vaikka sitä ei olisi heille suunnattukaan.
Ohjeistus olisi hyvä rajat nimenomaan lapsille kohdennettuun markkinointiin - koska yleiselle markkinoinnille altistumista kukaan ei pysty hallinoimaan.
Ohjeistuksessa pitäisi huomattavasti yksiselitteisemmin määritellä, mitä tarkoittaa markkinoinnin kohdistaminen lapsille - ja tässä pitäisi tarkentaa nimenomaan eri ikäryhmille kohdennetun markkinoinnin kriteerit - ikahaitari vauvaikäisistä 18-vuotaisiin on niin laaja, että samat esimerkit eivät päde alle kouluikäisten ja esim. yli 12-vuotaiden kohdalla.
Ohjeistuksessa pitäisi paremmin huomioida myös muiden kuin elintarvikkeiden tuottajien toimenpiteet, ohjeistuksen tulee kattaa myös kauppojen/kioskien/ravintoloiden/kahviloiden toimenpiteet - elintarvikkeiden valmistaja voi toimia vaikka kuinka vastuullisesti, mutta myymälämainontaa / tarjouskampanjoita / jne. jne. pitää myös ohjeistaa (ja valvoa).

As the proposal considers age-based targeting and general appeal of advertising in tandem, it is important to ensure any specific definition of the age of a child is proportionate in scope and application to the desired policy outcome. Our own Mars Marketing Code defines children as “under 13” years of age as there is considerable scientific evidence demonstrating that young children can have more difficulty identifying a marketing message and interpreting as well as critically question its aim to sell products .

There are many studies that substantiate this including Bandyopadhyay, Kindra and Sharp (2001); Hastings et al (2003); Valkenburg and Cantor (2001); Young et al (1996); Young (2003); Livingstone (2004); Livingstone and Helsper (2006), National Academies of Science (2006), Rozendaal et al (2011), Carter et al (2011) and Panic et al (2012).

We would support a definition of under 16 years, which would create a more balanced approach and better reflect Finland’s society’s perspective on adolescents’ autonomy, given Finnish teenagers are allowed and seen as responsible enough to open a bank account, enter into employment contracts independently, and be hold legally responsible for their actions all from the age of 16. An “under 16” age limit would provide stakeholders with clearer boundaries while still safeguarding children’s protection.

Vapaaseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu se, että myös alaikäiset ihmiset ovat täysivaltaisia kansalaisia. Elintarvikkeiden mainonnan ei tarvitse olla täysi-ikäisyyden määritelmä.

Monessa muussa suojaavassa ikärajasäätelyssä kuusitoistavuotiaan oletetaan olevan harkintakykyinen yksilö. Kuusitoistavuotias on kykenevä päättämään myös sen, avaako hän limonadipullon mainoksen perusteella vai ei. Esimerkkejä on useita: elokuvaikärajat, rikosvastuu ja monet muut melko arkisetkin asiat ovat jo 16-vuotiaan arkipäivää. Päätös ei kuulu julkiselle vallalle – ei edes suosituksen muodossa.

Tulkitsemme, että ohje kattaa myös pakkausmerkinnät ja pakkaussuunnittelun. Vastustamme ohjeen ulottumista pakkaussuunnitteluun ja pakkauksiin. Tällaiset kansalliset ohjeet olisivat täysin vastoin EU-sisämarkkinan toimintaperiaatteita ja myös suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn ja vientimahdollisuuksien kannalta mahdottomia. Pakottavana lainsäädäntönä tämä voisi rajata liikaa tuotteistusta, EU-markkinoilla tuotteiden vapaata liikkuvuutta ja markkinointia. Näemme ohjeistuksen toteuttamisen mahdottomana tässä laajuudessa EU-sisämarkkinassa.

Lisäksi pohdimme, mitä on lapsiin kohdistuva markkinointi, saako makeisosastolla olla enää mitään pinkkiä tai vaalean sinistä tai tikkarielementtejä? Missä kulkee lapsiin kohdistuvan markkinoinnin raja? Voiko esimerkiksi keksien pakkauksissa käyttää enää pinkkiä väriä?

Etenkin pakkaussuunnittelun perusteella on todella vaikea todentaa, että tuotetta markkinoidaan lapsille. Tämän lisäksi ohjeessa mainitaan esim. julkisuuden henkilöt ja urheilijat. Em. tahojen käyttäminen mainonnassa ei millään voi olla suoraan lapsiin kohdistuvaksi määriteltyä. Sama asia markkinoinnin sisältämissä viihde-elementeissä peleineen ja kilpailuineen.

Vastustamme markkinointikäsitteen laajentamista pakkaussuunnitteluun ja pakkausten ulkonäköön. Tämäntyyppiset kansalliset ohjeet olisi mahdotonta lanseerata EU-sisämarkkinassa ja veisivät samalla elintarviketeollisuutemme kilpailukyvyn vientimahdollisuuksineen. Ruokaa ei voi myydä harmaissa pakkauksissa.

Ohjeistuksen määrittely on riittävän kattava. On hyvä, että erikseen on mainittu digitaalisen markkinoinnin ja sosiaalisen median vaikuttajamarkkinointi, joiden suitsiminen onkin valtava haaste.

Jos arviolta 70 prosenttia laillisten vaatimusten mukaisesti tuotetuista ja markkinoiduista elintarvikkeista luokitellaan "epäterveellisiksi" kyseenalaisin perustein ja niihin kohdistuu mainontakiellot, markkinatalouden periaatteiden ydin heikkenee. Tällaiset mainontakiellot ovat liiketoiminnan ja innovaatioiden vastaisia.
Perheyhtiönä koemme erittäin tärkeänä kannustaa perheitä ruoanlaittoon ja leivontaan yhdessä koko perheen voimin. Näin ruokaperinteet ja -kulttuuri siirtyy sukupolvilta seuraaville. Ohjeistuksen mukaisesti toimien, emme voisi jatkossa tähän kannustaa tai tuottaa leivontareseptien tai muun markkinointisisällön kautta. Esim. lasten syntymäpäiväkakku- tai mokkapalareseptit eivät enää kaupallisena sisältönä olisi hyväksyttäviä, jos ne sisältävät sokerituotteita, kuten strösseliä.
Uusien, innovatiivisten tuotteiden myynti ei ole mahdollista ilman markkinointia. Jatkossakin ulkomaisten verkkokauppojen on mahdollista myydä, markkinoida ja toimittaa Suomeen tuotteita, myös näissä kategorioissa, joiden markkinointi ei ole mahdollista. Jatkossa mm. lastenjuhlien syötävät koristeet ja suklaajoulukalenterit tilataan ulkomailta. Pakkauksia koskeva ohjeistus rajoittaa tuntuvasti erilaisten pakkausdesignpäätösten tekoa ja kansainvälisten pakkausten markkinoille tuomista, jos erilaiset värit ja fontit ovat markkinointikiellon piirissä. Lisäksi kuka voi olla päättämässä mikä väri ja fontti on ohjeistuksen mukainen tai vastainen. Kansainväliset pakkaukset ovat olleet vakiintuneesti jo pitkään markkinoilla. Pakkauksia suojelevat erilaiset immateriaalioikeudet, joita vastaan ollaan asettamassa ohjeistusta täysin riittämättömin perustein.
Myöskään mainontakieltojen käytön tehokkuudesta terveyteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole näyttöä. Tämä vahvistettiin Saksan Max Rubner -instituutin toimesta. Nykyiset tutkimukset eivät pysty tarjoamaan vankkaa näyttöä siitä, että mainonnalla olisi negatiivinen vaikutus lasten ruokailutottumuksiin ja lihavuuden esiintyvyyteen.
Yksittäiset tuotteet eivät ole ratkaisevia henkilön terveydentilan kannalta, vaan koko ruokavalio ja elämäntapa. Osana monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota riittävällä liikunnalla, mysli, pizza, vanukas ja kakku ovat täysin hyväksyttäviä nautinnollisina vaihteluina.

On suhteellisuusperiaatteen vastaista ja sananvapautta rajoittavaa pyrkiä kieltämään lapset tavoittava tai lapsille "aikuisten kautta" kohdistettu epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi. Ohjeistus tulisi rajata nimenomaisesti lapsille kohdistettuun/suunnattuun markkinointiin.