Hyvät tutkimukset tyssäävät usein siihen, että ne eivät ole vielä valmiita tuoteaihioiksi ja kehittämistä ei rahoita kukaan. BF tai toimialojen KI-rahoitusta tulisi lisätä.

Digitalisaation vahvistaminen, ESG-tavoitteita tukevat avaukset, platform-teknologioiden luominen, uusien kaupallistamista tukevien mallien rakentaminen, t&k rahoituksen suora yhdistäminen kaupallistamismalleihin.

Emme tarvitse uusia instrumentteja.
Tutkimuskonsortioiden yhteishankkeita koskevia prosesseja tulisi tiivistää. Myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen tutkimuskonsortio voisi vielä viimeistellä hankesuunnitelman.

Uudistuminen ja radikaalit innovaatiot. Tki-toiminnan ja koulutuksen entistä parempi yhteistyö. EU- ja kansainvälinen yhteistyö, esim. NATO-jäsenyyden hyödyntäminen.

Osaajapulan välttäminen koulutuksen ja kansainvälisen näkyvyyden kautta. Millennium-teknologiapalkinnon jatkuvuuden ja edelleen kehittämisen varmistaminen, Suomen TKI-järjestelmän houkuttavuuden merkittävänä näyteikkunana maailmalle. Pienen maan on hyvä korostaa globaalin, tutkittuun tietoon perustuvan yhteistyön merkitystä maapalloa kohtaavien suurten haasteiden ratkaisemisessa. Palkinto on hyvä keino yhdistää Suomen nimi näihin tavoitteisiin ja teknologian positiivisiin vaikutuksiin.

Pitkäjänteisyys. Kahden vuoden projektin jälkeen vasta tunnetaan ongelma.

Tarvitaan soveltavaa tutkimusta, joka tuottaa yhteiskuntaa vahvistavia ja päätöksen tekoa tukevia ratkaisuja tieteeseen pohjautuen. Sektoritutkimuslaitokset ovat kansallisia toimijoita ja pystyvät siirtämään tuloksia käytäntöön yhteistyössä muiden alueellisten ja kansallisten toimijoiden kanssa.

• Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoitusperusteita tulee muuttaa tukemaan verkostomaista TKI-toimintaa ja huippulaatuista soveltavaa tutkimusta sekä rahoittamaan tehokkaasti ja monipuolisesti toimivia tutkimusinfrastruktuureja.
o Business Finlandin rahoituksia kohdennetaan nykyistä enemmän tutkimushankkeisiin, joissa edellytetään yritysten sekä korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten yhteistyötä. BF:n rahoituksissa ei tulisi edellyttää nykyisissä määrin niin yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyötä nimenomaan vientitavoitteen kautta.
o Suomen Akatemian rahoituksen painopistettä taas tulee siirtää Strategisen tutkimuksen neuvoston alaisuuteen. Toinen vaihtoehto on kasvattaa soveltavaan tutkimukseen kohdennettujen rahoitushakujen määrää.
• Innovaatiosetelien käyttöä tulee laajentaa ja kehittää vastinparina yrityksille kehitettävälle verokannustimelle. Innovaatioseteleillä voidaan tukea yritysten ja korkeakoulujen yhteistyötä vaikuttavuuden parantamiseksi.
o Luodaan erilaisia seteleitä, jossa osassa ei ole omavastuuta (10 000 €) sekä 50–50 seteli, jossa yrityksen tulee käyttää vähintään yhtä suuri omarahoitusosuus TKI-hankintaan. Näiden lisäksi arvoltaan suurempi seteli, joka mahdollistaa jatkokehittämisen. Palvelun tarjoajana voisivat toimia vain nimetyt korkeakoulut ja tutkimuslaitokset. Vain julkiset TKI-organisaatiot toimivat kansallisena muistina ja jatkuvuuden varmistajana tiedon ja osaamisen käytölle.
• Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle tulee luoda uusi ammattikorkeakoulujen ja hyvinvointialueiden yhteistä TKI-toimintaa tukeva rahoitusinstrumentti, jonka tavoitteena on kehittää asiakaslähtöistä palvelutoimintaa, tehostaa sote- ja pelastusalan toimintamalleja, digitalisaatiota, robotisaatiota ja kierotalousosaamista. Nykyiset rahoitusinstrumentit kohdentuvat lähes täysin yliopistollisen tutkimukseen, jolloin hoiva- ja kuntoutusalan kehittämistyö on jäänyt puolitiehen. Kuitenkin näiden alojen kehittäminen on ensisijaisen tärkeää, jos haluamme parantaa tehokkuutta hyvinvointialueiden toiminnassa.

Alueelliset innovaatio- ja teknologiapolitiikan välineet, kuten maakuntien älykkään erikoistumisen strategiat ja niiden ympärille syntyneet verkostot, voivat parhaassa tapauksessa tukea kansainvälisesti merkittävien ekosysteemien ja kehittämisympäristöjen kehittymistä. Valtion ja aluetason toimijoiden yhteistyötä innovaatiopolitiikassa tuleekin entisestään lisätä kautta linjan ja toisaalta aluekehittämisen yhteys innovaatioihin tulisi valtion tasolla tunnustaa paremmin, erityisesti pitkäaikaisen suunnitelman laadinnassa.

Innovaatio- ja teknologiapolitiikassa on järkevää keskittyä haasteisiin, joissa yhdistyy globaali markkinakysyntä ja politiikan muutospaine. Maailmanlaajuinen digivihreä siirtymä sekä terveys ja hyvinvointi ohjaavat satojen miljardien julkisia ja yksityisiä investointeja. Esimerkiksi EU:ssa on tehty selkeitä painopistevalintoja, jotka ohjaavat politiikkaa, lainsäädäntöä ja rahavirtoja. Toisaalta Pohjois-Ruotsin vety- ja akkuinvestoinnit näyttävät esimerkkiä isoja mahdollisuuksia hyödyntävistä kansallisista valinnoista.

Soveltavan ja ratkaisuhakuisen tutkimustyön ohella on turvattava riittävä ja laaja perustutkimuksen rahoitus, myös perinteisillä teknologia-aloilla. Teknologinen edelläkävijyys ja rohkeus edellyttävät myös panostuksia uuden teknologian soveltamisen ja käyttöönoton etiikkaan, kansalaisten tutkitun tiedon arvostukseen ja esimerkiksi tietosuojakysymyksiin.

Missä on suurin potentiaali kehittää merkittävä klusteri Suomeen joka on kilpailukykyinen.