Tarve kehittää, oikeammin jopa luoda, keskipitkän aikavälin työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden operatitiivisen tason ennakointia on raportin keskeisiä havaintoja. Samoin keskeinen havainto on eri tiedonkäyttäjiä tukevan ennakoinnin tietoalustan ja palvelumuotoillun ennakointipalvelun tarve. Mahdollisuudet yhdistellä erilaisten ennakointitietolähteiden tuotoksia uusin tavoin yhtenäistä ja yhteistä, avointa sähköistä tietoalustaa ja muotoiltua palvelua hyödyntäen voisi tuottaa kokonaan uusia ja ainakin laajapohjaisempia havaintoja ja niistä johdettuja näkemyksiä. Ennakointijärjestelmän perustaminen tunnistettuun ja vahvistettavaan poikkihallinnolliseen yhteistyöhön antaa sille vankemman pohjan. Yleistavoitteista nostaisin ykköseksi osaavan työvoiman tarpeen mukaisen saatavuuden eri alueilla ja toimialoilla.

Ennakointijärjestelmän visio on mielestäni kohdillaan keskeisiltä osiltaan: ennakointiyhteistyömalli, pysyvät rakenteet ennakointitiedon tuottamiselle ja sille riittävät resurssit, toimintamallit analyysien ja johtopäätösten laadintaan, tiedon välittymisen tehostaminen ja olennaisena osana mahdollisimman laaja, avoin ja vuorovaikutteinen digitaalinen ennakointialusta ja -palvelu, joka mahdollistaisi myös tekoälyn hyödyntämisen.

Näkemykset yleisellä tasolla ovat perusteltuja. Ennakointijärjetelmän tulisi tukea alueellista päätöksen tekoa ja alueellisista tarpeista tulisi pystyä kokoamaan valtakunnan yleisistä kehittämistarpeista ja linjauksista.

Nykyisellään ennakointikenttä on hajanainen ja tieto hajallaan eri toimijoilla. Jos ei ole perehtynyt ennakointiin, niin tietoa on vaikea löytää. Tähän peilaten kehittämistavoitteet ovat oikeansuuntaisia ja tarpeellisia. Yritysyhteistyö on myös erittäin tärkeää ennakointitiedon kokoamisessa. Vision osa-alueet ovat kannatettavia, mutta onko asetetut tavoitteet realistista saavuttaa v. 2022 mennessä. Ennakoinnin resursointi on joiltakin osin riittämätöntä, vision toteuttamiseksi tarvitaan lisää panostuksia. Alueellinen ennakointityö on tärkeää ja ennakoinnin verkostoitumisessa on paljon parannettavaa. Alueellisen ja valtakunnallisen ennakointitiedon yhteensovittamisessa tarvitaan uusia tapoja, alueellisten ennakointitulosten yhteenvetoa ja analysointia tulee kehittää.

Kiitos työryhmälle ja valmistelijoille hyvin tehdystä ja kattavasta raportista. Tämä on hyvä ponnahduslauta eteenpäin.

Raportin ehdotukset ovat pääosin hyvin kannatettavia. Järjestelmien kokoaminen toisiaan paremmin tukeviksi kokonaisuuksiksi ja pääosin myös yhdenmukaisia tuloksia tuottavaksi toiminnaksi on erityisen tavoiteltava asia. Tällöin tulisi puhua valtakunnallisen ja samalla alueiden yhteisen ekosysteemin toteuttamisesta. Ennakointitulosten käyttäjät ja soveltajat ovat pääosin alueilla, joten tulosten jalkauttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Monet sekä toiminnalliset että puhtaasti tekniset rajapinnat ovat avainasemassa ratkaisujen suhteen.

Ennakointitoimijoiden yhteinen tietoperusta maassamme voidaan arvioida tällä hetkellä kattavaksi ja laadukkaaksi, mutta haasteena on kuitenkin ennakointitiedon muotoilu eri käyttäjäryhmien tietotarpeita vastaavaksi. Yhteisen tietoalustan tarve korostuukin hyvin voimakkaasti tiedon hyödyntämisen näkökulmasta.

Luonnos lähestyy ongelmakenttää perinteisesti organisaatiolähtöisesti ja eri aikajänteitä painottaen. Tämä on selkeä tapa lähestyä asiaa sinänsä mutta sivuuttaa osin uuden teknologian (Big data, AI jne) mahdollistamien ennakointitapojen antamat potentiaalit ja riskinä on edelleen toiminnan siiloutuminen. Tulee siis kiinnittää erityistä huomiota keskeisten toimijoiden, ministeriöiden sekä alueiden välisen saumattoman yhteistyön kehittämiseen.

Luonnoksessa kiinnitetään ansiokkaasti huomiota myös digitalisaation tulevaisuuden vaikutuksiin toimintaympäristöissä, mutta ohitetaan syvällisempi pohdinta siitä mitä digitalisaatio, tiedonlouhinta, tekoäly ja tiedontuotannon automatisaatio vaikuttavat itse ennakointityöhön ja sen työtapoihin. Digitalisaatio suuntaa ennakointityötä, kuten muutakin tietoyhteiskunnan toimintaa, kohti toimijatasot ylittävää ajasta riippumatonta ja suuria datamääriä automatisoidusti tuottavia työ-, analyysi- ja esittämistapoja. Modernin tietoyhteiskunnan työvälineistön käyttö mahdollistaa myös aiempaa tehokkaammin luonnoksessa mainitun tarpeen lisätä asiantuntijoiden, päättäjien ja kansalaisten verkostomaisia työtapoja ja kommunikaatiomuotoja ennakointityössä ja mahdollisiin tulevaisuuksiin varautumisessa. Tämä on myös selkeästi yksi keskeisimmistä oppimiskokemuksista meneillään olevan koronakriisin suhteen: jatkuva oppinen, jatkuva ennakointi. Enemmän on havaittu tarpeelliseksi tuoda ennakointityö jatkuvaksi ja luontevaksi osaksi eri toimijoita ja että modernien tietojärjestelmien tehokas ja uudenlainen hyväksikäyttö voisivat tulevaisuudessa auttaa tässä.

Pohdittavaksi: Yleensä ollaan kiinnostuneita itseä lähellä olevista merkityksellisistä asioista: valtakunnalliset toimijat kiinnittävät huomiota valtakunnallisiin näkökohtiin ja paikalliset toimijat paikallisiin näkökohtiin. Työnjaon rakentamisen painottaminen eri aikajänteisiin sijasta voisi olla luontevampaa keskittyä enemmänkin siihen, että eri toimijatahoilla omalta osaltaan kehitetään ennakointi -toimintaa omista itselle merkityksellisistä näkökulmista jatkuvan oppimisen ja jatkuvan ennakoinnin periaatteella ja omista tarpeista lähtien ja että tätä työtä yhdistellään verkostomaiseksi kudelmaksi tehokkaalla tietojenkäsittelyllä (tekoäly, datalouhinta, automatiikka) ja alustatalouden keinoin.

Työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointiprosesseissa on tärkeää siirtää ennakoinnin painopistettä osaamistarpeiden ennakointiin ammatti- ja toimialakohtaisen tiedon rinnalla ja siten ennakointitiedon hyödyntämiseen koulutusten määrän ja laadun sekä työelämän kehittämisessä. Ennakointiprosessien on reagoitava toimintaympäristön muutoksiin.

Vaikuttavuuden arvioinnin kehittämisen ja hyödyntämisen osana ennakointityötä tulee olla keskeinen kehittämisalue niin lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnissa koko koulutusjärjestelmässä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Vaikuttavuuden vahvistamiseen tarvitaan raportissa esitetyllä tavalla nykyistä tiiviimpää ennakointitiedon tuottajien, työelämän, koulutuksen tarjoajien sekä päätöksentekijöiden yhteistyötä myös tiedolla johtamisen tukemiseksi.

Raportissa on tunnistettu lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnin erilaiset tarpeet ja näkökulmat sekä tunnistettu tarve rakentaa parempaa jatkumoa näiden kesken. Tällä hetkellä erityisesti keskipitkän aikavälin (2-10 vuotta) ennakoinnissa vaikuttaisi olevan aukko, vaikka ennakointityötä muutoin tehdään runsaasti ja monen toimijan voimin. Hyvä, että raportissa on huomattu tämä epätasapaino ja visiona on ottaa paremmin haltuun koko aikajana ja huolehtia siitä, että ennakointitietoa on toistaan täydentävää.
Ennakointitiedon käytettävyyden parantaminen on myös keskeistä. Tiedon tulee olla käytettävissä ja tiedon tarvitsijan itse räätälöitävissä digitaalisella alustalla.
Yleistavoitteet painottavat vahvasti valtioneuvostotasoista, poikkihallinnollista yhteistyötä, mikä on hyvä asia. Kuitenkin työmarkkinat ovat suurimmaksi osaksi yksityisellä sektorilla, joten se on otettava vahvasti mukaan työvoima-, osaamis-, ja koulutustarpeiden ennakointityöhön.

Raportissa esitetyt havainnot ja niihin liittyvät kehitysehdotukset ovat oikeansuuntaisia ja kannatettavia. Koronakriisi luo entisestään painetta työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointiin liittyvien rakenteellisten ja toiminnallisten uudistusten aikaansaamiselle sekä säästö- että tehokkuusnäkökulmasta. Useat esityksessä esiintuodut tavoitteet ovat olleet esillä jo useasti aiemmin. Nyt olisi tärkeää ruveta toteuttamaan niitä käytännön tasolla. Koronan myönteistä seurausta, digiloikkaa kannattaa käyttää monipuolisesti ja innovatiivisesti hyväksi vision toteuttamisessa . Peruskäsitteistön ja -luokitusten yhdenmukaistaminen on tärkeää, jotta raportissa aiheesta korostettu poikkihallinnollisen yhteistyön lisäämisen tarve sekä eri tahojen ennakointityön yhdisteleminen ja yhteensovittaminen on käytännössä mahdollista. Keskipitkän aikavälin ennakointitarve lyhyen ja pitkän rinnalla on ilmeinen. Visiossa tulisi kuvata selvemmin työelämän ja erityisesti työnantajien rooli ennakointijärjestelmässä ja ennakointiyhteistyössä.

Hyviä huomioita esitetty. Ennakointitietoa on paljon, mutta koordinaatio voisi olla vahvempaa. "Ennakoinnin tulokset tulee koota yhtenevästi sähköiselle alustalle, joka on käytettävissä sekä valtakunnallisesti että alueellisesti" - kannatan lämpimästi!

"Ennakointitiedon tuottamiselle tulee luoda pysyvät rakenteet sekä turvata toiminnalle riittävät resurssit" - samaa mieltä.

Mikä on ennakointitiedon rooli, kun viime kädessä autonomiset korkeakoulut tekevät päätöksiä koulutusaloista ja -määristä? Miten ennakointitieto ja sen hyödyntäminen kytkeytyvät resurssien kohdentumiseen koulutusjärjestelmässä?

Tietyllä alueella koulutetut eivät välttämättä jää sinne, jos töitä ei ole tai jos alue muuten ei tarjoa toivottua toiminta- ja elinympäristöä. Mikä on alueellisen ennakoinnin merkitys etätyön yleistyessä?

Maailma ja osaamistarpeet muuttuvat niin nopeasti, että tutkintokoulutus ei saa olla joustamattoman spesifiä - ei myöskään osaamisen ennakointi. Elinikäisen oppimisen merkitys mm. em. syystä kasvaa vahvasti ja jatkuvasti.

Hyvä ja välttämätönkin asia, että myös rajojen yli liikkuva osaaminen (suuntaan ja toiseen) huomioidaan!

Helppo yhtyä siihen näkemykseen, että peruskäsitteistön ja -luokitusten pitää olla yhteismitalliset eri toimijoilla. Ovatko nykyiset luokitukset yhä ajankohtaisia?

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene katsoo loppuraportissa esitettyjen yleistavoitteiden vievän ennakointijärjestelmää suunnitelmallisempaan ja tarkoituksenmukaisempaan suuntaan. Raportissa esitetyt tavoitteet lisätä poikkihallinnollista yhteistyötä ja tuottaa osaamisperusteista ennakointitietoa parantavat ennakointitiedon käytettävyyttä.

Esitykset rakentuvat nykyisen ennakointijärjestelmän perustalle korostaen eri toimijoiden osallisuutta. Raportissa todetaan, että nykytila luo pääosin erinomaisen perustan tulevaisuuden muutosten ennakointiin.

Analyysissa ei kuitenkaan ole huomioitu, että osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoinnista huolimatta työelämä on ainakin 15 vuoden ajan kohdannut pahenevaa osaajapulaa ja työvoiman kohtaanto-ongelmaa. Tämä huomioiden analyysi olisi voinut tuottaa toisenlaisen johtopäätöksen nykytilan vahvuuksista.

Digitalisaatio kokonaisuudessaan avaa ennakoinnille uusia mahdollisuuksia ja jopa tiedonlähteitä, jotka olisi voitu nostaa selkeämmin esitysten pohjaksi.

Väestökehityksen myötä Suomi on siirtynyt pysyvään osaaja- ja työvoimapulan aikaan, jossa eri alueet, toimialat ja ammattialat kilpailevat keskenään ihmisistä. Raportista jäi puuttumaan analyysi siitä, miten muuttunut yhteiskunnallinen ja työmarkkinatilanne pitäisi huomioida ennakointijärjestelmässä

Keskeiset kannat:
• Arene ei pidä tarpeellisena luoda uutta, raskasta keskipitkän aikavälin ennakointimallia. Keskipitkän aikavälin ennakointi voidaan toteuttaa tarvittaessa lyhyen ja pitkän aikavälin synteesinä.
• Korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien tulee olla aktiivisesti mukana osaamisperusteisen ja alueellisen ennakoinnin kehittämisessä.
• Ennakointitiedon viestinnän ja vaikuttavuuden edistämiseksi tulisi kiinnittää huomiota tuotetun tiedon muotoiluun ja popularisointiin.
• Korkeakoulujen Digivisio-työllä on merkittävä yhtymäkohta ennakointijärjestelmän kehittämisen kanssa. Digivisio tulisikin huomioida tiedon yhteensopivuuden ja päällekkäisen työn välttämiseksi.

Yleiset kehittämistavoitteet ovat hyvin asetetut ja perustellut. Erityisesti kannatettavia ovat hallintoalojen välinen yhteistyö, eri käyttäjien tarpeiden huomioiminen ennakointitiedon tuottamisessa, luokitusten kehittäminen/päivittäminen sekä osaamis- ja oppijalähtöisyys. Keskeistä on myös työmarkkinoiden dynamiikan kasvun ja työn murros: perussyyt/-tarpeet, miksi koulutuksen ennakointia tulee kehittää systemaattisesti.
Ennakoinnin moninaisuus, tulkinta- ja käyttöerot päätöksenteossa ovat tärkeitä kehitysalueita, jos halutaan vaikuttavuutta ja uskottavuutta ennakointityölle. Ennakointitiedolle tulee asettaa vastaava vaatimus kuin tutkimustiedolle - Ennakointi tietoa tuotetaan julkisesti, objektiivisesti, perustellusti ja itseään korjaavasti ja se on avoimesti käytettävissä. Lisäksi itse ennakointitoiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta olisi syytä myös pyrkiä arvioimaan ja mittaamaan.
Kun tätä koulutuksen ennakointisuunnitelmaa jatkokehitetään, suunnitelmaa voisi syventää niin, että eri käyttäjien/asiakkaiden näkökulmat ja käyttötarpeet olisivat tarkemmin avatut tai määritetyt.
Eri aikajänteisten ennakointien roolia, tavoitteita ja käyttökohteita voisi vielä tarkentaa. Eri aikajänteistä ennakointitoimintaa ja sen tavoitteita voisi avata/kuvata/selvittää seuraavilla jaotuksilla: operatiivinen-taktinen-strateginen sekä reaktiivinen-preaktiivinen-proaktiivinen. Esimerkit olisivat tässä kohtaa mainio lisä (eri aikajänteisten tavoitteiden avaamisessa). Reaktiivisuutta tarvitaan tämän hetken ja lähitulevaisuuden ongelmien ratkaisussa, kun taas preaktiivisuutta tulevaisuuden muutosten hahmottamisessa. Lähinnä pitkän aikavälin ennakoinnilta voisi odottaa proaktiivisuutta, eli kuinka pyrimme koulutuspoliittisella päätöksenteolla hallitusti muuttamaan tulevaisuutta.