Henkilökuntaa riittävästi. Kokemusta 35vuotta sairaala. vanhainkoti, terveyskeskuksista, kotihoito,palvelukodeista, kaikkialla liian vähän henkilökuntaa. Takaisin varahenkilöstö/pooli toiminta, koska sijaisia ei vaan saa enää mistään nopeasti varsinkaan kesällä!

Yksityisten toiminnanharjoittajien mitoituksesta luopuminen ei vakuuta.

Turvallisuuteen liittyvä suositus puuttuu. Ei tarvita erillistä laatusuositusta vaan kaikissa toiminnoissa on oltava laatukriteerit, joiden toteutumista seurataan.

Laatusuosituksesta puuttuu suositus, jolla varmistetaan ikäihmisten mahdollisuus hänelle sopivaan ja turvalliseen asumismuotoon. Kotihoito ei ole hoiva-asumispalvelua, vaikka niin huonokuntoisia asiakkaita on tällä hetkellä kotihoidossa. Miten tämä asia huomioidaan laatusuosituksessa?

Lisäksi suosituksista puuttuu kohta, jolla velvoitetaan yksikköä lisäämään työntekijöitä palveluissa, kun ikäihmisen avuntarve lisääntyy.

Jos yksityisiltä ja julkisilta palveluntuottajilta valvontaviranomaisten edellyttämä erillinen 0.1 -tukipalveluhenkilöstömitoitusvaade poistetaan, se tarkoittaa, että hoitoalan ammattilaisille tulee keittiö- ja siivoustöitä, joihin heitä ei ole koulutettu. Kyseiseen työhön käytetty aika on pois hoitotyöstä eli asiakas kärsii. Tuo suositusehdotus ei ole työntekijälle ja asiakkaalle hyvä asia. Ehdotan kyseisen suositusehdotuksen poistamista.

Kunpa ymmärrettäisiin, että ei mitään vanhusten hoitoa pystytä toteuttamaan ilman riittävää määrää koulutettua henkilöstöä. Tällä hetekellä jo koti- ja palveluasumisen henkilöstö työskentelee jaksamisen äärirajoilla. Jos asiakkaiden hoitoa haluataa kehittää, tarvitaan hyvässä terässä olevaa, ammattitaitoista ja innostunutta henkilöstöä. Ilman heitä ei hyvä ja kuntouttava hoito ole mahdollista, ei siihen pelkkä teknologia pysty.. Vähemmän koulutetun henkilöstön lisäämisen perään haikaillaan kunnissa, halutaan säästää palkkakuluissa. Mutta kun palveluita voi saada aina vain huonompikuntoisemmat ja sairaammat ihmiset, kuinka kuvitellaan heidän hoitonsa onnistuvan jollain tasolla ilman koulutusta tai pikakurssituksen perusteella. Moni asia jää ajoissa havaitsematta, toimintakyky tukematta, ihmiset "autetaan avuttomiksi". Se se vasta kalliiksi tulee ja tuottaa inhimillistä kärsimystä. Kotona asumisen tukeminen on hyvä asia, niin kauan kuin ihminen kokee olonsa turvattomaksi. Liian paljon on jo nyt niitä vanhuksia, jotka asuvat kotona turvattomina ja peloissaan.

Toimintakyvyn turvaamisen peruspilarit ovat ravitsemus ja liikunta. Lähiliikuntapaikkojen ja matalan kynnyksen liikuntaneuvonnan lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen ravitsemusneuvontaa eli lisää ravitsemusterapeutteja. Näin säästetään rahaa, kun saadaan ennaltaehkäistyä ongelmia ja ohjaamaan vielä omatoimista asiakasta. Ravitsemusterapiaresursseista on tällä hetkellä puutetta eli jonot ovat pitkiä ja ennaltaehkäisyyn ei aika tahdo riittää. Muu henkilökunta taas ei voi tätä tehtävää hoitaa, koska ikääntyneellä ravitsemusneuvonnan pitää jo olla räätälöityä eli huomioidaan mahdolliset sairaudet yms.

Laadun tekijät: Henkilöstömitoituksesta puuttuu ravitsemusterapeutti. Ravitsemusterapeutin työpanokselle on asetettava lakisääteinen alaraja, muuten resursseja ei tule olemaan riittävästi. Ainakin ympärivuorokautisessa hoivassa tulisi AINA olla käytettävissä ammattilainen, joka laatii yksilölliset suunnitelmat vajaaravitsemuksen ehkäisyyn ja hoitoon sekä suunnittelee letkuravitsemuksen, jota tässä kohderyhmässä joudutaan käyttämää. Nyt saattaa käydä niin, että henkilöä ei kuntouteta ja hän jopa siirtyy käytännössä saattohoidettavaksi siksi, että ravitsemustila ja sen myötä yleiskunto romahtaa. Ravitsemusterapeutti on ikäihmiselle vähintään yhtä tärkeä työntekijä kuin fysioterapeutti, ehkä jopa tärkeämpi.

Ravitsemuksen mittareista: kuntatasolla tulisi seurata sitä, että ravitsemusterapiaresurssien minimitarve eli 1 ravitsemusterapeutti per 30 000 asukasta täyttyy. Lisäksi kannattaa seurata jonon pituutta ja sitä, missä ajassa ikäihminen pääsee ravitsemusterapeutille. Ikäihmisten ravitsemustilasta saadaan luotettavaa tietoa seulomalla vajaaravitsemusta MNA- tai NRS-menetelmällä ja kirjaamalla tämä potilaskertomukseen, jolloin saadaan kuntakohtaista tilastoa. Lisäksi hyvinvointikertomuksissa tulisi seurata, että ikäihminen saa Ravitsemushoitosuosituksen (ks. Eviran www-sivut) mukaista ravitsemushoitoa kunnan eri hoitopaikoissa. Kaikissa hoitopaikoissa tulisi olla riittävästi ihmisiä, jotka ovat suositukseen perehtyneitä. Samalla tulisi tietenkin seurata, että ruokapalvelu pystyy tuottamaan ikäihmisten tarvitsemia erityisruokavalioita eli tehostettua ruokavaliota ja rakennemuutettuja ruokavalioita. Kannattaisi seurata, onko letkuravitsemuksen toteutus suunnitelmallista vai tiputellaanko "fiilispohjalta" juuri sen verran ravintoa, ettei ihminen kuole nälkään.

Painopiste ennaltaehkäisyyn, toimintakyvyn ja terveyden edistämiseen. Tämä työ alkaa jo ennen vanhuutta. Eri alan ammattilaisten yhteistyön määrittäminen ja ammattilaisten osalta rerussimäärän mitoitus. Eri terapeuttien: fysio-, toiminta- ja ravitsemusterapeuttien mitoitus kohdilleen. Mikä on missäkin vaiheessa hoitavan henkilökunnan osaamisen kokonaisuus? Ennaltaehkäisevän työn ammattilaisten mitoitus määritettävä paremmin, eikä vain hoitava henkilökunta.

Suosituksista puuttuu ravitsemuksen osuus melkein kokonaan, eikä laillistettuja ravitsemusterapeutteja ole mainittu. Ravitsemus on ikäihmisillä yksi tärkeimpiä kuntoutukseen vaikuttavia asioita, eikä sitä saada kuntoon ilman riittävää substanssiosaamista. Laboratorioarvojen tulkitsemisen ja niiden huomioonottamisen lisäksi hoidossa täytyy pohtia paljon muitakin asioita, kuten sairauksien vaikutus ravitsemushoitoon, syömisympäristö, ateriarytmin sopivuus, täydennysravintovalmisteet ja ruokien rikastaminen, mahdollisten syömisen apuvälineiden tarve ja sopivuus, lääkkeiden vaikutukset ravitsemustilaan jne. Ravitsemus vaikuttaa niin kognitiiviseen kuin fyysiseen toimintakykyyn, eikä kuntoutus ole tehokasta vajaaravituilla. Edes lääkkeiden toimivuus ei ole silloin hyvällä tasolla. Lisäksi täytyy muistaa, että ravitsemus on paljon muutakin kuin ravintoaineita. Useimmille ruoka ja ruokailuhetket ovat päivän kohokohtia ja ne on helppo yhdistää muuhun kuntoutukseen.

Ainoastaan laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla on osaamista kokonaisvaltaisen ravitsemushoidon toteuttamiseen. Nyt maininta ammattiryhmästä puuttuu kokonaan, vaikka monia muita ammattiryhmiä on mainittu. Tämänkaltaisilla suosituksilla on iso painoarvo ravitsemushoidon saattamiseksi nykypäivään ja vakanssien lisäämiseen, siksi olisi ehdottoman tärkeää laajentaa ravitsemushoidon osuutta suosituksissa ja puhua nimenomaan laillistetuista ravitsemusterapeuteista, ei ravitsemusneuvojista, ravintovalmentajista tai edes ravitsemusasiantuntijoista.

No eihän se voi olla perustelu, että suositellaan vaan sellaista mikä voidaan mitata. Eikö siitä nyt olla jo vuosikymmenet varoitettu. Se johtaa harhaan. HALOO! Ja kun kaikkea ei ole tutkittu niin mikis pitäydytään vain niihin asioihin. Kyllähän ns. yleisen elämäkokemuksen pohjaltakin voi sanoa, että moni asia puuttuu. Suosituksissa pitäisi selvästi olla, että ikäihmisellä pitää olla mahdollisuus vähintään kerran viikossa käydä tai osallistua taidetapahtumaan. Tai vielä parempi olisi, jos laatusuosituksissa sanottaisiin, että vanhuksen pitää laulaa, leikkiä ja tanssia vähintään kerran viikossa.

Toivoisin vielä konkreettisempia ehdotuksia ja käytännön esimerkkejä suosituksiin sekä indikaattoreihin, joilla suositusten toteutumista seurataan (esim. laatu ja henkilöstö).
Ravitsemusasiat ovat jääneet varsin vähälle huomiolle, vaikka ravitsemus on merkittävä tekijä terveyden ja kotona asumisen edistämisessä sekä HRO:n ehkäisemisessä. Olisi syytä myös määritellä, että iäkkäiden ravitsemusohjauksesta ja suunnittelusta vastaisi laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyyden omaava ammattilainen, jolla riittävä osaaminen ikääntymiseen ja sairauksiin liittyviin haasteisiin ja kokonaisuuden hallintaan. Myös geronomien ammattitaito olisi hyvä nostaa selkeämmin esiin ikääntyvien haasteiden kokonaisvaltaisen lähestymisen osaajina.