Henkilöstön hyvinvointi pitää olla aina työantajalla yhtenä prioriteettinä, ei sinänsä ole mikään erillinen ”avain” menestykseen.

Useilla kaupungin työntekijöillä tuntuu olevan varsin pahasti hämärtynyt oman työtehtävän syy. Ei ymmärretä laisinkaan että työskennellään kuntalaisten hyväksi

Jotain voi päätellä johtamisesta ja henkilöstön hyvinvoinnista, kun kaupunginjohtajan paikka ollut vähintääkin tuulinen viime vuosina. Lisäksi olen antanut itseni ymmärtää, että virkamiehillä on tässä kaupungissa huolestuttavan suuri valta ja läpinäkyvyys esitysten valmistelussa sekä kuntalaisten huomioon ottaminen näitä koskien on hukassa.

Voi olla että on kehitetty asiassa mutta ainakin männävuosina ei tämä aspekti oikein toiminut. Kehitys kehittyy kuitenkin, toivottavasti. Johtamiskulttuuria soisi harjoiteltava enemmän kuitenkin.

Tavoite on hyvä ja toivotaan että tähän päästään. Tällä hetkellä ainakin avoimuutta kaivattaisiin enemmän tiedottamiseen ja henkilöstön osallistamiseen. Esimerkiksi tästä kaupunkistrategista pidettiin workshoppeja ennen tätä vaihetta jo monille muille tahoille, mutta ei henkilöstölle, jonka työhön strategian pitäisi kuitenkin jollain tapaa vaikuttaa. Tällä hetkellä myös monissa tehtävissä työkuorma täysin kohtuuton, tehtävänkuvia pitäisi järkeistää ja tehtävien vaativuuden pitäisi näkyä myös palkassa.

Onko nyt riittävästi tiedotettu henkilöstölle miten siirtyminen uudelle hyvinvointialueille tarkoittaa? On epätietoisuutta ja pelkoja, koska tietoa ei ole. Mikä muuttuu, mikä pysyy? Ei voi puhua hyvästä johtaujuudesta niin kauan kun asioista ei avoimesti ja hyvissä ajoin kerrota.

Kyllä ne pienimmät työntekijät unohtuvat, esim perhepäivähoitajat vs. päiväkodin työntekijät.

Tavoite on hyvä. Niin asioiden pitäisi ollakin. Onko nyt liikaa "portaita".

Kunkin tekijän vahvuuksien huomioiminen ja aktiivinen työnkierto

Tasavertainen kohtelu. Esihenkilön pätevyys vai sopivuus?