Suosituksissa on oikeita painotuksia ja oikeita riskianalyysejäkin talouden kannalta. Outoa on se, että riskit eivät sitten mitenkään näy suunnitellussa toiminnassa. Samaa sarjaa kuin sote- ja maakuntauudistus. Kokonaistaloudellisesti tämän suosituksen mukainen toimintamalli maksaa enemmän kuin säästää. Vanhukset ja heidän hoitajansa tulevat kärsimään.

Ihmisten tulee itse ottaa enemmän vastuuta itsestään. Jos on lihava tulee laihduttaa, eikä kärsiä siitä vanhana.
Ei kunnat ja valtiot voi lähteä tekemään 65-vuotiaiden päiväkoteja.

Suositukset hyvin pohdittuja. Ymmärrän miksi numeerisia tavoitteita ei ole laitettu, mutta epäilen että tämän asiakirjan ohjaavuus heikkenee mikäli numeeriset laatusuositukset jäävät pois.

Suositukset ovat järjenvastaisia ja julmia. Kaikki tiedämme, että määräahoja tulee rajusti lisätä ja lahtarihallitus leikkaa lisää.

Mitoitus 0,5 on liian pieni varsinkin muistisairaita hoidettaessa, hoitoapulaiset ovat hyvä lisä hoidettaessa, mutta eivät saa korvata lähihoitajaa. Muistisairaiden kanssa toiminen on huomattavasti hitaampaa eikä kiirettä saa pitää. Hoitajilta kyllä vaaditaan koko ajan enemmän, mutta ajatteleeko kukaan työn rasittavuutta ja vaativuutta.

Suositukset ovat pääasiallisesti oikeita. Sisällöissä on kuitenkin täsmentämistä edelleen. Aina pelkkä laskennallinen henkilöstö-/tuntimäärä ei ole oikea tapa ikääntyneiden riittävän hoivan saamisessa. Ennaltaehkäisevää ja kuntoutumista tukevaa toimintaa on oltava, koska sillä voidaan siirtää HRO haasteita eteenpäin.

Hallituksen kustannusten karsiminen tehtäviä ja velvoitteita vähentämällä -reformissa (helmikuussa 2016) tuotiin esiin merkittäviä toimenpiteitä kuntien tehtävien vähentämiseen ja supistamiseen. Yksi näistä toimenpiteistä oli vanhuspalvelulain mukaisten tehtävien keventäminen, jolla tavoiteltiin 35,2 miljoonan euron säästöä. Tämä tarkoitti käytännössä vanhuspalvelulain heikennystä asiantuntijuuden ja vastuutyöntekijän poiston osalta. Samassa reformissa esitettiin kelpoisuusehtojen keventäminen mm. lähihoitaja/hoiva-avustaja näkökulmalla. Oleellista on turvata ikääntyvän väestön avun tarpeeseen vastaaminen yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti ja siten, että se ei edellytä ainoastaan omaa aktiivisuutta ikääntyneeltä.
Huolta herättää myös se, keitä nämä asiakas- ja palveluohjaajat ovat ja kuinka heidän saatavuus turvataan. Kuka vastaa kokonaisuudesta ja seuraa sitä ja sen toteutumista?

Palvelumitoitukset ovat vähäiset ja osasta puuttuu ne. Palvelurakenne muutoksen myötä nyt muutetaan tehostettua palveluasumiseksi joka tuotetaan taas kotihoitona ja kotihoidossa ei ole taas mitoitusta.

LUONNOKSESTA ON JÄTETTY POIS VANHUSNEUVOSTO, JOKA ON KESKEINEN YHTEISTOIMINTAELIN OSALLISUUDEN NÄKÖKULMASTA. NÄIN EI PIDÄ MENETELLÄ. sUOSITUKSESSA TULEE MAINITA, ETTÄ SE KORVAA KÄSITTELEMILTÄÄN OSIN AIKAISEMMAN.

Kyllä, sisällöt tulisi rakentaa kuitenkin tarkalle tasolle konkreettisiksi ja selkeäkielisesti, jotta niihin ei jäisi tulkinnallisia haasteita.
Suositusten tulisi olla lakiin sidottuja ja velvoitteisia, EI pelkkiä suosituksia!
Hoitohenkilökunnan/johdon tulisi olla gerontologiaan erikoistuneita, jotta hoidon laatu säilyy ja sitä kehitetään.
Hoidon laadusta tulee pitää konkreettista huolta.