Hyvä päämäärä, mutta ei läheskään aina toteudu.

Päätösten on syytä perustua tietoon ja tieto pitäisi myös saattaa niille, joita päätös koskettaa. Se luo ymmärrystä.

Tieto on oltava kaiken perustana. Mutta muistaen, että tieto on muuttuvaa. Toiminnan täytyy perustua pysyvimpään tietoon eikä ailahdella uusimpien villitysten mukaan. Esim. tiedetään varmasti, että maa on pallo, mutta kananmunan terveellisyys tai epäterveellisyys vaihtelee vuosikymmenittäin voimakkaasti. On osattava valita, mikä tieto on olennaista ja luotettavaa. On osattava perustella pätevästi, ilman kehiä.

Ehdottomasti tiede ja tieto perustana. Samalla kuitenkin ymmärtäen että tiede ei ole käytännössä koskaan yksimielinen ja valinta on aina politiikkaa/mielipide parhaasta suunnasta. Tämän voi tuoda avoimesti esiin.

Erittäin tärkeä ja kannatettava tavoite.

Tiedon pitäisi toimia tällä tavoin. Nyt jokaisella on oma käsityksensä ja tulkintansa "tiedosta". Tietoa ja tilastoja tulkitaan eri tavoin tarkoitushakuisesti vaikka niiden tulkitsemisesta pitäisi ensin saada yhteinen käsitys - yhdessä.

Tähän voisi hakea mukaan kahta lisänäkökulmaa: 1) muun yhteiskunnan tuottaman tiedon nykyistä laajemman hyödyntämisen. Tämä liittyy aivan olennaisesti myös aikaisempaan periaatteeseen avoimuudesta. Ministeriöt, virastot ja kunnat saisivat aikaan nykyistä parempi päätöksiä, jos vain pystyisivät nykyistä systemaattisemmin ja aikaisemmassa vaiheessa avaamaan omat (usein vaillinaiset) tietopohjansa laajeemmin yhteiskunnan täydennettäväksi ja parannetaviksi. 2) Resurssit: tämä periaate ei toteudu ilman aktiivisia ja voimakkaita rahallisia panostuksia.

Hyvä ottaa tähtäimeksi!

Päätöksenteossa on mielestäni tietoa aliarvostettu 2000-luvulla. Päätöksentekoa on ohjannut liikaa kulloinkin vallitsevat muotivirtaukset.

Tieto on hyvä toiminnan suuntaamisen peruste. Pitää kuitenkin ymmärtää, että toimintaamme vaikuttaa myös poliittinen päätöksenteko, joka ei noudata samoja periaatteita. Lisäksi pitää ymmärtää etteivät muutokset ainakaan yksilötasolla useinkaan lähde liikkeelle rationaalista perusteluista. Hallinnon pitää tavallaan uskoa myös siihen, mitä tekee. Emme voi kuitenkaan ennustaa sitä, mitä kaikkea tulee tapahtumaan ja että vaihtoehtoisia toimintatapoja on lähes aina olemassa. Aina ei ole olemassa yhtä oikeaa tietoa tai totuutta. Tieto auttaa kuitenkin korjaamaan ja tekemään tarvittavia korjauksia "oikeaan suuntaan", jos se vain huomioitaisiin. Tieto voi aiheuttaa tilanteen, jossa ei tavallaan ole selkeää vaikuttavaa keinoa, mutta silti jokin keino on valittava. Vastauksena ei voi olla, että teet sitten niin tai näin ei vaikutusta ole havaittu. Tutkijat päätyvät kaiketi juuri siksi kovin harvoin yrittäjiksi, kun näkee kaiken näkökulmasta, "toisaalta asia voisi olla näinkin..." Toisen ajattelun ääripäässä on sitten riskinottaja, joka sekään ei sovellu hallinnon periaatteeksi.