Tieteentekijät kiittää mahdollisuudesta kommentoida luonnosta yliopistojen valintakoeuudistuksesta.

Yliopistojen valintakoeuudistuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää opiskelijavalintaa sekä hakijoiden että yliopistojen näkökulmasta, ja tehdä valintakoejärjestelmästä vähemmän kuormittava. Tieteentekijöissä katsomme, että prosessissa kiitettäviä puolia ovat hankkeen perustuminen tutkittuun tietoon sekä tavoitteet selkeyttää valintakoejärjestämää, vähentää opiskelijaksi hakevien kuormitusta ja mahdollistaa opiskelijaksi hakeutuminen useampaan korkeakouluun yhtäaikaisesti. Henkilöstön näkökulmasta nykyisen kaltaiset valintakokeet ovat toki kuormittavia, mutta muistutamme, että resurssien oikealla mitoituksella sekä hyvällä henkilöstö- ja työsuunnittelulla valintakoejärjestelyistä on mahdollista selviytyä normaalin työn puitteissa.

Kentältä nousevat huolet valintakoeuudistuksen aikatauluun ja alakohtaisiin haasteisiin liittyen kertovat, että henkilöstön ja yhteisön osallistamisessa ei olla kaikkialla onnistuttu. Uusia ja yhteisiä kokeita valmistellessa on tärkeää, että alakohtaiset erityistarpeet otetaan huomioon mm. tehtävätyyppejä valittaessa.

Yleinen tietoisuus opiskelijavalintojen kokonaisuudesta on vaihtelevaa. Katsommekin, että olisi tärkeää tuoda viestinnällisesti esiin yliopistojen opiskelijavalintojen kokonaisuus (todistusvalinta/pisteytykset, valintakokeet ja muut väylät), millaisia muutoksia tähän on tullut/tulossa ja miten kokonaisuus muodostuu jatkossa.

Lopulta kiitämme uudistusta siitä, että siinä pyritään ottamaan huomioon hakijoiden tasa-arvo ja yhdenvertaisuus mm. tulotason näkökulmasta. Kehotamme kuitenkin edelleen opiskelijavalinnan ja/tai valintakokeiden valmisteluun siten, että se todella kehittää koulutuksen tasa-arvoa. Kokeet tulee valmistella tavalla, jotta ne eivät potentiaalisesti syrji eri taustaisia hakijoita mm. aiemman koulutuksen (lukio vai ammatillinen tausta) tai kielitaustan perusteella. Tärkeää on myös se, että uudistuneiden valintakokeiden toimivuutta arvioidaan ja seurataan tiiviisti sekä hakijoiden että yliopistojen (koulutusalojen) kannalta ja kehitystyötä jatketaan tarvittaessa.

Åbo Akademi konstaterar att urvalsprovets viktigaste uppgift är att rangordna och upplägget måste garantera det. Sökande behöver vara i fokus och helheten behöver vara sådan att det möjliggör att sökande faktiskt kan söka in till flera utbildningar med samma prov. Därför får proven inte vara för ämnesfokuserade och inte heller kräva för mycket förberedelse av sökande. Vid Åbo Akademi infördes 2020 ett eget urvalsprovssamarbete för samtliga ansökningsmål som inte deltog i nationella urvalsprovssamarbeten. De utbildningar som använt ÅA-provet har i regel varit mycket nöjda med provet och den föreslagna reformen upplevs av många som ett steg i fel riktning då proven blir fler och mera ämnesbetonade. Det skapar också diskussion om vilket prov som lämpar sig bäst för utbildningen. ÅA-provet som fokuserat på allmänna studiefärdigheter har visat sig vara ett bra sätt att rangordna studerande. Det har också ökat mängden antagningsbara sökande i urvalsprovsköerna då sökande med större sannolikhet deltar i ett prov som de kan söka in till många utbildningar med. Detta är speciellt viktigt för de ämnen som har ett lågt söktryck. Svenskspråkiga sökande söker också ofta till i förstahand svenskspråkiga utbildningar och kan då söka till flera utbildningsområden. I ÅA-provet har språken, kulturvetenskaperna och samhällsvetenskaperna ingått vilket ämnena haft bra synergier av. Reformen innebär en klar försämring för svenskspråkiga sökande till ÅA.

Åbo Akademis erfarenheter av nationella urvalsprov är positiva och vi samarbetar gärna inom ramen för nationella urvalsprov och ser att det har stor nytta att göra det. Men Åbo Akademi har också god erfarenhet av att samarbeta över ämnesgränser i ett gemensamt ÅA-urvalsprov och hur man skapar ett dylikt prov utan specifik ämnestillhörighet och väljer studerande på basis av ett sådant prov. Internationellt finns det också flera modeller för hur dylika gemensamma prov kan se ut. Därför ifrågasätter vi nog behovet av 9 provhelheter och föreslår också ovan sammanslagningar av prov B och C, prov D och E samt prov G och H. Åbo Akademi upplever att en helhet med 6 provhelheter är tillräcklig och kan skapas på ett sådant sätt att utbildningarna är nöjda med slutresultatet. Vår erfarenhet visar att det går att samarbeta även då utbildningarnas söktryck är väldigt olika och vår erfarenhet är också att man via flervalsfrågor kan testa väldigt olika typ av kunnande. Åbo Akademi anser också att provhelheterna behöver vara sådana där inget utbildningskluster inom provhelheten får en för dominerande ställning vid planeringen. Åbo Akademis erfarenhet av ett eget urvalsprovssamarbete visar att utbildningar med olika söktryck kan beaktas genom att kombinera lättare och svårare uppgifter i urvalsprovet, utan att någon särskild utbildning skulle behöva kräva att urvalsprovet ska mäta t.ex. specifik ämneskunskap.

Åbo Akademi ser det som viktigt att samtliga nationella prov utvecklas på ett sådant sätt att det t.ex. inte förekommer variation i hur proven administreras. Det finns redan god praxis på samarbete och processer som kan utnyttjas i sammanhangen men processerna behöver vara likadana mellan proven för att universiteten ska kunna hantera helheten på ett ändamålsenligt sätt. För att inte proven ska utvecklas i egna riktningar krävs ett tillräckligt stöd till och samarbete mellan dem som koordinerar de framtida proven.

Sist men inte minst vill Åbo Akademi lyfta fram svenskans roll i alla provsamarbeten. Det är viktigt att skapa modeller där proven tas fram så att svenskans behov beaktas i hela processen. Det här förverkligas inte nödvändigtvis om det svenska provet enbart ses som en översättning av det finska utan svenskan behöver vara med redan i planeringen. Det handlar om allt från stödmaterial, vilka lärokurser och undervisningsmaterial provet baserar sig på till begrepp som används, hur svaren ska rättas och språknyanser i själva urvalsprovet.

Kokonaisuuden valmistelua on tärkeä jatkaa edelleen valtakunnallisessa ja alakohtaisessa yhteistyössä.

Kokonaisuus:
• Yhteiskuntatieteiden ja filosofian kandidaatti- ja maisteriohjelman hakukohde pilkkoutuisi uudistuksessa kahteen kokeeseen. Näin ollen filosofian opintoihin Jyväskylässä tähtäävän hakijan tulisi osallistua eri valintakokeeseen kuin koulutusohjelman muihin oppiaineisiin. Hyväksytyt aloittaisivat kuitenkin samassa koulutusohjelmassa samoin opinto-oikeuksin. Laitoksen ja sille hakevien opiskelijoiden kannalta uudistus siis sekavoittaisi tilannetta merkittävästi.
• Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: Aikataulu on liian kireä, sillä osalla aloista ei ole vakiintunutta valintayhteistyötä ja kokeiden laadinta vaatii laadukasta valmistelua. Vuonna 2024 pilotoidaan historian valintakoeyhteistyötä ja yhteiskuntatieteiden valintakoeyhteistyötä, olisi perusteltua huomioida näistä piloteista saatava kokemus ennen yhteisiin valintakokeisiin ryhtymistä (koskee erityisesti valintakokeita G ja H). Miten varmistetaan sellaisten kokeen tekijöiden osallistuminen, joilla on laadintaan vaadittavaa osaamista? Osallistuuko kokeen laadintaan arvioinnin asiantuntijoita, jotka hallitsevat kokeiden ja erityisesti monivalintakokeiden laatimisen?
• Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: Valintakokeissa ja niistä viestimisessä tulisi huomioida kielellinen saavutettavuus. Saavutettavuuden takaamiseksi valintakoetyöryhmien olisi tärkeää tehdä yhteistyötä kielen, arvioinnin ja testaamisen asiantuntijoiden kanssa: valintakokeiden laatimisessa tarvitaan kielitietoista otetta sekä arviointi- että testaamisosaamista. Tulevissa vaiheissa olisi olennaista huomioida, että valintakokeita laadittaessa varmistetaan, että kokeet mittaavat sitä, mitä niiden on suunniteltu mittaavan eli opiskeluvalmiuksia - ei esim. yksittäisten nyanssierojen ymmärtämistä. Tämä tulisi huomioida myös hakupainealoilla, jottei erottelevuutta haettaisi vain kielellisin keinoin. Kielellisen saavutettavuuden yhteydessä ei kuitenkaan tarkoiteta ns. selkosuomen käyttämistä vaan kielen selkeyteen huomion kiinnittämistä tehtävien ohjeistuksissa, itse tehtävissä ja koetilanteessa jaettavissa materiaaleissa. Valintakokeiden kielellisen saavutettavuuden huomioimisesta hyötyisivät kaikki valintakokeita tekevät, ja se edistäisi samaan aikaan yliopistossa aliedustettujen ryhmien - kuten maahanmuuttaneiden - yhdenvertaisia mahdollisuuksia tulla valituiksi valintakokeilla. Saavutettavuus on erityisen tärkeää etenkin, jos/kun yksilöllisin järjestelyin tai positiivisen erityiskohtelun keinoin ei ole mahdollista saada kokeen tekemiseen lisäaikaa.

Valintakoe A:
• Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta: Valintakokeen yhteinen osio automaattitarkisteinen, eriytyvissä voi myös olla käsin tarkistettavia tehtäviä. Funktiolaskin ja kaavaeditori löytyvät järjestelmästä, suttupaperia voi käyttää. Kemian alalle automaattitarkistus on ok. Kokeen rakenne on ok ja kokeeseen käytettävästä ajasta on mahdollista päästä kompromissiin. Eniten mietityttää (erityisesti matematiikkaa), minkä muotoisia kysymyksiä valintakokeessa voi olla. Voiko tehtävätyyppinä olla myös tehtäviä, joissa arvioidaan muutakin kuin vastausta, ts. voiko tehtävissä pyytää myös perusteluita. Tästä asiasta on keskusteltu asiantuntijaryhmässä vielä vain vähän.
• IT-tiedekunta: Aiemmin TKT-valinnassa on ollut käytössä JYU:n TIM-järjestelmä. Nyt todennäköisesti siirrytään Valluun, mikä ei välttämättä mahdollista samanlaisia tehtävätyyppejä ja tarkastusmekänismeja kuin ennen. Koejärjestelmään liittyvät kehittämistoimenpiteet ja tapa millä toiveita prosessoidaan pitäisi viestiä avoimesti.

Kokeen esitetty vastausaika 1,5 tuntia koetaan liian lyhyeksi (TKT & DIA-valintakoeyhteistyö), JYU TKT näkee (1) Molemmissa pakollisissa osioissa pitäisi olla vähintään yksi TKT-edustaja, ongelmanratkaisuosiossa mielellään kaksi, koska sen painoarvo TKT-kokeessa tulee todennäköisesti olemaan matematiikkaa isompi.

Valintakoe C:
• MLTK: Automaattitarkistus on ok. Eriytyvään osioon käytettävä aika on neuvoteltavissa, jos eriytyvä osio ei voi sisältyä 3 h kokeeseen. Huolta aiheuttaa se, miten valintakoe suunnitellaan tietoturvallisesti siten, että tieto koekysymyksistä ei leviä suunnitteluryhmän ulkopuolelle. Nykyisin biologian yhteisvalinnassa on käytössä eDuuni. Se on osoittautunut tälle rajatulle joukolle toimivaksi, vaikka ei olekaan kaikkein tietoturvallisin ratkaisu.
Valintakoe E:
• Koe niin aikaisin (ensimmäinen kaikista valintakokeista) kuin mahdollista soveltuvuuskokeiden vuoksi.

Valintakoe F:
• ITK: Valmistelussa on edetty vahvasti talous- ja kauppatieteiden ehdoilla, mikä huolestuttaa tietojärjestelmätieteen osalta. Valintakoeryhmään toivotaan vähintään kahta edustajaa tietojärjestelmätieteen alalta. Kauppatieteellisen edustuksen määrä on suhteettoman laaja, joka voi vaikuttaa negatiivisesti muiden alojen opiskelijavalintaan. JYU:n tietojärjestelmätiede on merkittävä kouluttaja alalla ja sen tulee saada äänensä kuuluviin, jotta saadaan valittua alalle soveltuvia opiskelijoita.

Valintakoe I:
• Valintakoetyöryhmän kokoonpanosta mielestämme puuttuu tällä hetkellä yleisen kielitieteen sekä soveltavan kielitieteen edustusedustajia. Näistä oppiaineista olisi hyvä olla henkilöitä mukana suunnittelemassa yhteistä osiota, sillä heillä nimenomaan olisi näkemystä yleiskielellisistä valmiuksista ja kielitieteellisistä ilmiöistä. Yhteisen osion suunnitellussa on muutenkin oltava mukana henkilöitä, joiden hakukohteissa ei käytetä eriytyviä osioita.

Juristiliitto ymmärtää hankkeen taustalla olevat tavoitteet yksinkertaistaa menettelyä ja säästää niin resursseja yksilöjen, yliopistojen kuin yhteiskunnankin osalta. Juristiliitto kuitenkin katsoo, ettei uudistusta tule tehdä pakottamalla aloja ennalta valittuihin muotteihin tai oppiainerajat ylittävään yhteistyöhön, mikäli sillä ei ole tosiasiallista tarkoituksenmukaisuutta.

Juristiliitto katsoo, että korkeakoulutuksen tulee olla lähtökohtaisesti kaikkien saavutettavissa esimerkiksi sosioekonomiseen taustaan, sukupuoleen tai vammaisuuteen katsomatta. Valintakoemateriaalin tulee myös olla mahdollisimman saavutettavissa. On kuitenkin tärkeää, että jatkossakin opiskelijavalinnoissa pystytään mittaamaan opiskelijan soveltuvuutta ja motivaatiota juristin tehtäviin. Valintakoemateriaaleilla pystytään tutustuttamaan hakijoita oikeudelliseen ajatteluun ja niihin opiskelutapoihin, jotka toimivat perustana opinnoille myös läpi koko tutkinnon.

On suorastaan sääli, että hankkeessa suhtaudutaan hyvin kielteisesti koekohtaiseen ennakkomateriaaliin. On tärkeää huomata, että esimerkiksi oikeustieteissä on otettu jo merkittäviä edistysaskeleita saavutettavuuden kasvattamiseen aineistovalinnoilla ja mahdollistamalla sähköisen aineiston käyttö maksutta kaikille hakijoille. Valmennuskurssien merkitykseen valintakoevalmistautumisessa pystytään puolestaan vaikuttamaan materiaalien sivumääristä ja julkaisuajankohdista päätettäessä. Tähän on pyritty esimerkiksi lyhentämällä lukuaikaa oikeustieteellisen valintakokeeseen nykyiseen kuukauteen. Lisäksi kuten webinaarissa mainittuun Murron, Suhosen ja Jänkälän katsauksessa todetaan, on oikeustieteiden yhteinen, kaikille sama ennakkomateriaali myös lukiota käymättömien hakijoiden kannalta yhdenvertaisempi kuin ainoastaan lukion oppimäärään perustuvat valintakokeet. Tämä parantaa myös sellaisten hakijoiden asemaa, jotka ovat käyneet lukion useampi vuosi sitten. Valmistautumisesta valintakokeeseen ei saa tulla uuteen ylioppilaskokeeseen verrattavaa suoritusta.

Juristiliitto haluaa myös huomauttaa, että mikäli tulevaisuudessa suomen- ja ruotsinkielisiin hakukohteisiin haetaan samalla kokeella ja samoilla kysymyksillä, tulee erityisiä panostuksia tehdä käännösten laadukkuuteen. Erityisesti monivalinnoissa pienikin käännöksestä johtuva epäselvyys voi tehdä kysymyksestä mahdottoman ymmärtää. Tämä asettaa osan hakijoista muita heikompaan materiaaliin. On myös olennaista, että niin ennakko kuin kokeessakin jaettavat materiaalit ovat laadukkaasti tuotettuja ja huomioivat alalla käytettävän erityisen sanaston. Tämä on olennaista, jotta valintakokeessa voidaan varmistua hakijan riittävän korkeasta kielitaidosta ja jotta tulevaisuudessakin oikeustieteistä valmistuu molempia kotimaisia kieliä korkealla tasolla hallitsevia osaajia.

Juristiliitto on myös huolissaan hakijoiden oikeusturvasta liittyen uudistuksen toteutuksen aikatauluun. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2025, vaikka virallista päätöstä valintakoekokonaisuudesta ei olekaan vielä tehty. Tämä ei anna hakijoille riittävästi aikaa valmistautua valintaperusteiden muuttumiseen. Juristiliitto katsoo, että uudistuksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan keväällä 2026 uudistetun todistuspistevalinnan yhteydessä.

Eläinlääketiede pitää tärkeänä, että valintakokeeseen liittyvien sopimusten laadinnassa kuullaan koulutusaloja.

Helsingin yliopisto katsoo, että valintakoeuudistus on merkittävä parannus erityisesti niiden hakijoiden tilanteeseen, jotka eivät pääse ensimmäiseen hakuprioriteettiinsa. Uudistuksen myötä hakijan on mahdollista päästä seuraavaan häntä kiinnostavaan hakukohteeseen. Lisäksi hakijalla on aito mahdollisuus tavoitella häntä eniten kiinnostavaa kovan hakupaineen hakukohdetta ilman pelkoa siitä, että kyseiseen hakukohteeseen hakeminen estää hakeutumisen kaikkialle muualle. Nykyinen valintakoemalli edellyttää useaan hakukohteeseen haluavalta hakijalta kohtuutonta matkustamista useille paikkakunnille eri päivinä järjestettäviin kokeisiin. Nykymalli on siten myös selkeä koulutuksellisen tasa-arvon este, koska kaikilla ei ole taloudellista mahdollisuutta moiseen.

Helsingin yliopisto katsoo, että kokeissa ei tulisi olla ennakkomateriaalia, ellei tämä ole sisällöllisesti välttämätöntä ja hyvin perusteltua. Jos kokeen ennakkomateriaali julkaistaan vasta todistusvalinnan tulosten julkaisun jälkeen ja hakijalla on 2–3 viikkoa aikaa tutustua siihen, realistinen hakeminen hakupainealoille ei ole mahdollista ilman täysipäiväistä valmistautumista eli esimerkiksi lomaa töistä. Koska kaikilla hakijoilla ei ole tähän taloudellista mahdollisuutta, ennakkomateriaali on merkittävä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen este. Lisäksi se käytännössä estää hakeutumisen toiselle alalle, varsinkin mikäli myös toisella alalla on käytössä ennakkomateriaali.

Helsingin yliopisto katsoo, että kokeiden kysymystyyppien tulisi olla lähtökohtaisesti konetarkisteisia, ellei muunlaisille kysymystyypeille ole erityisen painavia perusteita. Esimerkiksi monivalintatehtäviin perustuvat kokeet toimivat jo tällä hetkellä moitteetta monissa keskenään erilaisissa yhteisvalinnoissa, eivätkä niihin siirtyneet koulutusalat ole katuneet valintaansa.

Helsingin yliopisto katsoo, että kaikkien kokeiden tulisi olla digikokeita, jotka järjestetään samassa yhteisesti valitussa järjestelmässä.

Helsingin yliopisto katsoo, että kokeet tulisi järjestää aamupäivän ja iltapäivän koevuoroilla eli kaksi koetta päivässä. Tämä mahdollistaa kehittämistyön tavoitteiden saavuttamisen ja on lisäksi merkittävä kustannuskysymys tilavuokrien näkökulmasta.

Valintakokeessa tulee olla ennakkomateriaalia. Ilman formaalia valmistautumisprosessia koe ei voi mitata opiskelijoiden motivaatiota millään tasapuolisella tavalla ja tarjoaa valmennuskurssiyrityksille vapaat kädet tuottaa kursseja, joita ilman valintakokeeseen "ei voi mennä". Tämä on kestämätöntä. Jotta yhteisten materiaalien valinta olisi mahdollista, tulisi kokeiden olla tieteenaloittaisia tai vähintää alakohtaisia siten, että esimerkiksi sosiaalitieteillä olisi oma kokeensa, oikeustieteellä omansa, jne.

Aikataulusta: Aikataulu on epärealistinen ja asettaa ensimmäisen eli v. 2025 hakijat koekaniinin asemaan. Koetta tulisi testata etukäteen sekä ilman varsinaista koetta että vähitellen osa hakukohteista kokeeseen siirtäen. Näin on toimittu esim. sähköisten ylioppilaskokeiden kohdalla. Rahoituksen katkeaminen ei saa olla syy kiirehtiä testaamisen, toimivuuden, tietoturvan ja hakijoiden oikeusturvan kustannuksella.

Hakijasta: Hankkeen materiaaleissa puhutaan jatkuvasti lukiolaisista, mutta ei lainkaan ammatillisen koulutuksen saaneista tai työelämästä siirtyvistä hakijoista. Heillä on aikaa ja motivaatiota hakea juuri heitä kiinnostavaan kohteeseen ja aiemman elämän antamia valmiuksia, joilla menestyä hakemisessa.

Millä hakija voi parantaa seuraavana vuonna, jos kokeessa menestyminen perustuu yleissivistykseen ja oppimistaitoihin? Kaikki eivät kuitenkaan pääse yliopistoon, joten millaisen viestin ulosjääminen tällaisen kokeen jälkeen antaa ja miten hakija voi osaamistaan parantaa? Kaikilla ei myöskään ole pääsyä lukion oppimäärän materiaaleihin, etenkin jos hallituksen rajaukset yli 18-v. maksuttomiin oppimateriaaleihin toteutuvat. Eikä kaiketi ole tarkoituksenmukaista, että hakijat opiskelevat lukion uudestaan päästäkseen yliopistoon.

Luultavasti näihin kysymyksiin vastaavat valintakoevalmennusta myyvät yritykset, jotka pystyvät nopeasti kehittämään taidoista, aiemmista vastaavista kokeista ja lukion oppimäärästä valmennuskursseja. Miten hakijoiden yhdenvertaisuus silloin toteutuu?

Paljon parjatuista aineistoista: Hanke unohtaa, että valintakoemateriaaliksi valikoidaan jo nyt popularisoitua ja yliopiston ja hakukohteen profiilia esittelevää aineistoa. Valintakoeuudistus potentiaalisesti vähentää kannustimia julkaista popularisoitua tutkimusta kotimaisilla kielillä ja avoimesti saataville. Valintakokeet ovat taanneet kotimaiselle tiedekustannuskentälle kysyntää (ja usein maksajina ovat mm. kirjastot ja open access -lisenssin hankkijat, eivätkä hakijat, elleivät he erikseen halua panostaa). Miten eri hakukohteet jatkossa markkinoivat itseään ja kertovat itsestään hakijoille, kun valintakoeaineiston ja painotusten linja poistetaan?

Tekoäly: Miten ratkaistaan kiistatilanteet, jos tekoäly jossain kohtaa arvioi väärin tai tuottaa arviointeihin esim. syrjiviä käytäntöjä? Etenkin esseetehtävien osalta maltti on valttia, vallankin kun yliopistossa yritämme kaiken aikaa pohtia mitä voisi olla ”vastuullinen” tekoälyn hyödyntäminen.

Yleisesti ottaen valintakokeiden uudistus vaikuttaa järkevältä. Se, että erilaisiin hakukohteisiin hakua yhtenäistetään on hyvä tavoite niin hakijoiden kuin kokeita järjestävien tahojen kannalta. Myös yhtenevyys lukion oppimateriaalien kanssa on hyvä asia, sillä se lisää lukio-opintoihin keskittymisen merkityksellisyyttä ja nopeuttaa korkeakoulutukseen siirtymistä sekä pienentää erilaisten valintakokeiden aiheuttamaa stressiä ja ylimääräistä työmäärää hakijoille. Pitkällä aikajänteellä on tärkeää saada malli riittävän hyvin kommunikoitua lukioihin ja lukiolaisille, jotta he ymmärtävät millaisiin aiheisiin heidän kannattaa opiskelussa panostaa lukion aikana, jotta valintakoevalinta suoran todistusvalinnan ohella olisi avoinna eri kiinnostuksen kohteisiin. Nykyinen hyvin hajanainen valintakoe malli ei mahdollista tätä kovinkaan hyvin.

Tärkein huomio uudistuksen osalta liittyy sen käyttöönoton aikatauluihin. Vaikka uudistuksen tavoitteena on se että valintakokeisiin ei jatkossa tarvitsisi valmistautua niin pitkästi, olisi uudistukseen sujuvan siirtymisen kannalta erittäin tärkeää että siirtymävaiheessa tieto uusiin kokeisiin vaadittavista oppimateriaaleista saadaan julkaistua mahdollisimman hyvissä ajoin. Näin kokeisiin valmistautuminen on järkevästi mahdollista. Tämä on tärkeää paitsi lukio-opiskelijoiden kannalta, koska he eivät voi uudistukseen varautua ennen kuin sisällöt ovat tiedossa ja etenkin niiden osalta, jotka hakevat alalle esimerkiksi alan vaihtajina, jolloin pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii merkittävän opiskelupanoksen.

Eli kokonaisuudessaan järkevä uudistus, mutta käyttöönoton osalta tulisi pyrkiä siihen, että mikäli ensimmäinen uusi valintakoe tulee käyttöön 06/2025, tulisi uusiin valintakokeisiin vaadittavat oppimateriaalit olla opiskelijoiden tiedossa viimeistään 08/2024, jotta lukiolaiset voivat vielä vaikuttaa viimeisen vuoden opiskeltaviin moduuleihin. Tämän huomioiminen olisi ehdottoman tärkeää, jotta uudistus lähtee heti alusta asti liikkeelle hyvässä hengessä.

Viimeiseksi uudistuksen aikataulu on liian nopea. Uuden valintakoemallin on tarkoitus tulla voimaan jo keväällä 2025, mikä ei anna hakijoille riittävästi aikaa valmistautua valintaperusteiden muuttumiseen. Todistusvalintamuutoksen vaikutuksia ei myöskään tässä vaiheessa ole nähty kokonaisuudessaan, minkä takia on ennenaikaista muuttaa myös valintakoevalintaa.