Ehdotettu malli edustaa välinerationaalista, teknokraattista ajattelumallia, jossa hakijoita ajatellaan viime kädessä kasvottomana "massana", jota ohjataan nopeasti yliopistoon kansantalouden nimissä, vaikka toisin asia esitetään. Ehdotus on oikeasti systeemilähtöinen kauniista puheista huolimatta. Hakijat ovat kuitenkin ihmisiä, joita ei saisi näin välineellistää bkt:n kasvattamiseen. Lisäksi malli lähettää viestin alemmille koulutustasoille, että yliopistossa akateeminen kirjoittaminen ei ole niin tärkeää. Tämä signaali ei ole hakijoiden edun mukaista, koska yliopistossa on pakko osata kirjoittaa akateemisesti. Ehdotuksessa on myös realistisena riskinä valmennuskurssiongelman laajenemisesta aloille, joilla ongelmaa ei ole esiintynyt, koska konetarkistettavat yhteistehtävät ja laajat yhteiskokeet korostavat vastaustekniikan merkitystä (esim. vaihtoehtojen poissulkemismenetelmä).

Suunnitellun uudistuksen aikataulu on liian tiukka sen vaikutusten huolelliseen arvioimiseen, kentältä nousseiden perusteltujen kriittisten huomioiden läpikäymiseen sekä myös uusien yhteisten kokeiden laatimiseen käytännössä. Yhteisen näkemyksen luominen erilaisten alojen ja hakukohteiden välille vaatii enemmän aikaa. H-kokeen ja laajemmin humanistis-yhteiskuntatieteellisen kentän kannalta kysymys olisi siirtymisestä hyvin erilaiseen valintatapaan ja tehtävätyyppeihin, joiden toteuttamisesta koulutusohjelmilla ei ole aiempaa kokemusta. On siis merkittävä riski, että yksi hakijasukupolvi asetetaan tarpeettoman kiireen vuoksi tuloksiltaan epävarman koeasetelman kohteeksi.

Aiemmin suunniteltua aikataulua ei tulisi väkisin viedä läpi sivuuttaen ne painavat ja perustellut huolenaiheet, joita opiskelijavalintaa käytännössä toteuttavalta yliopistojen henkilökunnalta on valmisteluprosessin aikana noussut. Vuoden lisäaika antaisi uudistukselle paremmat mahdollisuudet onnistua. Valintakokeiden uudistaminen samaan aikaan todistusvalinnan pisteyksen kanssa vuonna 2026 olisi loogista ja myös hakijoille helposti viestittävissä ja perusteltavissa. Kun opiskelijavalintaan ollaan tekemässä historiallista uudistusta, valintahankkeen toiminnalle ja sen toimintakauden jatkamiselle olisi turvattava riittävät edellytykset, jotta uudistuksen laadukas toteutus, kenttää huolella kuunteleva valmistelu sekä vaikutustenarviointi voitaisiin varmistaa.

Projektin tausta-aineistoja ja osallistuvien yliopistojen tarpeita ja odotuksia tulee kuulla herkällä korvalla. Valintamenettely on yliopistojen keskeisiä prosesseja, jossa onnistuminen vaikuttaa monin tavoin yliopistojen tuloksellisuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Yliopistojen odotukset pohjautuvat pitkäaikaiseen yhteistyöhön ja kokemuksiin valintojen toteutuksesta, ja tulee ottaa vakavasti.
Aalto-yliopisto haluaa tässä vaiheessa kommentoida ja ohjata myös valmistelua koskien esimerkiksi valintakokeen kestoa: kokemuksemme mukaan esimerkiksi nykyinen neljän tunnin koeaika on mielekäs A-kokeen osalta. Keston muokkaamiselle pitäisi löytyä vankat perusteet, joiden tulisi nousta valintayhteistyön piiristä. Lisäksi yliopisto pitää kannatettavana, että yksittäinen hakija saa koko koekokonaisuuden työstettäväksi kerralla ja voi jakaa omaa ajankäyttöään itsellisesti. Edelleen, jos jotain muuta ratkaisua halutaan tarkastella, aloitteen perusteluineen tulee nousta valintayhteistyöltä.

Yliopisto nostaa tässä kohtaa esille myös saatteet digitalisaatiokehitystä ajatellen. Digitalisaation aikataulun täytyy olla realistinen ja ehdottomasti yliopistojen akateemista tahtotilaa noudattava. Aalto-yliopisto ei pidä realistisena vuotta 2025.

Aalto-yliopiston näkökulmasta myös koordinaatiovastuista sopiminen ja sopimusvalmistelu sisältäen myös kustannusten jakomallin on ehdittävä valmistella huolellisesti. Lisäksi kustannuksiin tulee voida valmistautua realistisen arvion pohjalta.

Lääketieteessä yhteisvalinta on ollut käytössä jo vuodesta 2018, mikä on herättänyt huolta erityisesti yhteisvalinnan vaikutuksesta Itä- ja Pohjois-Suomen lääkärimääriin. Huolena on, että yhteisvalinnan myötä muualta Suomesta kotoisin olevat täyttävät Oulun ja Itä-Suomen yliopiston paikkoja, mikä voi johtaa pohjois- ja itäsuomalaisten lääketieteen opiskelijoiden määrän vähenemiseen. Nähtäväksi jää kuinka monen Etelä-Suomesta kotoisin olevan suunnitelmissa on jäädä pysyvästi uudelle opiskelupaikkakunnalleen tai sen maantieteelliselle vastuualueelle. Yhteisvalinnan vaikutuksia alueen lääkärimäärään on tärkeää seurata ja valituksi tulevien opiskelijoiden kotipaikkakuntajakaumaa on tarvittaessa pyrittävä tasapainottamaan esimerkiksi hakurajoituksilla.

Kokonaisuutena yliopistojen resurssien näkökulmasta uudistus on kannatettava. Pääsykoeuudistuksessa on pidettävä hakija keskiössä. Pääsykoeuudistuksen aikataulu on kireä ja tulee miettiä onko vuosi 2025 realistinen aikataulu hakijan näkökulmasta, saavatko he tiedon uudistuksesta riittävän ajoissa? Paljon painoarvoa toimivuuden näkökulmasta tulee sille mikä on kokeen sisältö, tehtävätyypit ja painotus, joka ei tässä vaiheessa ole tiedossa. Lisäksi kokeen toimivuuteen vaikuttaa se, miten käytännön järjestelyt tehdään kokeiden osalta (mm. kokeen pituus ja se miten kokeet on sijoiteltu). Valintakokeen toimivuuden arviointia todellisuudessa helpottaisi, jos valintakokeesta olisi ollut kommentointivaiheessa enemmän tietoa kuin pelkät raamit. Pääsykokeiden suunnittelussa tulee olla riittävän laajasti eri alojen edustajia, jotta pääsykokeista saadaan kaikille samassa pääsykokeessa oleville aloille toimivat. Valintakokeessa erottevuus tulee huomioida kaikkien alojen näkökulmasta ei vain hakupainealojen näkökulmasta.

Katsoin materiaaleja ja näissä painottuu työntekijöiden ja hallinnon sekä ainoastaan hyvin lahjakkaiden nuorten näkökulma. Olisi ehdottoman tärkeä analysoida vaikutukset nuoriin laajemmin ja heidän hyvinvointiinsa - toivon ja toivottomuuden kokemuksiin sekä todellisten mahdollisuuksien todennäköisyyksiin. Aiemmin on keskitasoisesti pärjäävällä nuorella ollut mahdollisuuksia päästä opiskelemaan paneutumalla pääsykoekirjallisuuteen, jos hän on tiennyt mitä haluaa. Kun hakijoiden määrä kasvaa, niin se lisää satunnaisuutta, virhevalintoja ja toivottomuuden tunnetta. Olisi syytä tutkia ja analysoida vaikutukset ennen kuin tehdään päätöksiä! Jo tehtyjä muutoksia voisi katsoa tarkemmin. Esim. nyt kun Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan valintoja muutettiin, se aiheutti ryntäyksen. Olisi syytä haastatella ja tutkia tämän vaikutuksia sekä niihin jotka pääsevät että niihin, jotka eivät pääse. Kaikki nuoret ovat tärkeitä. Monenlaisten nuorten mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan pitäisi selvittää ja tukea.

Hankenin näkökulmasta on luonnollista, että koe perustuu lukion kurssien oppimistavoitteisiin. Se tukee nopeaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja takaa, että alustavan materiaalin laatu on yhtäläinen molemmilla kielillä myös jatkossa. Tämä verrattuna materiaalipohjaiseen kokeeseen, jonka ennakkomateriaalia vaihdetaan vuodesta toiseen, ja jossa materiaalin laatua voi olla vaikea taata pitkällä aikavälillä. Se, että koemateriaali perustuu sen sijaan lukion oppimistavoitteisiin, tukee myös ensikertalaisia ja antaa heille paremmat edellytykset menestyä kokeessa verrattuna muihin opiskelijoihin, joilla on jo opiskelupaikkoja muissa yliopistoissa ja joilla ei ole toisen asteen opinnot tuoreessa mielessään. Suurimmalla osalla Hankenin hakijoista on suomalainen ylioppilastutkinto (yli 90 %) ja siksi on myös perusteltua perustaa koe aineistoon, johon tällä ryhmällä on jo pääsy.

Pienempiä yliopistoja ei voi kohtuuttomasti rasittaa hakijoiden liiallisella määrällä tai uusien valintakoeyhteistyöllä tai digitalisoinnin aiheuttamilla kustannuksilla. Hanken korostaa edelleen, että on tärkeää, että hakijoiden määrää voidaan jollakin tavalla rajoittaa paikkakunnittain valintaperusteissa.

Valintakokeiden järjestäminen on pohjimmiltaan operatiivinen kysymys, joka vaatii tiivistä yhteistyötä yliopistojen välillä. Ruotsinkielisten hakijoiden kannalta on tärkeää, että valintakoe voidaan järjestää myös muilla paikkakunnilla, esimerkiksi Ahvenanmaalla.

Nyt suunnitellun valintakoeuudistuksen toteuttamisen ja uudistuksesta etukäteen tiedottamisen AIKATAULU on liian nopea ja sellaisenaan johtaa hyvin kohtuuttomaan ja epäreiluun lopputulokseen monelle jatko-opiskelupaikkaa hakevalle. Uudistus pitäisi toteuttaa samanlaisella aikataululla kuin todistusvalintauudistus, jossa lukiolaisilla on aikaa sopeuttaa opiskeluvalintansa uuden pääsykokeen mukaisesti (tiedotus uudistuksesta useampi vuosi ennen sen voimaantuloa). Keväällä 2025 jatko-opintoihin pyrkii paljon opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet esim. lukiosta vuosien 2022-2024 aikana, ja jotka eivät käytännössä pysty enää keväällä 2025 vaikuttamaan mitenkään lukio-opintoihinsa. Lisäksi nämä opiskelijat ovat jo tehneet vuosina 2022-2024 valintoja sen suhteen, miten ottavat opintopaikkoja vastaan/miten päättävät yrittää vielä valintakokeen kautta opiskelupaikan saamista ilman MITÄÄN yksityiskohtaista tietoa tästä tulevasta uudistuksesta. On huomattava, että tämä viivästys valintojen tekemisessä tai aikaisempiin pääsykokeisiin osallistumisessa ei ole ollut oma valinta monessa tapauksessa; esim. vuoden mittainen varusmiespalvelus (pakollinen, ei juurikaan mahdollisuutta itse vaikuttaa palveluksen alkamisaikaan tai kestoon) sekoittaa tehokkaasti miespuolisten hakijoiden suunnitelmat yo-kirjoituksia seuraavien muutaman vuoden aikana. Tämän johdosta mahdollisen pääsykoeuudistuksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan keväällä 2026 (samanaikaisesti todistusvalintauudistuksen kanssa) ja siten, että tulevasta uudistuksesta tiedotetaan selkeästi ennen kevään 2024 yhteisvalinnassa mahdollisesti saatujen opiskelupaikkojen vastaanottamista.

Oulun yliopisto kiittää huolellisesta valmistelutyöstä ja pohjaesityksistä. Pidämme tärkeänä keskustelua eri alojen kesken. Oleellista on myös muistaa aiemmin yhdessä sovitut hyvät käytänteet, kuten ennakkomateriaalin välttäminen valintakokeissa, hakijoiden yhdenvertaisuutta ajatellen.

SYL pitää valintakokeiden uudistettua kokonaisuutta pääosin toimivana ja kannattaa sitä. On tärkeää, että uudistuksen vaikutuksia seurataan ja valintakoekokonaisuuden kehittämistä jatketaan seurannassa tehtyjen havaintojen pohjalta. Toisen asteen opiskelijoiden ohjaukseen on myös panostettava uuteen järjestelmään siirryttäessä sekä varmistettava, että yliopisto-opinnot aloittaessaan opiskelija saa riittävän tuen sellaisten tietojen ja taitojen oppimisessa, joita valintakokeessa ei uudistuksen jälkeen mitata.

Ehdotus muuttaa valintakokeet sisällöltään monivalintatehtäviin perustuviksi on pääosin kannatettava. SYL pitää tärkeänä, että valintakokeiden aikatauluja pystytään kokeiden kokonaisuutta ja sisältöä kehittämällä muuttamaan sellaiseksi, ettei hakijoiden tarvitse tehdä päällekkäistä työtä hakuvaiheessa. Joillakin aloilla tekstin tuottamisen taito on kuitenkin ensisijaisen tärkeä opinnoissa selviytymisen edellytys. Siksi kokeiden sisältöä suunnitellessa tulisi mahdollistaa tarpeen mukaan lyhyet tekstintuottamistehtävät kuitenkin niin, että uudistuksen aikataulutavoitteessa pysytään. Tekstintuottamistehtävät on mahdollistettava muissakin, kuin eriytyvissä osioissa, jotta kokeiden kokonaisuus pysyy hallittavana. Alakohtaisesti on mahdollistettava erilaisten tehtävätyyppien käyttäminen tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi on pyrittävä mahdollisimman vähäiseen ennakkomateriaaliin, jotta kokeiden vaatima valmistautumisaika pysyy kohtuullisena.

Kokeiden eriytyviä ja yhteisiä osia suunnitellessa on huomioitava opiskelijoiden ajankäyttö resurssina. Kaikilla hakijoilla on oltava käytössään sama määrä aikaa kunkin osion tekemiseen riippumatta siitä, moneen osioon on ilmoittautunut. Käytännössä ei saa syntyä sellaista tilannetta, jossa hakija voi hyötyä siitä, että ilmoittautuu tekemään useita eriytyviä osioita, jättää ne tekemättä ja hyödyntää niistä vapautuvan ajan yhteisten osuuksien tekemiseen näin saaden merkittävän ajallisen lisäedun kokeen tekemiseen muihin hakijoihin verrattuna.

Uudistuksen toteuttamisessa on tärkeää huolehtia siitä, että valintakoe järjestetään kaikissa niissä yliopistoissa, joissa kokeella haettavia aloja voi opiskella. Näin varmistetaan kokeiden alueellinen saavutettavuus ja edistetään sosiaalista liikkuvuutta. Haluamme huomauttaa, että hakijalle koepaikkakunnalle matkustaminen voi aiheuttaa huomattavat kustannukset, ja siksi on tärkeää, että kokeisiin voi osallistua itselle lähimmällä mahdollisella yliopistopaikkakunnalla.