Kokonaisuudessaan raportissa on kuvattu hyvin niin ennakoinnin historia kuin nykytilakin ja sen kehittämishaasteet. Tavoitteet mm. peruskäsitteistöstä ja –luokituksista, yhteisestä sähköisestä alustasta ja keskipitkän aikavälin ennakoinnin kehittämisestä ovat oikeansuuntaisia.

Kaikkien aikavälien ennakointiprosessien pitää olla systemaattisia, ts. niitä tehdään koordinoidusti, jatkuvasti ja pysyvin resurssein. Vaikka keskushallinnossa tehdään paljon yhteistyötä ennakoinnissa ja sen koordinoinnissa, tämä ei toimintana välttämättä näy alueille. Roolien kirkastamista, yhteistyön tiivistämistä ja viestimistä aluetasolle tarvitaan edelleen.

Yleiset kehittämistavoitteet ovat kannatettavia. On totta, että ennakointitiedon tuottamisessa tarvitaan parempaa yhteistyötä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden välillä. Erittäin tärkeää on myös ennakoinnin digitaalisen alustan kehittäminen ja digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen ennakointityön parantamisessa. Ennakointijärjestelmän visio antaa suuntaa kehittämiselle, mutta jää tavoitteisiin nähden kunnianhimottamaksi. Visiosta puuttuu kokonaan alueellisuuden näkökulma, mikä vie pohjaa tavoitteilta tiivistää valtakunnallisen ja alueellisen ennakoinnin yhteyttä. Alueet tulisi tunnistaa osana valtakunnallista työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointijärjestelmää, koska työvoima, koulutus ja osaaminen - ts työvoiman kohtaanto - kohtaavat nimenomaan alueilla. Kohtaanto-ongelma ei ratkea ilman vahvaa alueellista näkemystä ja alueittain analysoitua tietoa.

Lisäksi kannustamme arvioimaan, missä määrin termi "järjestelmä" vastaa nykypäivän ja tulevaisuuden tilannetta ja tarpeita, ja olisiko uudistumisen yhteydessä mahdollista kehittää ennakointia pois mekaanisesti toimivasta järjestelmästä ekosysteemin suuntaan, jossa eri osapuolet tuovat kehittämiseen omat vahvuutensa ja jakavat vastuuta.

Yleisesti, kun peräänkuulutetaan tarkkoja vastuiden/roolien määrittelyjä, kierretään itse ongelmaa ja sitä, että asian x (tässä yhteydessä ennakointi) tekeminen kuuluu itseasiassa kaikille. Roolit on toki siinä mielessä hyvä olla selvillä, että sovitaan, mitä tietoa saadaan valtakunnallisesti (ja kummalta hallinnonalalta) ja se, mitä alueellista tietoa tarvitaan tätä täydentämään, ja kuka sen yhteiselle alustalle tuottaa. Mutta liian pitkäksi aikaa ei kannata lukittautua pikkutarkkaan vastuiden määrittelyyn. Asian on oltava etusijalla.

Raportista käy hyvin ilmi, miten eri hallinonalojen välille jäänyttä osaamistarpeiden ennakointia on rakennettu ns. eri päistä lähtien, pikkuhiljaa pyrkien kohti yhteistä keskustaa. Vaikuttaa osin myös siltä, että tällä metodilla sinne keskustaan ei koskaan päästä - tai ainakin se on hidasta. Uudistuksessa olisi hyvä lähteä rohkeasti uudistamaan ennakointia tietotarpeesta lähtien, ei eri hallinnonalojen perinteistä ja vanhoista malleista käsin. Toki toimivat käytännöt kannattaa hyödyntää, mutta nykyisiä menetelmiäei tulisi pitää itsestään selvinä lähtökohtina. Hienoa, jos jatkossa osaamistarpeiden ennakointia kehitetään vielä tiivimmin poikkisektoraalisessa aidossa yhteistyössä.

Pidämme tärkeänä raportissa mainittua keskipitkän aikavälin työvoima- ja koulutustarve-ennakoinnin kehittämistä, koska se palvelee useamman eri organisaation toiminnan operatiivista suunnittelua, jolla on vaikutusta niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Tämän operatiivisen suunnittelun pohjalta tehdään päätöksiä esimerkiksi koulutusresurssien (koulutuspaikat, koulutuksen rahoitus) kohdentamisesta alueittain.

Tärkeä on myös raportissa sivulla 26 mainittu yleistavoite siitä, että ennakointijärjestelmän tulee perustua poikkihallinnolliseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan. Tähän kohtaan liittyen olisi kuitenkin hyvä huomioida, että esim. yritykset olisi saatava nykyistä enemmän mukaan ennakointiin, koska työpaikoista suurin osa on yritystyöpaikkoja. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla ja koko maassa yksityinen sektori ja yrittäjät muodostavat noin 70 % työpaikoista. Edellä mainittuun yleistavoitteeseen liittyen ehdotamme, että yleistavoitteena on: ”Ennakointijärjestelmän tulee perustua eri sektorien väliseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan”.

Luonnoksessa esitellyn kokonaisuuden rakentaminen ja kehittäminen on erittäin kannatettavaa. Erityisen hyvää on panostaminen tietojen yhteensovittamismahdollisuuteen ja yhteisen alustan rakentamiseen sekä riittävien resurssien varmistamiseen, jotta olisi tosiasiassa myös mahdollista kerätä ja analysoida tuotettua tietoa. Nopea ja joustava tiedontuotanto ja tiedon jakaminen on keskeistä kokonaisuuden toiminnan kannalta.
Eri aikavälien yhteensovittamisen osalta on jo etukäteen pohdittava pitkän aikavälin analyysin vaikutusta keskipitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteisiin ja valintoihin. Jos haluamme edetä kohti jotain tiettyä skenaariota, täytyy strategiset valinnat ottaa huomioon myös muilla aikaväleillä. Toinen huomioitava asia on reagointi tilanteissa, joissa eri aikavälien (lähinnä lyhyt ja pitkä) analyysit ovat keskenään ristiriidassa. Esimerkiksi tilanne, jossa jokin toimiala kärsii lyhyellä aikavälillä työvoimapulasta, mutta pitkän aikavälin analyysin mukaan toimialan tulevaisuus työllistäjänä Suomessa on kyseenalainen. Miten keskipitkän aikavälin ennakointi suhteutetaan tällaisissa tilanteissa?
Kokonaisuuden kannalta keskeistä on myös alueellisuuden huomiointi. Valtakunnalliset analyysit voivat olla erilaisia kuin joidenkin alueiden alueelliset analyysit. Lisäksi alueet voivat kulkevat eri suuntiin. Uudenmaan kannalta kansainvälisen osaamisen huomiointi on hyvin tärkeää.

Tämän raportin taustoittava osuus antaa hyvän yleiskuvan vuosien saatossa kehittyneestä ennakointityöstä.

Tilannekuva ja työelämälähtöinen lähestymistapa ovat esillä taustoituksessa suurella painoarvolla. Hyvä näin, sillä työelämän tarpeet tulevat korostumaan jatkossa yhä enemmän.

Ennakoinnin tulee tosiaan kattaa osaamisen kehittämisen tarpeet elämän ja työuran eri vaiheissa ja koulutusjärjestelmässä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Ennakointi pitää irrottaa rakenteista kuten tutkinnoista ja siirtää painopistettä osaamistarpeiden ennakointiin määrällisestä työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnista.

Jatkossa tulisi tiivistää ja selventää yhteistyössä mukana olevien toimijoiden tehtäviä. Tässä yhtenä ratkaisuna on digitaalinen alusta ja sujuvat rajapinnat.

Raportissa tunnistetaan hyvin lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnin haasteita.

Kyky vastata nopeasti ja joustavasti yritysten osaavan työvoiman tarpeisiin on ennakoinnin tärkeä, ellei tärkein, perustehtävä, jonka toivoisi nostettavan raportissa yleistavoitteiden kärkeen. Tehtävässä onnistuminen edellyttää paitsi eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä sekä alueellisesti ja valtakunnallisesti, myös yritysten nivomista työhön mukaan.

Erityistä huomiota toivoisi kiinnitettävän ennakointityön viestintään ja vaikuttavuuteen, jotta ennakoinnin tulokset varmasti siirtyvät myös käytäntöön eivätkä tulokset jää vain pienen vähemmistön käyttöön. Tuotetun tiedon on myös oltava selkeää.

Raportissa on kuvattu hyvin työvoima- koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnin nykytilan vahvuudet ja ongelmakohdat sekä nykytilanteeseen johtaneet kehityskulut. Tämä luo hyvän pohjan ennakointijärjestelmän kehittämiselle hallinnonalat ylittävänä yhteistyönä erilaiset näkökulmat ja tietotarpeet tunnistaen.

Raportissa keskeiseksi kehittämistavoitteeksi nousee keskipitkän aikavälin työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointiin panostaminen. Keskipitkän aikavälin ennakointi on jäänyt liian vähälle huomiolle ja on toivottavaa, että tämä tietotarve saadaan katettua myös aluetasolla. Yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muutosten nopeutuessa lyhyen ja keskipitkän aikavälin ennakointiedon merkitys kasvaa yksilöiden ja organisaatioiden osaamisen kehittämisessä.

Yhteinen tietopohja eri aikajaksojen ja aluetasojen ennakoiduista määrällisistä ja laadullisista työvoiman kysynnän ja tarjonnan muutoksista on tarpeen. Keskitetty valtakunnallisen ja alueellisen ennakointitiedon koonti on luonteva keino yhteistyön ja ennakoinnin vaikuttavuuden lisäämiseen kaikilla tasoilla. Ennakointitiedon vaikuttavuutta tukee suunnitelma digitaalisesta ennakointialustasta, joka tavoittaa eri käyttäjäryhmät ja mahdollistaa vuorovaikutteisen foorumin viestinnälle.

Kuten raportissa todetaan, vakiintumattomat käytännöt ja poukkoilevat resurssit ovat tehneet osaamisen ennakointityöstä pirstaleista ja kokonaisuuden kannalta vaikeasti hahmotettavaa. Jatkossa on tärkeää rakentaa ketterä ja joustava malli jatkuvaan osaamisen ennakointityöhön.

On hyvä, että tunnistetaan erilaiset ennakoinnin aikajänteet ja toisaalta niiden kytkennät toisiinsa. Aikaulottuvuudet ovat myös haaste, esimerkiksi yritysten kanssa toimiessa. Elinkeinoelämän saaminen mukaan ennakointityöhön on tärkeää, ja sen merkitystä voisi korostaa enemmän. Vuoropuhelua valtakunnallisen ja alueellisen osaamisen ennakoinnin välillä tulee vahvistaa ja säännönmukaistaa, jotta myös alueiden tarpeet ja luontevat yhteistyön paikat pystytään tunnistamaan. Yhteisen tiedon tuottaminen niin valtakunnallisiin kuin alueellisiin tarkoituksiin on olennaista.

Raportissa tuodaan esiin tarve ylittää perinteisiä ammatti-, toimiala- ym. luokitusten rajoja. Tämä korostuu, kun yhä enemmän pohditaan yhteisiä osaamistarpeita, moduulirakenteista osaamista, osaamisten yhdistelmiä ja jatkuvaa oppimista.

Loppuraporttiluonnoksessa on käyty rehellisesti ja varsin yksityiskohtaisesti läpi nykyiseen järjestelmään liittyviä kehittämistarpeita. Pohjanmaan liitto allekirjoittaa keskipitkään ennakointiin liittyvät haasteet ja pitää hyvin tärkeänä yhteistyön kehittämistä alueellisten ja valtakunnallisten toimijoiden välillä. Yhteistyön kehittämisen tulisi koskea kaikkia ennakoinnin aikajänteitä. Se ei välttämättä edellyttäisi monimutkaisia järjestelmiä. Ainoastaan alueellisten näkökulmien huomioimisen systemaattisesti tietyissä valtakunnallisen ennakointijärjestelmän vaiheissa.

Pohjanmaan liitto pitää myös tärkeänä ennakointijärjestelmän nopeaa reagointikykyä sekä peruskäsitteistön ja -luokituksen yhteensopivuutta. Kaikkia yllättäviä muutoksia ei voida tietenkään ennakoida, mutta järjestelmässä täytyy olla tiettyä joustavuutta, kun täytyy sopeutua muutostilanteisiin. Esitetty ennakoinnin tuloksien kerääminen yhteiseen sähköiseen alustaan, joka on käytettävissä sekä valtakunnallisesti että alueellisesti, on Pohjanmaan liiton mielestä yksi tärkeimpiä kehittämiskohteita. Ennakointitiedon saatavuutta on ehdottomasti kehitettävä.

Ennakointijärjestelmän visio on loppuraporttiluonnoksessa vielä varsin epäselvästi ilmaistu. Pohjanmaan liitto kaipaisi siihen vielä selkeä visiolauseen esittämistä. Visiota esittävä kuvio 3 ei oikeastaan auta vision havainnollistamista, pikemminkin päinvastoin.

Pohjanmaan liitto on hieman huolissaan siitä, että ennakointijärjestelmän kehittäminen tapahtuisi jälleen erillisten hankkeiden välityksellä. Riskinä on, että hanketoiminta ja virkamiestyö eriytyvät toisistaan, mikä heikentää kehittämistyön tuloksien käyttöön ottoa.

Parannusta entiseen on kokonaisvaltaisempi ja monialaisempi tarkastelu. Myös järjestelmän realistisuus ja toteutettavuus on aiempaa parempi. Kansalaisten ja yritysten osallisuus voisi olla huomioitu paremmin. Kohteena olemisen lisäksi voisivat olla myös vaikuttajina.

Visioon on sisällytetty suunnitellun ennakointijärjestelmän keskeiset elementit (toimijat ja niiden yhteistyö, pysyvät rakenteet ja sovittu toimintatapa, resurssointi ja tietoalusta), mutta kutsuisimme sitä mieluummin tiivistelmäksi. Ymmärrämme vision tiiviinä tulevaisuuskuvan ilmaisuna. Myös aikajänne ja muutos nykyiseen verrattuna olisi hyvä olla näkyvissä.

Pidemmän tähtäimen tavoitteena esimerkiksi osaamispalveluiden tuottajan pitäisi saada ennakoinnista tukea koko palveluprosessiinsa, joka sisältää hakevan toiminnan ja kohdennetun opiskelun tuen ja kohdennetut opiskeluohjelmiin (vrt. hiljattain julkaistu OECD:n raportti jatkuvasta oppimisesta).