Tähän pitäisi pyrkiä, mutta päätökset tunnutaan tekevän pärstäkertoimen mukaan, ei tietoperusteisuuteen perustuen.

Tieto tulee olla avoimesti kaikkien käytettävissä. Päätökset tulee perustua tutkittuun tietoon. Usein näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Päätöksen teon osana kulkee aina myös inhimillinen puoli, ihmisen tausta ja oma kokemus. Laadukkaassa päätöksenteossa vaaditaan monialaista yheistyötä ja läpinäkyvyyttä. Päätöksenteossa tulee hyödyntää maamme huippu asiantuntijoita, ylipistoja ja tutkimuslaitoksia.

Paljon on tehtävää tällä saralla.

Tietoa voi olla jopa liikaa saatavilla. Esim. avoin data vain hukuttaa meidät merkityksettömiin detaljeihin. Pitäisi myös puhua tiedon laadusta. Ei määrästä.

Tiedolla johtaminen on tärkeää. Mutta, koronapandemia on mielestäni osoittanut, että kansainvälistä tietoa ei olla valmiita ottamaan vastaan. Miten voi olla mahdollista että Suomea moninvertaisesti suuremmissa maissa on tehty päätös mm. kasvomaskien käytöstä, mutta täällä päätökseen perustuvaa tietoa vähätellään. Osaammeko me pienenä kansakuntana tulkita tietoa paremmin?

Näinhän sen pitäisi olla. Joillain toimialoilla salassa pidettävät tiedot ovat silti salassa pidettäviä. Virkamiehet ovat monesti oman alansa asiantuntijoita ja varmasti osaavat kerätä taustatietoja vaikka unissaan.

Hallinnollisten päätösten avoimuus vaatii vielä työtä monessa virastossa. Avoimuus ja oikeudenmukaisuus lisää myös työntekijöiden sitoutuneisuutta ko. virastoon.

Ajantasaisen ja luotettavan tiedonsaantia on ehdottomasti parannettava ja ylläpidettävä. Toiminta pitää myös olla sen mukaista. Aina näin ei valitettavasti ole.

Ensin tulee valhe, sitten emävalhe ja sitten tilastot. Tällä työ- ja elämänkokemuksella voin sen jo allekirjoittaa.

Tieto kaiken a ja o ja se tulee olla avoimesti saatavilla.