Jos pohditaan esimerkiksi opiskelijoiden mt-ongelmia, niin suurena osasyynä on opintotukijärjestelmän varsin suuri epävarmuus. Korkeakouluissa ohjaus on edelleen olematonta ja vähentyi tällä hallituskaudella. Alinomaisen köyhyyden lisäksi opiskelijaa piinaa alinomainen epämävarmuus.

Mielenterveyttä voitaisiin tukea tuomalla psykoterapiapalvelut julkiseen terveydenhuoltoon. Lisäksi pitäisi kehittää välimalli tavallisen terveyden/sairaanhoidon ja psykiatrise/psykologisen hoidon (psykiatria/psykologia/psykoterapia) välille. Monet ongelmat ovat etenkin kehkeytyessään sellaisia, että vähempikin reagointi riittäisi, kunhan vain reagoitaisiin.

Mt-palveluja voitaisiin yhdistää myös sosiaalipalveluihin siten, että jokaisessa kunnassa tai kuntayhtymässä sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa työskentelisi psykologi.

Matalan kynnyksen terapiaa, lyhyttä, johon saisi nopeasti muutaman kerran (esim.5-10krt) maksusitouksen.

Mielenterveyshäiriöt ovat sairaus ovat sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Ei tarvitse hävetä. Laitoshoitoa ei saa alasajaa enää lisää.

Tarjota ihmisille konkreettisia keinoja edistää omaa mielen hyvinvointia.

Ennaltaehkäisevää työtä, jossa jo lapsesta asti huomioidaan myös mielenhyvinvoinnin tukeminen. Riittävän nopea avun saanti ja riittävät palvelut. Nykyisin hoitoon pääsyä joutua odottamaan ja resurssit avohoidossa riittämättömät. Tarvitaan myös erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin välillä. Perusterveydenhuollon matalankynnyksen mielenterveyspalvelut ja kuntoutus kuntoon. Nyt hoito liikaa erikoissairaanhoidossa kun apua pitäisi saada jo ajoissa lähellä kotia. Julkista keskustelua ja stigman vähentämistä lisää.

Matalankynnyksen palvelujen lisääminen etenkin lapsille ja nuorille.

Mielenterveydestä puhuminen aloitettaisiin mahdollisesti jo koulussa nuorille jolloin ymmärrys lisääntyisi jo nuorten keskuudessa ja vaikuttaisi positiivisesti stigman vähentämiseksi. Myös mielenterveysongelmista enemmän ihmisten tietoon julkisesti. Toki tätä onkin jo tehty ja paljon saatukkin aikaan. Apua myös ongelmista kärsiville laajemmassa mittakaavassa ja tukea hyväksyä sairautensa/häiriönsä. Nykyiset resurssit ovat aivan liian pienet eikä siitä ole suurtakaan tukea mielenterveyden ongelmista kärsiville. Ketään ei auta n. 1x kuussa psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen akuutissa tilanteessa ja pelossa. Mielenterveysongelmista kärsivillä on myös oikeus päästä eteenpäin elämässä halutessaan. Siihen tarvitaan säännöllistä tukea, kuuntelemista ja kannustusta. Ei paskojen olojen kertaamista kerrasta toiseen. Enemmän valistusta myös hoitohenkilökunnalle.

Mielenterveydestä avoimesti puhuminen. Mielenterveys on paljon muutakin kuin pelkät mielenterveysongelmat. Palveluiden saatavuus ja niihin ajoissa pääseminen olisi todella tärkeää.

Homma lähtee liikkeelle jo lapsuudesta, eli kasvatus ja koulun merkitys on suuri...siellä valetaan pohjat tulevalle....

Mielenterveysongelman tai mielen sairastumisen normalisointi vrt. käsi poikki. Oikea-aikainen, oikeanlainen, yksilöllisesti räätälöity tuki yhteistyössä eri hallintokuntien edustajien kanssa. Arkeen tukea perheille ja lapille/nuorille mahdollisimman varhain, ennen kuin ongelmia edes on.