Tatten kannanotto koskien yliopistojen valintakoeuudistusta:
Yliopistojen valintakoeuudistuksen toteuttamiseen tulee ottaa aikalisä

Yliopistojen valintakoejärjestelmään esitetään merkittävää muutosta. Jos uudistus toteutuu esitetyn luonnoksen mukaisesti, valintakokeiden määrä vähennettäisiin noin viiteen prosenttiin nykyisestä valtakunnallisesti. Jos ehdotukset toteutuvat, se merkitsisi alle kymmentä laajaa valintakoetta, jotka koostuisivat pääosin tai kokonaan monivalintatehtävistä. Uudistuksen julkilausuttuna tavoitteena on, että valintakokeeseen ei tarvitsisi juurikaan valmistautua, mikä olisi valtava muutos monille suomalaisyliopistoissa opetettaville aloille.

Arvostamme monia uudistuksen tavoitteita, kuten pääsykoejärjestelmän selkeyttämistä hakijoille ja yliopistojen henkilökunnan työmäärän vähentämistä, mutta olemme huolissamme uudistuksen mahdollisista tahattomista seurauksista. Mielestämme tarvitaan lisää aikaa, jotta pääsykoeuudistusta voidaan kehittää vastaten akateemisen henkilöstön esiin nostamiin huolenaiheisiin ja kunnioittaen yliopistojen itsenäistä akateemista päätöksentekoa. Uskomme, että tämä johtaa viime kädessä parempaan lopputulokseen hakijoiden, opiskelijoiden, yliopistojen henkilökunnan ja laajemmin yhteiskunnan kannalta.

Suomalaisissa yliopistoissa on monenlaista opetusta ja oppimista eri koulutusaloilla, ja on järkevää, että yliopistojen pääsykokeet heijastavat jossain määrin tätä monimuotoisuutta. Tällä hetkellä monilla aloilla käytetään omia valintakokeita, joiden tarkoituksena on testata tulevien opiskelijoiden osaamista syvällisesti ennakkomateriaalien perusteella. Valtakunnalliset valintakokeet voivat toimia hyvin tietyillä professionaalisilla aloilla, kuten lääketieteessä ja opettajankoulutuksessa, mutta ne eivät sellaisenaan välttämättä sovi kaikille generalistialoille, etenkään monille humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille tutkinto-ohjelmille. Vaikka ymmärrämme, että nykyinen järjestelmä saattaa olla monimutkainen hakijan näkökulmasta, huolemme on, että uudistus voi yksipuolistaa ja heikentää suomalaista yliopistokoulutusta, sillä valintakokeet ovat osa tutkinto-ohjelmien koulutuksellista ja tieteellistä ydintä. Pääsykokeiden yhtenäistäminen näyttää myös hyvin ristiriitaiselta tavoitteelta, kun samanaikaisesti yliopistoja kannustetaan vahvasti profiloitumaan.

Tatte haluaa huomauttaa, että opiskelijavalintojen kriteerit kuuluvat yliopistojen itsehallinnon piiriin, ja niistä pitäisi päättää tutkinto-ohjelmissa, jotka opetusta käytännössä toteuttavat. Yliopistojen autonomia ja sen toteuttaminen yliopistojen sisäisen demokratian keinoin tulee olla tämän uudistuksen ohjaava periaate, jotta tästä reformista ei muodostu jälleen yhtä tekijää, joka nakertaa yliopistoyhteisöjen itsenäistä päätöksentekoa. Tatte korostaa myös, että nykyinen trendi siirtää päätöksiä yliopiston ylemmille hallinnon tasoille tiedekuntien sijaan luo harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä yliopistojen itsehallinto tarkoittaa.

Ehdotettu malli on myös vaarassa hajottaa useita laaja-alaisia tutkinto-ohjelmia, kun niiden sisäänotto hajautuisi useampaan kokeeseen. Toisilla aloilla taas saman alan tutkinto-ohjelmat ovat tutkinto-ohjelmien kokoonpanoista johtuen päätymässä eri yliopistoissa eri kokeiden alle. Näitä käytännön työn kannalta merkityksellisiä seikkoja ei ole luonnoksessa otettu lainkaan huomioon.

Vaikka uudistuksen tavoitteena on olla hakijalähtöinen, sen vaikutukset hakijoihin, heidän opintoihinsa ja keskiasteelle ovat vaikeasti ennakoitavissa. Olemme huolissamme siitä, että uudistus saattaa johtaa kalliiden valmennuskurssien merkityksen kasvuun, joka voi asettaa hakijat keskenään entistä eriarvoidempaan asemaan. On tärkeää selvittää tarkasti tämän järjestelmäuudistuksen moninaiset vaikutukset ennen päätöksentekoa. Vaarana on, että uudistuksella yksipuolistetaan suomalaista korkeakoulutusta tunnistamatta alojen erityispiirteitä, mikä ei palvele kenenkään etua. Yksilöllisemmissä pääsykokeissa hakijat saavat kokemuksen alansa kirjallisuuden lukemisesta, joka voi auttaa heitä tekemään valistuneempia päätöksiä opintosuunnitelmiensa suhteen. Nämä kokeet ovat myös tarjonneet opetushenkilöstölle tärkeää tietoa opiskelijoiden valmiuksista ja esimerkiksi kirjallisista taidoista.

Pelkona on myös, että yhä useammat alat alkavat painottaa ylioppilastodistusvalintaa, mikäli ne eivät koe, että uudet valintakokeet huomioivat tarvittavia lähtötaitoja. Tämä voi johtaa valintakokeella valittavien määrän pienenemiseen ja sulkea ovia henkilöiltä, jotka eivät menesty ylioppilaskokeissa tai hakeutuvat opintoihin ammatillisen koulutuksen pohjalta.

Uudistuksen aikataulu on tiukka: ensi vuoden keväällä valintakokeiden tulisi jo olla uudistuksen mukaisia. Tatte ymmärtää, että valintakokeiden vähentäminen voi vaikuttaa houkuttelevalta hakijan näkökulmasta ja hyvin toteutettuna pääsykoeuudistuksella on potentiaalia vähentää sekä hakijoiden että yliopistojen henkilökunnan työtaakkaa. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, mahdollistaako nykyinen tiukka aikataulu uudistuksen tarpeeksi laadukkaan ja yliopistojen autonomian huomioivan toteuttamisen.

Tatte esittääkin aikalisän ottamista uudistukselle, niin että sen suunnittelua jatketaan vähintään yhdellä lisävuodella.

Lisätietoja: https://tieteentekijat.fi/tatten-kannanotto-koskien-yliopistojen-valintakoeuudistusta/

Turun yliopiston kommentit on kerätty vastaavan sisältöisellä kyselyllä tiedekunnilta, yliopiston koordinoimilta yhteisvalinnoilta (biolääketiede ja maantiede) sekä Turun yliopiston ylioppilaskunnalta (TYY).

Tiedekunnat ja yhteisvalinnat suhtautuvat kokonaisuuteen myönteisesti, mutta uudistuksen aikataulu herättää huolta. Kauppakorkeakoulussa ja humanistisessa tiedekunnassa nähdään, että uudet valintakokeet voidaan ottaa käyttöön vasta 2026, jolloin myös todistusvalinnat uudistuvat. Uudentyyppisten, riittävästi erottelevien kokeiden laadukkaaseen valmisteluun on varattava riittävästi aikaa, resursseja ja osaamista. Kaikilla aloilla ei ole kokemusta monivalinta- ja/tai digitaalisista kokeista ja tarvittaisiin tutkimusperustaista tietoa ja kouluttautumista monivalintakokeiden suunnittelun pohjaksi. Myöskään kaikissa yliopistoissa ei ole tällä hetkellä mahdollista järjestää sähköisiä valintakokeita koko hakijamäärälleen ja infran, valvojien, varakoneiden ym. osalta on luotava uudenlaisia yhteistyömalleja alueen muiden korkeakoulujen kanssa. Turun yliopisto tekee yhteistyötä Åbo Akademin sekä mahdollisesti turkulaisten ammattikorkeakoulujen kanssa ja näkemyksemme mukaan arvioiduille hakijamäärille pystytään järjestämään sähköiset valintakokeet Turussa sekä muilla nykyisillä koepaikkakunnilla. Hakijoille on viestittävä riittävällä aikataululla ja selkeydellä uusista valintakokeista.

Uudistuksen käytännön toteutuksessa on myös monia avoimia kysymyksiä, mm. miten valintakokeiden laatiminen organisoidaan (sopimukset, koordinaatiot ym.), järjestävätkö kaikki yliopistot 9 valintakoetta, miten toimitaan filiaalien/muiden koepaikkojen suhteen, miten kustannukset jaetaan, mihin valintakokeet perustuvat, käytetäänkö ennakkomateriaalia vai ei, mitä järjestelmää käytettäisiin 2025 ja jatkossa, riittäähän järjestelmien kantokyky suurten hakijamäärien kokeissa? Keskustelua kokonaisuudesta ei tulisi käydä irrallaan kustannusvaikutuksista ja siitä, mistä valintakokeet maksetaan.

Käyttöönoton jälkeen tulee seurata mahdollisia muutoksia kokeilla valittavien määrässä, koska se on jatkossa helpoin tie vaikuttaa valittavien opiskelijoiden laatuun, jos hakukohde kokee vaikutusmahdollisuutensa valintakokeen sisältöön liian pieniksi ja sen seurauksena kokeen relevanssin heikoksi. Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteessä lukioyhteistyön ja avoimen väylän kautta saadaan hyviä opiskelijoita, joten paikkojen siirtäminen sinne voi näyttäytyä mielekkäänä, mikä ei palvele suoraan toisen asteen jälkeen opiskelupaikkaa hakevia tai ole välttämättä maantieteellisesti tasa-arvoista.

Kauppatieteissä ja oikeustieteissä nähdään, että koe tulisi laatia sekä suomeksi että ruotsiksi eikä vain kääntää kielestä toiseen. Kokeiden laadinnassa tulee olla mukana korkeatasoisia ruotsinkielisiä kauppatieteen/juridiikan ammattilaisia, jotka tuntevat alan termit. Oikaisuvaatimuksiin pitää pystyä vastaamaan suomeksi sekä ruotsiksi.

Kasvatustieteiden tiedekunnan mukaan kahden kokeen sijoittaminen samaan päivään ei ole hakijoiden kannalta tarkoituksenmukaista.

Kauppakorkeakoulu katsoo, että kokeen perustuminen lukion oppimäärään ei välttämättä ole optimaalisin hakijoiden kannalta, koska hakijoilla, jotka eivät ole suorittaneet lukiota, tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan. Lisäksi lukion oppikirjat ovat nykyisellään suurimmaksi osaksi digitaalisina ja näiden lisenssit loppuvat lukion päättyessä. Kokeessa ei nähdä kuitenkaan tarpeellisena käyttää laajoja aineistoja, jotka jaettaisiin kokeessa.

Biolääketieteen yhteisvalinta korostaa, että biolääketieteen opinnoissa ja työelämässä tarvitaan tekstin tuottamisen taitoa, mitä ei voi mitata monivalintatehtävillä tai muilla automaattitarkisteisilla tehtävätyypeillä. Isojen valintakokeiden suuret hakijamäärät ja kokeiden myöhentäminen kesäkuun alkuun lyhentävät valintakokeen tarkastamiseen käytettävää aikaa ja lisäävät painetta käyttää automaattitarkastettavia tehtävätyyppejä. Jatkossakin tulisi mahdollistaa avotehtävien käyttäminen. Jotta tämä olisi mahdollista, valintakokeiden kevään aikataulua tulisi hieman aikaistaa. Koska AMK-kokeessa ei käytetä avotehtäviä, AMK-sektorin kanssa tulisi tarkastella AMK:n ja yliopistojen valintakokeiden optimaalista sijoittumista. Voisivatko AMK:n valintakokeet sijoittua esimerkiksi vasta yliopiston valintakokeiden jälkeen?

TYY on jättänyt omat kommenttinsa myös otakantaa.fi-palveluun. TYY pitää hakijalähtöistä uudistamista hyvänä, mutta uudistuksia ei tule tehdä liiallisen alojen pelkistämisen kautta. TYY nostaa kommenteissaan huomioitaviksi myös seuraavat seikat:
- Koetilanteiden ja digitaalisten valintakokeiden saavutettavuudesta huolehtiminen.
- Kokeiden kyky mitata soveltuvuutta juuri haetulle alalle.
- Tasavertainen mahdollisuus tulla valituksi myös ei-ylioppilaille.
- Kaikki kokeissa edellytettävä tieto tulisi sisällyttää kokeen maksutta saatavilla olevaan ennakkomateriaaliin tai kokeen yhteydessä jaettavaan materiaaliin. Automaattitarkisteisten tehtävien oheen tulisi käyttää myös muun muassa kirjoitustehtäviä ainakin joiltakin osin.
- Koejärjestelmiä tulisi voida pilotoida ennen niiden laajamittaista käyttöä.

Lapin yliopisto pitää valintakoemallin käyttöönottoa hyvänä ja perusteltuna, vaikka yhdeksän kokeen mallilla ei täysin vielä tavoitetakaan alkuperäistä kunnianhimoista kokeiden lukumäärää.

Ensimmäisen hakukierroksen jälkeen on mahdollista hioa kokeita saatujen kokemusten perusteella. Lähtökohtaisesti automaattitarkisteiset yhteiset osuudet ovat hyviä, mutta esseetehtävien mahdollisuus on tärkeää pitää mukana, erityisesti kokeiden eriytyvissä osioissa.

Erityisesti valintakoetta G koskien Lapin yliopiston alat pitävät tärkeänä sitä, että yhteiskunta- ja oikeustieteiden valintakokeessa G olisi mukana lyhyitä esseetehtäviä. Esseillä voidaan mitata monivalintaa selvästi paremmin joitain yhteiskunta- ja oikeustieteille äärettömän tärkeitä asioita; siis esimerkiksi tekstin tuottamisen taitoa mutta myös kokonaan uusien ja yllättävien näkökulmien huomaamisen ja kehittämisen taitoa. Kokeeseen voisi sisältyä suppea tekstuaalinen ennakkomateriaali, joka tulee saataville esimerkiksi yhtä viikkoa ennen koetta. Materiaalin avulla olisi edes pienissä määrin mahdollista tuoda esiin yhteiskunta- ja oikeustieteellisen alan tutkimuksen luonnetta, ja toisaalta se antaisi mahdollisuuden mitata sekä rauhallisempaa asioiden omaksumista että erilaisten tekstien yhdistämisen taitoa.

Valintakokeen E osalta Lapin yliopisto kommentoi, että sillä on myönteisiä kokemuksia nykyisestä VAKAVA-kokeen muodosta ja siinä tehtävästä yhteistyöstä. Olennaista on ajoittaa tuleva valintakoe E siten, että soveltuvuuskokeet saadaan järjestettyä oikeassa aikataulussa.

Yleisiä huomioita kokeiden järjestämisestä:

Valintakoemalli edellyttää eri alojen yhteistyötä ja luottamusta asiantuntijoiden välillä, sillä kaikki yliopiston edustajat eivät jatkossa osallistuisi kokeiden laatimiseen. Lapin yliopisto ehdottaa, että valintakokeiden kehittämishankkeen tuella suunniteltaisiin selkeä malli, jolla kokeiden suunnittelu järjestetään vuosittain (esim. kiertävä järjestys).

Kokeiden käytännön järjestäminen edellyttää kansallista yhteissuunnittelua ja toimintatapojen linjaamista. Jos esitetyssä yhdeksän kokeen mallissa pysytään, järjestettävien valintakokeiden määrä Lapin yliopistossa kasvaa huomattavasti. Yhteisten valintakokeiden lisäksi Lapin yliopisto järjestää omat, monivaiheiset taidealan valintakokeet.

Lapin yliopiston omat valintakokeet sijoittuvat vain kahteen kokeeseen, eikä Lapin yliopistossa ole muiden kokeiden akateemista asiantuntemusta. Lisäksi arviot eri kokeisiin osallistujien määristä osoittavat, että jotkin kokeet toteutuisivat varsin pieninä Rovaniemellä. Yhteistyö pohjoisen Suomen alueella näyttäytyy välttämättömältä Lapin yliopiston näkökulmasta, ja toisaalta oletettavaa on, että myös pääkaupunkiseudun yliopistot tekevät valintakokeiden järjestämisessä yhteistyötä.

Pidämme tärkeänä, että yhteistyöjärjestelyistä sopiminen ja suunnittelu pitäisi aloittaa yliopistojen kesken mahdollisimman pian valintakoehankkeen avustamana siten, että valintakoehanke esittelisi Unifin koulutusvararehtoreille hyväksyttäväksi valintakokeiden järjestämisen linjaukset ja ohjeet.

Opiskelijat kuitenkin näkevät uudistuksessa myös positiivista, kuten kokeiden aikataulutuksen ja mahdollisuuden hakea useampaan opiskelupaikkaan samanaikaisesti. Kokeiden elektroninen toteutus vaatii mielestämme koulun tarjoaman lainakone-mahdollisuuden, mikäli henkilöllä ei itsellään ole järjestelmän kanssa yhteensopivaa konetta.

Kasvatusalan ja taiteiden tiedekunnan opiskelijat eivät koe suuria muutoksia uudistuksen myötä, ja heidän valintakokeensa pysyvät lähes ennallaan. Taiteiden tiedekunnan valintakokeet järjestetään edelleen erillisinä kokonaisuuksina. Kasvatusalan opiskelijat ovat tyytyväisiä, että uudistuksen mukana myös Tampere yliopisto tulee samaan valintakoemalliin.

Hallintotieteiden opiskelijoille huolta aiheuttaa erityisesti koe G:n yhteinen osio. Malliin on sisällytetty kuusi hyvin erilaista ja laajaa alaa, jotka pitäisi saadaan sovitettua yhteen ja näihin löydettyä kaikkiin yleispäteviä kysymyksiä. Ratkaisumahdollisuutena nähtäisiin koe C:n malli, jossa kysymyksiä valitaan oman mielenkiinnon mukaan vai tietty määrä. Jaottelussa olisi mahdollista tuoda esille näkökulmaeroja, jotka valmentaisivat myös tuleviin opintoihin. Valmiiksi laajassa kokonaisuudessa erityisesti viestintätieteet erottuvat ja nähdään ongelmallisena yhdistää valintakoe G:hen. Hallintotieteiden opiskelijat korostavat tarvetta uudelleen harkita kokeiden rakennetta, jotta myös opiskelijaäänet pääsevät kuulumaan.

Sosiaalityön opiskelijat korostavat alakohtaisten materiaalien puuttumista. Alalle hakee jo nyt paljon alanvaihtajia. Yhtenäinen valintakoe voi jättää epäselvän kuvan alan opinnoista ja näin lisätä opintokeskeyttämistä tai alanvaihtamista. Myös monivalintakysymykset nähtiin uhkana erityisesti opiskelijamotivaation mittaamisessa, ja sen pelätään nostavan opintojen keskeyttävien määrää. Sosiaalityön opiskelijat korostivat yhteiskuntatieteiden valintakokeen hankaluutta rajata kysymyksiä sopiviksi erilaisille yhteiskuntatieteellisille aloille.

Politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelijat yhtyvät muiden yhteiskuntatieteiden kommentteihin. Erityisesti monivalinnat mietityttävät, koska osaamisen näyttäminen esseeteksteillä on yhteiskuntatieteille ominaista.

Matkailututkimuksen opiskelijat ovat huolestuneita huomattavasti lyhennetystä koeajasta ja sen vaikutuksista. He nostavat myös esiin, miten valintakokeet eivät testaamismetodillaan vastaa tulevia opintoja tai niiden suoritustapoja. Muiden yhteiskuntatieteiden tapaan matkailututkimuksen opiskelijat toivoisivat mahdollisuutta testata opiskelijoiden motivaatiota ja tekstin soveltamiskykyjä jollain toisella tavalla, kuin vain monivalinnalla.

Oikeustieteen opiskelijat ovat yhtä lailla huolissaan kokeiden monivalintapainotteisuudesta ja niiden kyvystä mitata oikeustieteellistä osaamista. Ala nähdään myös hyvin erilaisena, kuin muut ryhmä G:n alat ja hakupainealana, joka aiheuttaa kovaa kilpailua. Oikeustieteen opiskelijat toivoisivat oikeustieteiden valintakokeen pysyvän omanaan, koska eivät näe muutoksesta olevan hyötyjä heidän tilanteeseensa. Yhteiseen lausuntoon on liitetty oikeustieteiden opiskelijoiden oma ja erillinen kannanotto, jossa aihetta käsitellään vielä syvemmin.

Biokemian ja molekyylibiotieteiden valintakoeyhteistyö toteaa, että uudistuksen suunta on hyvä, mutta on varmistettava valintakokeen hyvä ja asiantunteva valmistelu. Valmistelulle on varattava riittävästi aikaa.

Tämän lisäksi koulutusalojen olisi hyvä tietää luonnoksessa esitettyä tarkemmin millaiseen valintakoetoteutukseen sitoudutaan ennen päätösten tekemistä.

Suomen Opinto-ohjaajat ry kiittää mahdollisuudesta lausua yliopistojen valintakokeista. Hyvä, että valintakokeita selkeytetään ja yhteisvalinta vahvistuu. Opiskelijalla on tosiasiallinen mahdollisuus hakea useampaan hakukohteeseen. Aukeaako uudistuksen myötä mahdollisuus hakea myös kaikille lääketieteen aloille? Lääketieteessä ja biolääketieteessä on tänä vuonna ollut malli, jossa todistusvalinnassa opiskelija voi olla mukana molemmissa hakukohteissa, mutta pääsykokeissa on valittava vain toinen koe lääketieteen ja biolääketieteen valintakokeista päällekkäisyyden takia, vaikka osa kokeesta on samanlainen molemmissa hakukohteissa.

Suomen Opinto-ohjaajat ry pitää aikataulua haastavana. On pohdittu, miksi muutos ei voisi tulla voimaan 2026 samalla kuin uudet todistuspisteet astuvat voimaan. Monessa lukiossa OP02-opintojakso suoritetaan jo lukion toisella vuosikurssilla, eikä abivuonna ole enää opinto-ohjauksen luokkaopetusta, jossa asiat käsiteltäisiin.

Toinen pohdintaa aiheuttanut asia ovat aineistot, joihin kokeet perustuvat. Monella lukion sähköisten oppikirjojen lisenssit loppuvat ennen valintakokeita. Miten laajasti valintakokeet pohjautuvat lukion oppimäärään on mietittävä tarkkaan. Välivuodella oleva opiskelija tai ammatillisen koulutuksen pohjalta hakeva voisi joutua ostamaan itse merkittävän määrän oppimateriaaleja. Esimerkiksi tällä hetkellä lääketieteen valintakoe pohjautuu biologiaan (moduulit 1-6), fysiikkaan (moduulit 1-8) ja kemiaan (moduulit 1-6). Tässä on jo merkittävä määrä materiaalia, jos sen joutuu lukion jälkeen itse hankkimaan.

Suomen opinto-ohjaajat ry muistuttaa siis, että myös ammatillisen toisen asteen kautta on hakukelpoinen hakemaan yliopistoon. Tämän vuoksi valintakokeiden tulisi perustua muuhunkin kuin pelkästään lukion opintojaksojen sisältöihin.

Kolmantena uudistuksessa herättää epävarmuutta se, että valintakokeet ovat menossa vahvasti monivalintapainotteisuuteen. Luonnoksen tavoitteena on, että valtaosa tehtävistä on automaattitarkisteisia eli jollain tavalla monivalintatehtäviä tai muita vastaavia ABCD-tehtäviä. Suunniteltu vastaustapa on turhan kaukana siitä, mitä lukio-opetuksen tehtävätyypit ja yo-kokeiden tehtävätyypit ovat, tai millaista akateemista kirjoitustaitoa korkeakouluissa vaaditaan.

Suomen opinto-ohjaajat ry pitää tärkeänä sitä, että hakijoiden on osoitettava korkeakouluopinnoissa tarvittavat, monipuoliset kirjalliset taidot.

Onko valintakoeuudistuksella jatkossa heijastusvaikutuksia lukio-opiskeluun? Se jää nähtäväksi, mutta ainakin yrityksille tässä on loistava mahdollisuus lähteä opettamaan ”vastaustekniikkaa” monivalintakokeisiin. Ostettava apuvoima kasvattaa hakijoiden eriarvoisuutta. Muutoinkin on tärkeää miettiä, mitä valintakokeilla halutaan mitata. Esimerkiksi monivalintatehtävät yhdistettynä kovaan aikapaineeseen mittaavat ainakin lukemisen ja ymmärtämisen nopeutta ja stressin sietokykyä, mutta ovatko nämä taitoja, joita kokeella halutaan mitata.

Lukiolaisen näkökulmasta pienempi valintakokeiden määrä on toki hyvä asia, mutta johtaako se hakemisen monipuolistumiseen, kuten ministeriö toivoo? Suomen opinto-ohjaajat ry pitää yhä suurempana haasteena ensikertalaiskiintiön aiheuttamaa psykologista vaikutusta, jonka vuoksi yhä useampi jättää mieluummin hakematta kuin hakee vaihtoehtoon, joka ei tunnu täysin oikealta. Tulppana tuntuu harvoin olevan opiskelijalle päällekkäiset valintakokeet, vaan nimenomaan tämä varmuuden maksimointi ja ensikertalaisuuden menettämisen pelko.

Alakohtaiset, haastavat valintakokeet on suomalainen erikoisuus ja muinaisjäänne. Muissa maissa opintoalan sopivuus varmistetaan yliopistossa, muualla tosin vaihtaminen alalta toiselle on jouhevampaa kuin Suomessa. Esitetty valintakoemalli saadaan varmasti toimivaksi ja hyvät opiskelijat valituksi. Pääsykokeen suurin tehtävä on erotella hyvät ja huonot hakijat toisistaan. Yliopistoille on periaatteessa ihan sama, ketkä hyvistä hakijoista lopulta valitaan.

Alakohtaisten kokeiden puute olisi huolestuttavampaa, ellei nytkin otettaisi todistusvalinnalla sellaisia hakijoita sisälle, joilla ei ole ennakkotietoja opiskeltavasta alasta. Todistusvalinnan tultua ensin tämäkin järjestely sopii. Nykyisellään todistusvalinta ja valintakoevalinta eriarvoistaa hakijoita. Yo-kirjoituksiin on helpompi lukea kuin pääsykokeisiin ja aiemmin moni huippuoppilaskin on abivuotena jäänyt ilman opiskelupaikkaa, kun kirjoitusten jälkeen ei ole jaksanut lukea vielä pääsykokeisiinkin. Pääsykoevalinnan keväntäminen on vain reilua.

Valintakoemalli I poikkeaa muista koemalleista A–H sikäli, että yhteisen osion lisäksi on 13 eriytyvää koeosiota. Muissa kokeissa A–H on vain 0–3 eriytyvää osiota. Jotta hakijan olisi mahdollista hakeutua useamman kuin yhden kielen eriytyvään kokeeseen, olisi pidennettävä koeaikaa tämän kokeen osalta ja pohdittava yhteisen koeosuuden rajaamista.
Mikäli haluamme pitää huolta kielivarantomme säilymisestä edes jollakin tasolla, tulee ottaa huomioon, että meillä nyt vähemmän opiskellut kielet tarvitsevat erityistukea. Tämän tulee näkyä esimerkiksi aitona mahdollisuutena hakea opiskelemaan kieliä laajemmin sekä monipuolisempien kieliopintojen sisällyttämisenä myös muiden opintokokonaisuuksien opintoihin.

Kauppatieteellisen alan yhteisvalinta:
- Kauppatieteiden yhteisvalinnassa nykyinen kielitarkistus koetaan toimivaksi ja se mahdollistaa tasavertaiset kieliversiot kokeesta. Kysymykset pitäisi laatia jatkossa sekä suomeksi että ruotsiksi, kuten nykyisessä kauppatieteiden yhteisvalinnan valintakokeessa, ei vain kääntää. Kokeen laatijoiden ryhmässä on tärkeää olla mukana myös ruotsin kieltä osaavia akateemisia henkilöitä, jotka tuntevat alan termit.
- Yhteisvalinnassa on nykyisellään huomattava hakijamäärä, ja tämä tulisi huomioida myös kokeiden käytännönjärjestelyitä suunniteltaessa. Osalla yliopistoista on filiaaleja, joissa kokeet on järjestetty (Hanken & ÅA järjestänyt kokeen Vaasassa). Kauppatieteissä on ollut mahdollista suorittaa koe ruotsiksi myös Ahvenanmaalla. Miten näiden koepaikkojen kanssa käy?
- Kauppatieteiden yhteisvalinta korostaa, että mikäli digikokeeseen siirrytään, saman alueen yliopistojen tulee tehdä yhteistyötä infrastruktuurin osalta, ml. koetilat, valvojat, varatietokoneet yms. (Esim. Aaltoon on vuonna 2024 ilmoittautunut tekemään koetta noin 5800 hakijaa. Aallossa ei ole tällä hetkellä mahdollista tarjota digikoemahdollisuutta koko tälle hakijamäärälle). Nykyisen valintakoejärjestelmän hinnoittelumalli, joka perustuu hakijoiden määrään eikä kokeen tekijöiden määrään ei näillä hakijamäärillä ole taloudellisesti järkevää.
- Lukion oppisisältöjen käyttö pääsykokeen taustamateriaalina on jatkossakin perusteltua huomioiden tavoiteltu yhden tutkinnon periaate ja tavoite, että tuore ylioppilas pystyy hakemaan suoraan yliopistoon ilman pidempää mahdollisesti välivuotta vaativaa pääsykoelukuperiodia. Digitaalisten kirjojen lisenssien jatko olisi varmistettava tuoreille ylioppilaille ja kaikille muillekin hakijoille vähintään kesän pääsykokeisiin asti.
- Kauppatieteiden yhteisvalinnan mielestä valintakokeeseen liittyvien osioiden teknisessä toteutuksessa pitäisi kuulla valintakoetyöryhmää, jolla olisi viime kädessä päätäntävalta.
- Miten valintakoeuudistus käytännössä toteutetaan työryhmien, organisoitumisen, sopimusten ja koordinoinnin osalta? Järjestävätkö kaikki yliopistot 9 valintakoetta? Miten kustannukset jaetaan?
- Valintakoeuudistuksen aikataulu on haasteellinen etenkin digitaalisen kokeen käyttöönoton osalta.

Oikeustieteellisen alan yhteisvalinta:
- Erityinen haaste kokeen valmistelussa on kokeen laatiminen kahdella kielellä. Kokeen laadinnassa pitäisi olla mukana korkeatasoisia ruotsinkielisiä juridiikan ammattilaisia, ja tehtävät tulisi laatia molemmilla kielillä, ei vain kääntää. Myös oikaisuvaatimuksiin pitää pystyä vastaamaan suomeksi sekä ruotsiksi.
- Kokeen valmisteluun on varattava riittävä määrä resursseja ja osaamista. Käytännön toteutukseen ja organisointiin liittyen olisi hyvä saada selvyys järjestävätkö kaikki yliopistot 9 valintakoetta ja miten toimitaan yliopistojen filiaalien suhteen. Sopimusten päivittäminen/laatiminen huomioitava.
- Esitetty aikataulu uusille valintakokeille aiheuttaa huolta käytännön järjestelyt, teknisen järjestelmän kestokyky ja toiminnallisuus huomioiden. Hakijoille on viestittävä riittävällä aikataululla ja selkeydellä uusista valintakokeista.
- Oikeustieteissä nähdään tärkeäksi, että hakijoilla on eri valintaväyliä yliopistoon

Olisi parempi että tämä astuisi voimaan samaan aikaan todistusvalinnan uudistuksen kanssa eli 2026. Nyt tulee liian paljon uudistuksia ja liian lyhyellä aikavälillä.

Lääketieteellisten alojen yhteisvalinta:
Lääketieteellisten alojen näkökulmasta valintakokeiden uudistamisen suunta on kokonaisuudessaan kannatettava, mutta koulutusalojen pitäisi tietää luonnoksessa esitettyä tarkemmin millaiseen valintakoetoteutukseen ollaan sitoutumassa.

Yliopistojen valintakokeet asettavat tavoitteen, johon jatko-opintovalmiuksia antavien lukioiden opetus tähtää ja se heijastuu opiskelijoiden taitoihin. Lääketieteellisten alojen valintakokeiden perusteet pysyvät samana. Lääketieteellisten alojen opinnoissa ja myöhemmin työelämässä tarvitaan muiden tietojen ja taitojen lisäksi myös kykyä kirjoittaa selkeää tekstiä, eikä tätä voi mitata monivalintatehtävillä tai muilla automaattitarkastettavilla tehtävätyypeillä. Lääketieteellisten alojen valintakokeessa avotehtävien käytön tulee olla mahdollista ja niiden osuuden laadintatyöryhmän päätettävissä.

Valintakoeuudistuksen myötä isojen valintakokeiden suuret hakijamäärät ja uudistuksessa suunniteltu kokeiden siirtäminen eteenpäin kesäkuun alkuun lyhentävät valintakokeen tarkastamiseen käytettävää aikaa ja lisäävät painetta käyttää automaattitarkastettavia tehtävätyyppejä. Niiden painoarvon lisääntyessä erityyppisten automaattitarkastettavien tehtävien laadukkaaseen laadintaan tulee panostaa kouluttamalla. Avotehtävien käyttäminen tulee tehdä mahdolliseksi valintakokeiden kevään aikataulua aikaistamalla. Valintakoe B ja muut avotehtäviä käyttävät valintakokeet tulee sijoittaa yliopistojen valintakoejakson alkuun. Yliopistojen valintakokeita on suunniteltu toteutettavaksi ammattikorkeakoulujen valintakokeiden jälkeen. AMK-kokeissa ei käytetä avotehtäviä, joten voiko yliopistojen ja AMK:n valintakokeiden valintakoejaksojen järjestystä vaihtaa?

Yhteisessä valintakokeessa pitää pystyä huomioimaan koulutusalojen erilaiset tarpeet vaatimustasolle. Hakupainealana lääketieteellisten alojen valintakokeeseen tarvitaan riittävä tehtävien määrä ja vaikeustaso hakijoiden erottelukyvyn takaamiseksi. Riittävä kokeen kesto (vähintään 90 min /oppiaine, koko lääketieteellisten alojen kokeen osalta yhteensä vähintään 4.5 tunnin koe) tekee myös koulutusalojen erilaisten tarpeiden huomioimisen mahdolliseksi. Valintakokeiden toimivuutta tulee seurata, arvioida ja kehittää saatujen kokemusten perusteella ja muutosten tekemisen tulee olla mahdollista.

Valintakokeeseen liittyvien sopimusten laadinnassa tulee kuulla aloja ja sopimukseen tulee mahdollistaa vapaus korkeatasoisen kokeen toteutukseen kunkin kokeen edellyttämällä laajuudella. Mahdollisuus alojen väliseen hakurajaukseen tulee säilyttää. Lääketieteellisillä aloilla hakurajaus on käytössä hammaslääketieteen ja lääketieteen välillä. Valintakoeuudistuksen käytännön toteuttaminen ja valintakokeiden organisointi on tehtävä huolella ja siihen on varattava aikaa.

Lääketieteellisille alojen valintakokeeseen osallistuu hyvin valmistautuneita hakijoita ja valmistautuminen vaatii aikaa. Hakijoiden pitää saada ajantasaista ja selkeää tietoa valintakokeesta.