Tiettyjen teemojen ohjelmamuotoista kilpailtua tutkimusrahoitusta tulisi koota isommiksi ja aidosti synergioita tukeviksi kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi strategisen tutkimusneuvoston, Business Finlandin ja Suomen Akatemian erillisiä ohjelmia ilmastonmuutokseen liittyen voitaisiin koota uudella tavalla yhteisiksi kokonaisuuksiksi.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) roolia kehittämällä neuvosto voisi toimia kansallisten PPP-kumppanuusohjelmien sekä missiolähtöisen innovaatiopolitiikan johtoryhmänä.

Noustakseen kestävän kasvun kärkimaaksi Suomen on panostettava osaamisalueisiin, joissa meillä on erityistä huippuosaamista ja kilpailuetua ja joihin panostamalla voimme edistää kestävää kasvua maailmanlaajuisesti. Vihreän siirtymän ja digitaalisen kehityksen sekä maailmaa kohdanneiden kriisien myötä globaalit markkinat ovat suuressa muutoksessa. On tarpeen tunnistaa, millä uuden teknologian osaamisalueilla Suomessa on ainutlaatuista, kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista ja panostaa näihin alueisiin pitkäjänteisesti.

Ratkaisujen kokonaiskestävyys on merkittävä tulevaisuuden kehityssuunta ja etu, jolla suomalaiset yritykset voivat erottua kansainvälisistä kilpailijoistaan. Teknologiaosaamisalueen kyky tuottaa kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja tuleekin olla keskeisessä asemassa tieteellisen tason rinnalla arvioitaessa, mihin TKI-panostuksia suunnataan. Lisäksi valinnoissa on huomioitava erilaisten kasvumahdollisuuksien potentiaali ja niiden merkitys suomalaiselle elinkeinoelämälle.

Pienen maan resurssit ovat rajalliset. Valintoja tarvitaan, jotta Suomeen muodostuu globaaleja innovaatioita tuottavia osaamiskeskittymiä. Valintojen tekemiseksi tarvitaan jaettu ja kunnianhimoinen visio, jossa huomioidaan tasapainoisesti teollisuuden tarpeet, riittävän kunnianhimoinen tutkimuksellinen agenda ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Laajoja taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä syntyy, kun tutkimusalueet kasvavat maailmanluokan osaamiskeskittymiksi, niihin kytkeytyy tiivis yhteistyö yritysten kanssa ja niillä voidaan tarjota ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. Julkista TKI-rahoitusta tulee suunnata pitkäjänteisesti huipputason osaamiskeskittymien kasvattamiseen. Rahoitusta tulee suunnata erityisesti tutkimusalueille, joiden tieteellinen taso on Suomessa todistettavasti maailman huippua, Suomella on alalla pitkän linjan tutkimus- ja kehitysosaamista ja joilla lisäksi on potentiaalia tuottaa kestäviä, skaalautuvia ja kaupallisesti kannattavia ratkaisuja.

Kansainvälisesti merkittävien keskittymien ydinelementti on tarkoituksenmukainen infrastruktuuri. Uusien teknologiaratkaisujen kehityspolun alussa tämä voi tarkoittaa tutkimusinfrastruktuureja ja niiden sovellusvaiheessa esimerkiksi kaupunkien isoja liikenne- ja energiahankkeita. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten ja uutta luovan osaamisen mukaan saamiseksi myös infrastruktuurien on oltava jotain, mitä ei muualta löydy. Infrastruktuurien rakentaminen edellyttää pitkäjänteistä rahoitusta.

PK-sektorille tutkimus ja yliopisto yhteistyön laajempi hyödyntäminen sekä mahdollisuus tehdä muutakin kuin palkata konsultteja.

Rahoitusta tulisi miettiä laaja-alaisemmin ja ottaa paremmin huomioon kolmannen sektorin merkittävä potentiaali hankkeissa.

Tohtoreiden työllisyysaste on tällä hetkellä erittäin hyvä. Mutta jotta yritysten TKI-toiminnan volyymia saadaan kasvatettua, tulee yritysten TKI-henkilöstön osaamistasoa nostaa. Väitöskirjatutkijoiden ja tutkijakoulutettujen siirtymiseksi yrityksiin tarvitaan uutta siltarahoitusta.

innovaatioiden huippukeskittymät ja erikoistuminen, kansainvälisyyden lisääminen, startup-ekosysteemien muodostaminen, tuettavien hankkeiden eettisen tarkastelun kestävyys, ylimaakunnalliset hankkeet

Tutkimuslähtöiseen yhteistyöhön yliopistojen / tutkimuslaitosten ja yritysten välillä, joka tuottaa uusia avauksia ja korkeampaa riskinottoa tutkimukseen ja yritysten TKI-työhön. Tarvitaan uusia instrumentteja, jotka on nimenomaan kohdennettu yhteistyöhön ja yhteiseen tutkimukseen. Säätiömme on osallistunut mm. TKI-työryhmän ja TKI-tiekartan kuulemistilaisuuksiin ja on muutenkin valmis jakamaan tietoaan, osaamistaan ja kehittämiään rahoitustyökaluja yhteistyön kehittämiseen.

Koulutus on keskeinen sosiaalisen kestävyyden toimiala, jossa vaikutetaan tulevaisuuteen vuosikymmeniksi. Se voisi olla suomalaisen osaamisen kärki myös TKI-puolella, mutta tällä hetkellä se kärsii osaajien puutteesta, ja koulutetut tekijät lähtevät maasta ja päätyvät yksityisen sektorin ja valtion palvelukseen, koska toimeentuloa ei voi turvata yksilötasolla olemassaolevilla tutkimus- ja kehitysrahoilla. On myös syytä panostaa opettajankoulutuksen ja julkisten koulutusjärjestelmien tutkimuksen ja laadun pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Yliopistojen perusrahoitus on turvattava. Tutkimusrahoituksen osuus OKM:n perusrahoituskaavassa on pienentynyt, mikä entisestään vaikeuttaa kilpailukykyisen tutkimuksen rahoittamista. Perusrahoitus on välttämätön rahoitus, jotta voidaan kasvattaa tutkijoita eri aloille ja josta nousevat uudet avaukset ja uusi kompetenssi.
On varmistettava, että tutkijoille löytyy rahoitusmuotoja kaikissa eri uravaiheissa, myös liikkuvuutta varten. Sillä varmistetaan, että osaaminen säilyy korkealla ja Suomeen myös tuodaan uusinta tietoa muualta. Nykyisellään tutkijarahoitus on liian suppea ja ohuella pohjalla. Osa rahoituksesta on säätiöiden varassa. Olisi hyvä laajentaa yhteistyötä säätiöiden ja uusien, yksityisten rahoittajien kanssa. Tämä vaatisi laajemman keskustelun kansallisesti. On myös pohdittava keinoja houkutella Suomeen huippututkijoita.
Moniportainen rahoitus tutkimuksen kaupallistamiseen ja monimuotoinen yritysyhteistyö. Yritysyhteistyön rahoitukseen tarvitaan kansallinen pitkäjänteinen strateginen yhteistyörahoitus, jolla paneudutaan tulevaisuuden teknologioiden yhteiskehittämiseen ilman välitöntä vientinäkymää. Nykyrahoitusmudot tähtäävät lähes välittömään vientiliiketoimintaan, mutta distruptiivisten teknologioiden kehittämisessä tulevat tuotot ovat epävarmoja ja kaukana tulevaisuudessa. Todellista julkista innovaatiorahoituksen riskinottoa ei ole yritysyhteistyölle.
Yksi ongelma on BF-rahoituksen lyhytjänteisyys. Projektit ovat tyypillisesti 2 vuoden pituisia. Strategiseen yhteistyöhön tarvitaan isompia kokonaisuuksia ja pidempiä projekteja, esim. mallia 3v + 2v (ehdollinen, kun tulokset saavutetaan) ja 5-10M budjetti sekä päälle vielä mahdollisesti tarvittava investointiprojekti. Tällä saataisiin strategista pitkäjänteistä yhteistyötä ja lisäksi voitaisiin houkutella todellisia huippututkijoita ja pitää heidät yliopistoissa.

Pienten ja aloittelevien yritysten on vaikea hankkia soveltavaa tutkimusta ja asiantuntemusta yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta. Koska omat pääomat ovat tuossa vaiheessa pieniä, tarvitaan tuki-instrumentti, jolla startup- ja PK-yritykset voivat hankkia oman ideansa taustalle yliopistotutkimusta.
Yksityishenkilöiden (keksijöiden) ideoiden rahoittaminen on kokonaan loppunut. Keksintösäätiö teki tätä aikaisemmin ja toimintamalli olisi hyvä palauttaa.
Tutkimuslähtöisen innovaatiotoiminnan rahoitukseen on käytännössä vain yksi pieni kansallinen instrumentti: Business Finlandin R2B, jossa kilpailu on kovaa. Hyviä hankkeita jää rahoittamatta, vaikka tässä olisi kansallisen riskinottamisen paikka. Aikaisempaan vaiheeseen (pre-R2B eli ns. PoC-vaihe) ei ole rahoitusta saatavilla kuin yliopistojen omasta budjetista. Yliopistojen rahoitusmalli ei kuitenkaan riittävästi kannusta yliopistoja panostamaan innovaatiotoimintaan. Kaupallistamisen kynnyksellä olevan tutkijatiimin rahoitukseen ei siihenkään ole instrumentti (post-R2B). T- ja Y-rahoituksen väliin tarvitaan esiY-instrumentti, jolla tiimistä ja innovatiivisesta teknologiasta saddaan rahoituskelpoinen kansainvälisille pääomasijoittajille. Nyt tähän vaiheeseen käytetään enkelirahaa ja pieniä kotimaisia VC-sijoituksia, joilla kaupallistaminen kituuttaa hitaasti eteenpäin ja markkinan valtaavat kilpailevat toimijat.

Tuetaan rahallisesti erilaisten ekosysteemien ja osaamiskeskusten rakentamista ja kehittämistä kansallisella tasolla. Nykyisellään annetaan mandaatti mutta ei rahoitusta. Teemakohtaiset ekosysteemit voisivat hakea kansainvälistä rahoitusta esim. EU-kentältä ja myös olla mukana vaikuttamassa kansainvälisesti.
Muuttuneen maailmanpolitiikan johdosta tarvitsemme uusia avauksia kansainvälisesti. Kansallinen ja paikallinen koordinaatio, jolla lisätään yhteistyötä TKI-sektorilla esim. USA:aan tai Afrikkaan on tarpeen. Olemme tässä jäljessä siinä missä esimerkiksi Kiina investoi vahvasti Afrikkaan myös TKI-toiminnan osalta.

Tarvitaan sekä EU-rahoitusta täydentävää rahoitusta mutta myös toimialakohtaisen rahoituspohjan vahvistamista. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja hyvinvointialueiden yhteistä TKI-toimintaa tukevan rahoitusinstrumentin avulla voitaisiin tehostaa hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien toimintamallien kehittämistä ja teknologian (esim. Robotiikka ja AI) hyödyntämistä. Tunnettavuuden ja osaamisen lisäämiseen uusien teknologioiden soveltamiseen sekä uusien sovelluskohteiden löytämiseen ja pilotointiin.