Svara på enkäten om reformen av lagen om penninginsamlingar

Frågetecken 65
Enkät | Justitieministeriet, Sisäministeriö
Enkäten har avslutats

Delta i projektet

Reformen av lagen om penninginsamlingar; inrikesministeriets förstudieprojekt (SM1615562)

Inrikesministeriet tillsatte i augusti ett förstudieprojekt med uppgift att kartlägga penninginsamlingsverksamhetens nuläge och utvecklingsobjekt samt att utreda alternativa genomförandemodeller för att göra penninginsamlingsverksamheten smidigare. Avsikten är att hålla fast vid det mål som anges i den gällande lagen om penninginsamlingar, dvs. att förhindra oredlig verksamhet i samband med penninginsamlingar.

Bestämmelser om anordnandet av penninginsamlingar finns i lagen om penninginsamlingar (255/2006). Den arbetsgrupp som dryftar reformen av lagen om penninginsamlingar önskar att deltagarna i enkäten framför sina synpunkter på de alternativa modeller för anordnande av penninginsamlingar som gruppen håller på och utreder. De alternativ som beskrivs i frågorna är exempel på möjliga modeller för förfarande vid anordnande av penninginsamlingar.Innehållet i den modell som väljs kommer att preciseras i takt med att förstudiearbetet framskrider.

Enkäten kan besvaras till den 30 november 2016. Frågor om enkäten kan riktas till överinspektör Sini Lahdenperä, tfn 0295 488 312.

Basuppgifter

Avslutat: 29.11.2016

Bilagor

Esiselvitys asettamispäätös.pdf
Gör en anmälan

De obligatoriska frågorna i enkäten är markerade med en asterisk (*).

Enkäten

De obligatoriska frågorna i enkäten har markerats med (*) asterisk.
Det här fältet är obligatoriskt.
Svar
  • företrädare för en centralorganisation 6 / 65
  • företrädare för en organisation 25 / 65
  • privatperson 25 / 65
  • företrädare för den offentliga sektorn 4 / 65
  • företrädare för den privata sektorn 3 / 65
  • företrädare för ett religionssamfund 1 / 65
  • något annat. 2 / 65
Skriv ditt svar i fältet nedan.
Svar

  • Privatperson, men jobbar hos polisen på lokalnivå, alltså är jag delvis företrädare för den offentliga sektorn.

  • Kauan sitten olen hakenut yhdistykselle sen ensimmäisen keräysluvan.

  • Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry

  • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

  • Kepa ry

Valitse alla olevista vaihtoehdoista yksi vaihtoehto.
Det här fältet är obligatoriskt.
Svar
  • Man bibehåller det system som baserar sig på tillståndsförfarande och efterhandsgranskning av redovisningen. Penninginsamlingarna förblir med vissa undantag en finansieringsform för allmännyttig verksamhet. Tillståndsförfarandet görs smidigare genom ändringar av lagstiftningen och utveckling av förvaltningsförfarandet, t.ex. förenkling av ansökningsförfarandet, avveckling av bestämmelser om insamlingssätt och insamlingsområde samt koncentrering av tillståndsförfarandet till en myndighet. 18 / 65
  • Man frångår tillståndsförfarandet och övergår till ett anmälningsförfarande samt bibehåller kravet på allmännyttighet. Man frångår tillståndsförfarandet. En penninginsamling kan inledas efter att en anmälan har lämnats in till myndigheten. Myndigheten registrerar anmälan och uppgifterna om insamlingen i ett offentligt register över penninginsamlingar. För penninginsamlingar gäller redovisningsskyldighet. Insamlingsändamålet ska fortsättningsvis vara allmännyttig verksamhet. 29 / 65
  • Man frångår tillståndsförfarandet och övergår till ett anmälningsförfarande samt slopar kravet på allmännyttighet. Man frångår tillståndsförfarandet. En penninginsamling kan inledas efter att en anmälan har lämnats in till myndigheten. Myndigheten registrerar anmälan och uppgifterna om insamlingen i ett offentligt register över penninginsamlingar. En penninginsamling kan anordnas i vilket syfte som helst. Genom lag kan det eventuellt föreskrivas om förbjudna insamlingsändamål, t.ex. kan det föreskrivas ett förbud mot att anordna penninginsamlingar som strider mot god sed. 17 / 65
  • Man övergår till självreglering och egenkontroll bland organisationerna. Genom egenkontroll eller självreglering kan man stärka ett myndighetsförfarande som baserar sig på anmälningsförfarande. Den som sköter egenkontrollen inom verksamhetsområdet kan vara en centralorganisation som utövar tillsyn över penninginsamlarnas verksamhet. De som anordnar penninginsamlingar sänder uppgifterna om insamlingarna till centralorganisationen, som kan föra ett offentligt register över penninginsamlingar och publicera en varningslista över otillförlitliga insamlingar eller insamlare. Inom verksamhetsområdet kan det också finnas en organisation som ger anvisningar för verksamheten och upprättar en etisk kod för penninginsamlingsverksamheten. De penninginsamlare som har förbundit sig till den etiska koden har rätt att använda t.ex. ett gemensamt kännemärke eller ett individualiserat insamlingskontonummer som gör att den som ger pengar till insamlingen vet att den är tillförlitlig. 1 / 65
  • Något annat alternativ 1 / 65
Skriv ditt svar i fältet nedan.
Svar

  • Yleishyödyllisyyden vaatimus olisi hyvä säilyttää, mutta tällä hetkellä lupaprosessi on hyvin raskas ja kestää kauan.

  • Keräys voisi olla myös uusien ideoiden rahoittamiseen. Kuitenkin edelleen yleishyödyllisen säilytys.

  • Tilitysten tarkistaminen ennen kaikkea

  • Yleishyödyllisyyden vaatimus on tarkoituksenmukaista säilyttää. Lupa on tarpeetonta hallintobyrokratiaa, mutta valvontaviranomaisella tulisi olla velvollisuus tarkastaa ilmoitus ja tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä ja jos tarkoitus ei ole yleishyödyllinen, kieltää keräys.

  • Lupamenettelystä luopuminen vähentäisi turhaa byrokratiaa, josta ei ole näytettävissä olevaa hyötyä verrattaessa ilmoitusmenettelyyn, kun yleishyödyllisyysvaatimuksesta on luovuttu.

    Yleishyödyllisyysvaatimus heikentää vapautta rahankeräyksen lisäksi myös rahan lahjoittamisessa. Yksilönä tahdon itse päättää kenelle annan rahaa ja kenelle en. Jos haluamani kohde ei saa lupaa kerätä rahaa, tulee rahan lahjoittamisesta hankalaa tai käytännössä mahdotonta, ja koen tämän rajoitukseksi vapaudelleni.

  • Poliisihallitukselle vain lisää resursseja ja sähköiset haku&tilitysmenetelmät nopeutetusti toimintaan. Kaikki tieto julkiseen rekisteriin.

  • Nykyinen järjestelmä on hidas ja byrokraattinen, eikä virallisilla järjestöillä ole aina aikaa tai kiinnostusta järjestää keräyksiä. Yleishyödyllisyyden vaatimuksen sijaan voisi olla lista kielletyistä kohteista, sillä ihmisten näkemys "yleishyödyllisestä" lahjoittamisesta voi vaihdella suuresti. Tietenkin tilitysvelvollisuus on oltava, jotta rahan lahjoituskohde voidaan jäljittää.

  • Nykyinen käytäntö on mielivaltaista lain tulkintaa

  • Yleishyödyydestä ei tule luopua. Tilityksestä julkinen, ellei jo ole.

  • Helpottaisi esim. koulujen ja muiden vastaavien tahojen rahankeräystä. Toisaalta ei pitäisi luopua yleishyödyllisyyden periaatteesta, koska muuten rahankeräys olisi aika villiä viidakkoa ja mahdollistaisi väärinkäytöksiä sekä heikentäisi valvontaa.

Skriv ditt svar i fältet nedan.
Svar

  • Yleishyödyllisyys vaatimus myös

  • Keräyksen aloitus tulisi olla sallittu vasta kuukauden kuluttua ilmoituksesta. Kerääjälle tulee olla esittää viranomaispäätös ilmoituksen vastaanottamisesta.

  • Toinen tärkeä asia: Kunnalla ei tällä hetkellä ole verotusoikeuden vuoksi oikeutta saada joukkorahoituslupaa. Kuntien valtionosuudet vähenevät, kunnilla ei ole oikeutta myydä palvelujaan ilman yhtiöittämisvelvollisuutta, mutta kuntien tehtäväkenttä on edelleen laaja. Tämän vuoksi myös kunnalla pitäisi olla oikeus hakea rahoitusta ulkopuolelta. Tiettyihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuten erikoistuneiden museoiden kunnostamiseen, kirjastojen tietokonehankintoihin tai terveyskeskusten odotustilojen sisustamiseen lapsiystävällisemmiksi pitäisi olla mahdollisuus hakea joukkorahoitusta siitä huolimatta, että kunnalla on verotusoikeus. Joukkorahoituksella voitaisiin toteuttaa monia sellaisia asioita, joihin verorahoja ei riitä.

  • Mahdollisten luvansaajien joukkoa ei tule laventaa kattamaan kuntien ja valtion yleishyödyllistä toimintaa tai projekteja, sillä se heikentäisi kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja olisi askel kohti sosiaalisesti kestämätöntä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa.

  • Vaihtoehdoissa ei kehitetä rekisteritiedon toteamista ja lahjoituksen samanaikaista tapahtumaa.

  • Omavalvontajärjestelmä on myös hyvin kannatettava ajatus, mutta tällöin viranomaismenettelystä tulisi luopua kokonaan. Kansalaisen näkökulmasta toimiva omavalvonta riittäisi varmistamaan rahankeräysten luotettavuuden, jolloin viranomaisille tehtävät ilmoitukset olisivat pelkkiä hallinnon kumileimasinasioita.

  • Viranomaisille myös tarkastusoikeus kesken keräyksen että voivat varmistaa että menevätkö rahat ilmoitettuun kohteeseen.

  • Lupamaksun/ilmoitusmaksun tarpeellisuutta olisi hyvä harkita, vähintään porrastaa. Nykyinen maksu on pienille järjestöille turhan iso suhteessa niiden keräämään rahasummaan. Rahankeräys ei saa olla vain isojen ammattimaisten järjestöjen yksinoikeus - tulisi myös pohtia mitkä mahdollisuudet on rekisteröimättömillä ryhmillä, jopa yksityishenkilöillä kerätä rahaa yleishyödylliseen tarkoitukseen ja miten näiden keräysten luotettavuus varmistettaisiin.
    Kiinnostava vaihtoehto voisi myös olla rekisteröidä ne tahot, jotka ovat luotettavia rahankerääjiä - eli (pitkäaikainen) lupa tai ilmoitus koskisi keräyksen takana olevaa yhdistystä tms., eikä kulloistakin keräyskohdetta.
    Itsesääntelymenetelmä saattaisi olla paikallaan ilmoitusmenettelyn lisäksi, mikäli järjestöt kokevat sen tulevaisuudessa tarpeelliseksi. Vaatii kuitenkin valmisteluaikaa.