- T&K-rahoituksen kohdentamisessa on vältettävä poliittista mikromanageerausta ja pyrittävä sen sijaan siihen, että poliittinen prosessi määrittelee T&K-rahoituksen periaatteet ja puitteet, joiden mukaan viranomaiset yhdessä sidosryhmien kanssa tekevät tarkempaa kohdennusta. Kohdentaminen onnistuu sitä paremmin, mitä likeisempää yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö on.

- Osana T&K-rahoituksen kasvattamiseen tähtääviä toimia tulee kehittää erityisesti pk-yritysten edellytyksiä systemaattiseen T&K-toimintaan sekä muualla tuotetun tutkimustiedon ja innovaatioiden hyödyntämiseen. T&K-rahoituksen lisäksi valtion onkin panostettava koulutukseen, uuden teknologian kokeilumahdollisuuksiin sekä työ- ja opiskeluperäiseen maahanmuuttoon.

Olisi hyvä, että uusiin avauksiin olisi mekanismi myös kansalliselle vastinrahoitukselle merkittävissä ulkopuolisen rahoituksen ohjelmissa. Omarahoitusosuus saattaa olla kynnyskysymys yliopistojen osallistumiselle.

Yliopistoveturimalli voisi olla uusi toiminta- ja rahoitusmalli täydentämään – ja osin korvaamaankin – Business Finlandin veturiyritysmallia. Yliopistoveturi olisi monitieteinen alusta, johon innovatiiviset yritykset voivat kiinnittyä, ja joka mahdollistaa monitieteisen tutkimuksen sekä tehokkaan kansainvälisen tason yliopisto-yritysyhteistyön innovaatioiden edelleen kehittämisessä ja kaupallistamisessa. Malli osaltaan laajentaisi ja täydentäisi myös menestyksekästä temaattista lippulaiva-toimintaa teemoiltaan laajemmaksi ja yritysten osallistumiselle avoimemmaksi. Malli voisi olla myös yksi keino EU:ssa pinnalla olevaan missiopohjaisuuteen. Lippulaivarahoitus tulee kuitenkin pitää erillään.

Suomen tulee huolehtia toimivista tutkimusyhteistyön jatkumisesta Britannian kanssa. Ylipäätään TKI-järjestelmän kansainvälisiä yhteyksiä tulee vahvistaa. EU-rahoitusten lisäksi myös kansallisen rahoitusjärjestelmän tulisi kannustaa kansainväliseen TKI-työhön.

Keskeistä on tuoda strategisuus innovaatiosysteemiin ja sen ohjaukseen. Pitää osata irtautua aiemmasta ohjauspolitiikasta, jossa tyydyttiin yhdistelemään yritysmaailmaa, löyhiä verkostoja jotta saadaan aikaan innovaatiotoimtaan kykenevää kriittistä massaa. Tämä rakenne ei ole enää mahdollinen

Strategisempi TKI-johtamisote tarvittaneen myös valtioneuvoston TKI-työhön, nyt luotu parlamentaarinen työryhmä ja sen tähänastiset linjaukset ovat erittäin merkittävä liike siihen suuntaan. Yliopistojen näkökulmasta tarvitaan jatkuvuuden turvaamista jatkuvan muutoksen sijasta, sekä vähemmän tuki- ja hakusilppua. Uusia avauksia on mahdollistettava kuitenkin niin, että perusrahoituksen taso turvataan. Vähemmän "paketointia" erilaisiin ohjelmiin ja karsinoihin, enemmän strategisuutta, pysyvyyttä ja luottamusta korkeatasoiseen tieteeseen ja tutkimukseen.

TIN:in roolia on vahvennettava ja laajennettava ennakoivan ja kokoavan toimijan tehtäväksi. Tällöin sen toimintaperiaatteena voisi olla eri alojen ja toimijoiden yhteistyön lisääminen ja vahvistaminen. TIN voisi antaa syötteitä poliittisille päätöksille, joilla tuetaan tai uudistetaan alueellisia ja kansallisia tki-ympäristöjä, rakenteita ja toimintamalleja.

Ammattikorkeakouluille on rakennettava TKI-toiminnan rahoitusmekanismit.

Ilmastokriisin pyörteessä syntyvät uudet avaukset ovat selkeä painopiste, joihin meidän kannattaa panostaa.

Tarvitaan poikkitieteellisyyttä ja kansainvälistä kunnianhimoa TKI-kehittämiseen, sekä kansainvälisen toimintaympäristön tuntemusta kauttaaltaan ruokkivia aloitteita.

Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoitusperusteita tulee muuttaa tukemaan verkostomaista TKI-toimintaa ja huippulaatuista soveltavaa tutkimusta.
o Business Finlandin rahoituksia kohdennetaan nykyistä enemmän tutkimushankkeisiin, joissa edellytetään yritysten sekä korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten yhteistyötä.
o Suomen Akatemian rahoituksen painopistettä taas tulee siirtää Strategisen tutkimuksen neuvoston alaisuuteen. Toinen vaihtoehto on kasvattaa soveltavaan tutkimukseen kohdennettujen rahoitushakujen määrää.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle tulee luoda uusi ammattikorkeakoulujen ja hyvinvointialueiden yhteistä TKI-toimintaa tukeva rahoitusinstrumentti, jonka tavoitteena on tehostaa sote-alan toimintamalleja, digitalisaatiota ja robotisaatiota. Nykyiset rahoitusinstrumentit kohdentuvat lähes täysin yliopistollisen tutkimukseen, jolloin hoiva- ja kuntoutusalan kehittämistyö on jäänyt puolitiehen. Kuitenkin näiden alojen kehittäminen on ensisijaisen tärkeää, jos haluamme parantaa tehokkuutta hyvinvointialueiden toiminnassa.

Ruohonjuuritason matalan byrokratian rahoitus avauksille, jotka ovat lupaavia, mutta joissa ei vielä ole riittävästi näyttöjä kilpailun rahoituksen hakemiseen. Kokeilurahoitusta suoraan organisaatioiden edelleen kohdennettavaksi strategisesti lupaaviin TKI-aloitteisiin.

Jatkorahoitus tulosten perusteella.

Uudet avaukset TKI-järjestelmään liittyen ovat merkittävässä roolissa tulevaisuudessa, koska monet ilmiöt ovat monimutkaisia.
- Ammattikorkeakouluille tulee pystyä tarjoamaan myös akateemisten rahoituslähteiden mahdollisuuksia. Suomen Akatemiassa olisi hyvä olla esimerkiksi soveltavan tutkimuksen tai kehittämiseen liittyviä rahoitusohjelmia, joista ammattikorkeakoulut voisivat hakea rahoitusta nykyistä helpommin. Ammattikorkeakouluissa työskentelee ansioituneita tutkijoita, jotka pystyisivät nykyistä paremmin tuomaan panoksensa yhteiskunnan hyväksi, jos toimintaa olisi mahdollista rahoittaa.
- Business Finlandin tarjoama rahoitus tulee ottaa tarkasteluun. Ammattikorkeakoulujen on nykyhetkellä hyvin haastava saada Business Finland -rahoitusta, joka näkyy myös tilastoissa. Tavoitteena tulee olla edelleen innovatiiviset ratkaisut, mutta ammattikorkeakoulujen tulisi pystyä hyödyntämään rahoista osana omaa toimintaansa. Ammattikorkeakoulu tekee käytännönläheistä TKI-työtä, jonka vuoksi Business Finland tulisi olla luonnollinen rahoituslähde juuri ammattikorkeakouluille, jota se ei tällä hetkellä ole.
- Tällä hetkellä rakennerahastot kohdistetaan alueellisesti, jolloin rakennerahastojen näkökulmasta syntyy selkeitä voittajia ja häviäjiä. Rakennerahastojen rahoitus tulisi pyrkiä tekemään nykyistä enemmän ei-alueellisin perustein siten, että rahoitus jaettaisiin koko Suomen näkökulmasta. Alueellisuus rakennerahastoissa luo myös hankkeita, joiden hyötysuhde voi olla melko matala eritoten alueilla, joilla on paljon rahoitusta käytettävissä. Osittainen alueellisuus on toki hyvä asia, mutta nykyinen laajamittainen alueellisuus mallina ei ole toimiva Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta.