Hienoa, että ennakointijärjestelmää on tarkasteltu kokonaisuutena. Poikkihallinnollisen yhteistyön ja kansainvälisen ulottuvuuden tunnistaminen nykyistä paremmin ovat tärkeitä huomioita. Toisaalta ennakoinnin kokonaissuunnittelussa tulisi pohtia vielä enemmän koulutussektorin huomioimista ja koulutuksen ja työelämän vastavuoroista suhdetta; koulutus luo uutta ja muokkaa tulevaa tavalla, jota emme voi vielä ennustaa. Jos kiinnitytään liian voimakkaasti liian kapeisiin ennakointitavoitteisiin on vaarana, että tämä puoli koulutuksesta sivuutetaan.

Miten varmistetaan, että ennakoinnin kokonaisuus antaa myös kansalaisille heidän tarvitsemiaan työelämää ja koulutusta koskevaa tietoa työvoiman kysynnästä ja osaamisesta niin, että heillä itsellään on myös tähän sanansa sanottavanaan?

Raportissa on hyvin huomioitu puute, jossa lyhyen tähtäimen ennakointi ja pitkän tähtäimen ennakointi eivät kohtaa ja siirry päätöksentekoon, koska käsitteet ovat eri hallinnonalojen ennakoinnissa erilaiset, näkökulma ja tarve painottuvat eri aikajänteillä eri tavoin. Lyhyen tähtäimen työvoimatarpeen ja pitkän tähtäimen vaihtoehtoisten muuttuvan työn visioiden lisäksi tarvitaan sekä tutkintoja että osaamiskokonaisuuksia ennakoivaa keskipitkän aikavälin ennakointia. Viestinnän merkitys on nostettu hyvin esille, jotta ennakointitieto tulisi laajemmin keskusteluun ja käyttöön päätöksenteossa.
Visiossa on nostettu haaste luova valmius havaita nopeita muutoksia. Tämä voi toteutua siten, että ennakointiin osallistuu moni taho monihallinnollisesti sekä siten että Suomen ennakointijärjestelmä keskustelee kansainvälisten ennakointiorganisaatioiden kanssa. Vähimmillään tiivis yhteys tarvitaan tiivis yhteys ja keskustelu muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. (Esim Ruotsissa Institutet för framtidstudier tuottaa selvityksiä monista aluetasollakin puheena olevista teemoista).

Raportin kehittämistavoitteet ovat osin yleisellä tasolla, mutta osuvia havaintoja nykyisen tilanteen kehittämiseksi. Esitykset ovat tärkeitä, ja panoksia sekä alueellisen että valtakunnallisen ennakoinnin kehittämiseksi tulee tehdä.

Ennakointijärjestelmän luomisessa tulee vahvasti huomioida ennakointityön yhteys osaamisen kehittämisen valmisteluun ja päätöksentekoon. Ei siis pelkästään panostuksia ennakointitiedon keräämiseen, vaan myös sen pureskeluun ja pohtimiseen osana tulevaisuusajattelun kehittymistä, asioiden valmistelua, kehittämistä ja päätöksentekoa. Katsomme, että alueiden roolia tulee vahvistaa osana valtakunnallista järjestelmää ja TE-hallinto tulee sitoa tiiviimmin mukaan koko kehittämishankkeeseen (ELY-keskukset, TEM). Alueellisen näkökulman tulisi olla edustettuna myös valtakunnallisessa ennakointityössä. Alueellista koordinointivastuuta tulisi lisäresursoida ja hahmotella tarkemmin: miten alueilla saadaan ennakointityö eläväksi, dynaamiseksi ja osallistavaksi ekosysteemiksi ja kuinka eri tahojen näkemykset saadaan tuotua relevantilla tavalla yhteen ja palvelemaan alueen ennakointityötä. Tämän osalta 2010-luku on ollut heikon kehityksen tai jopa taantuman aikaa, tosin valtakunnallisesti alueet ovat erilaisia tässä suhteessa.

Huomiota tulee kehittämisehdotustenkin mukaisesti kiinnittää kerätyn tiedon jatkohyödyntämiseen. Digitalisaatio, sähköisten välineiden kehittäminen ja tekoäly on huomioitu raportissa hyvin, ja niiden kehittäminen osaksi ennakointijärjestelmää onkin tärkeää.

Raportti nostaa vahvasti esiin työvoiman kohtaantoasian. Tässä yhteydessä TE-hallinnon roolia on kuvattu, samoin mm. työnhakijoiden mahdollisuuksia kuvata osaamistaan. Nämä ovat tärkeitä asioita. Sen sijaan työnantajapuolelta saatavaa ennakointitietoa on kehittämisehdotuksissa kuvattu heikommin. Kuinka saadaan kattavammin tietoa kohtaannon toisesta osapuolesta? Tähän tulisi kiinnittää huomiota, sillä nykyistä parempaa tietoa työnantajatarpeista tarvitaan. Tämäkin seikka puoltaa laajan ennakoinnin ekosysteemin rakentamista, jossa myös työnantajapuolelta tietoa tuottavat edunvalvontajärjestöt ja ammattiliitot kytketään osaksi kokonaisuutta. Työmarkkinoiden ja työelämän laadun kehityssuunnat saattavat olla osittain arka aihe, mutta olisiko se kuitenkin relevanttia tietoa kohtaantoaihetta käsiteltäessä?

Raportissa nostetaan esiin vaativan ennakointityön osaamisen puutteet ja kehittämistarpeet. Ennakoinnissa on kyse monelle hallinnonalalle ja toimijalle tärkeästä, isosta asiasta. Ennakointiosaamisen kehittämiseen tulisi olla tarjolla koulutuskokonaisuuksia / täydennyskoulutusta, jotta myös alueilta löytyisi osaamista kerätyn ennakointitiedon jatkokäsittelyyn. Näin vahvistaisimme alueellista ja kansallista ennakointia osaamisen kehittämisen kautta pysyvämmälle, kantavammalle pohjalle.

Raportin havainnot ovat osuvia ja niiden avulla ennakointityötä pystytään varmasti kehittämään. Erityisen kannatettavaa on ennakointitiedon koordinointi ja kokoaminen yhdelle sähköiselle alustalle. Tämä parantaisi varmasti työn koordinointia ja varmistaisi myös riittävän tiedonkulun ja viestinnän niille, jotka tiedon tulee tavoittaa. Ennakointitiedon tulee olla myös alueellisesti käytettävissä, eri hallinnonalojen ja -tasojen välisen yhteistyön on toimittava.

On tärkeää, että ennakointiprosesseissa reagoidaan toimintaympäristön muutoksiin ja huomioidaan joustavasti myös eri alojen erilaisuus. Esimerkiksi generalistisemmilla aloilla kyse on nimenomaisesti osaamistarpeiden ennakoinnista ja saman tutkintonimikkeen alle mahtuu runsaasti erilaisia profiileja ja monipuolista osaamista. Myös ennakointityön vaikuttavuutta on seurattava säännöllisesti ja toimintaa arvioitava, kuten nytkin on tehty. Vaikuttavuuden vahvistamiseen tarvitaan raportissa esitetyllä tavalla nykyistä tiiviimpää ennakointitiedon tuottajien, työelämän, koulutuksen tarjoajien sekä päätöksentekijöiden yhteistyötä myös tiedolla johtamisen tukemiseksi.

Ennakointijärjestelmän kokonaisuuden selkeyttäminen ja yhteistyön tiivistämistä järjestelmän eri toimijoiden kesken on erittäin tavoiteltavaa. Työelämän muutosnopeus haastaa ennakoinnin ja on helppo yhtyä raportissa esitettyihin huomioihin mm. siitä, että jatkuvan oppimisen tueksi tarvitaan osuvaa ennakointitietoa. Eri asia on, millainen ennakointitieto parhaiten tukisi näitä koulutuksen kehittämistarpeita.

Ennakointijärjestelmä on jo nykyisellään raskas ja paljon resursseja kuluttava kokonaisuus. Raportissa esitetään uuden keskipitkän aikavälin ennakointimallin kehittämistä. Uuden ennakointimallin sijaan tulisi pohtia, voidaanko nykyisiä lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointitietoja yhdistämällä saada riittävä tieto osaamistarpeisiin vastaamiseksi myös keskipitkällä aikavälillä.

Ennakointitiedon laadun ja käytettävyyden näkökulmasta olisi olennaista kytkeä entistä tiiviimmin ennakointitiedon käyttäjät, erityisesti työelämän ja oppilaitosten edustajat, ennakointitiedon tuottamiseen ja tiedon analysointiin. Tuotetun tiedon käytettävyyttä on tarpeen parantaa parantamalla tiedosta viestimistä tiedon käyttäjien tarpeisiin perustuen.

Kuviossa 2. on hyvin kuvattu ennakoinnin tuottamismenetelmiä ja pääasiallisia tiedontuottajia. Strateginen suunnittelu on nostettu esille vain yli 10 vuoden päähän tähtäävän pitkän aikavälin ennakoinnin kohdalle. Myös keskipitkän aikavälin suunnittelun tiedonhyödyntäjissä painottuu strategisen suunnittelun tekijät ja tämä pitää nostaa paremmin esille. Raportissa esitetty yhdenmukaisen ennakointikokonaisuuden tavoittelu on erittäin tärkeää, johon oleellisesti kuuluu sähköinen alusta, josta tieto on helposti käytettävissä.

Ennakointiryhmän ehdottaman ennakointijärjestelmän kehittämisvisio vuodelle 2022 perustuu kolmeen pääosioon tiedon tuottajat, opetus- ja te-hallinnon palvelut ja yksilöt, sekä niiden väliseen tiiviiseen vuorovaikutukseen. Satakuntaliitto toteaa, että on kannatettavaa luoda eri hallinnonalojen välille yhteinen ennakointiyhteistyömalli,jolla on kyvykkyys reagoida nopeasti ja yllättävästi syntyvien (globaalien) ilmiöiden tunnistamiseen sekä tilannekuvan laadintaan. Ennakointijärjestelmän yhteistyössä tulee tunnistaa vahvemmin alueiden rooli tiedon tuottajina ja soveltajina. Lisäksi ennakointijärjestelmän toteuttamiselle tulee luoda pysyvät rakenteet sekä suunnata riittävät resurssit.
Ennakointijärjestelmän kehittämistarpeina on raportissa tunnistettu mm. tarve tuottaa koko työvoimaa koskevien työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointien lisäksi toimialakohtaista työvoima- ja koulutustarpeita sekä työvoimatarjonnan kehitystä koskevaa ennakointitietoa. Toimialakohtaisia ennakointituloksia on tarkoitus jatkojalostaa ja hyödyntää systemaattisesti ja koordinoidusti TEM:n, Opetushallituksen ja muiden ennakointitiedontuottajien yhteistyönä.
Ennakoinnin kehittämishaasteena on tunnistettu tarve määrällisten koulutustarpeiden ja laadullisten osaamistarpeiden ennakointiprosessien rajapintojen tunnistamisen ja näiden prosessien kehittämisen vuorovaikutteisesti. Jatkotoimina raportissa tuodaan esille, että Opetushallituksessa kehitetään uusi ennakoinnin toimintamalli, jossa toteutetaan samanaikaisesti alakohtainen koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointiprosessi. Satakuntaliitto toteaa toimintamallin kehittämisen vastaavan toimialaennakoinnin käytännön haasteisiin ja olevan kannatettavaa.

Satakuntaliitto tuo esille, että alueiden edustajien tulee vahvasti olla mukana ennakointijärjestelmän ja toimintamallien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Sekä voimassa olevan että parhaillaan valmisteltavan aluekehityslainsäädännön mukaan maakuntien liitot koordinoivat alueellisen kokonaiskuvan kehitystä sekä vastaavat koulutustarpeiden pitkän ja keskipitkän aikavälin ennakoinnista. ELY‐ keskusten ja TE‐toimistojen tehtävänä on lyhyen aikavälin ennakointi elinkeinoihin ja työvoimaan liittyen. Maakuntien liitoissa ennakointityö kytkeytyy myös pidemmän aikavälin strategiseen suunnitteluun. Ennakointityö on tärkeä osa myös maakuntakaavan valmistelua.
Maakunnat vastaavat alueilla älykkään erikoistumisen koordinoinnista. Älykkään erikoistumisen osaamis- ja innovaatioekosysteemit edellyttävät tulevaisuustiedon haltuunottoa ja ennakointia sekä seurantaa ja evaluointia. Elinkeinoelämän edustajat, koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulut ovat myös mukana alueellisissa ennakointiverkostoissa. Maakuntien ennakointitoiminnan laaja-alaisen kumppanuuden kytkeminen kansalliseen ennakointityöhön lisää ennakointitoiminnan vaikuttavuutta. Yhteisen sähköisen alustan luominen edistää osaltaan ennakoinnin alue- ja kansallisen tason kumppanuutta. Hyvien ennakointitulosten varmistamiseksi alueellisesti on tärkeää saada tilastotietoa kattavasti myös aluetasolla (maakunta ja seutukunta). Tilastokeskuksen maksullisia tietokantoja tulisikin avata julkiseen käyttöön.
Aluekehittämispäätöksessä 2020-2023 sekä valmistelussa olevassa aluekehittämislain laadinnassa painotetaan alueiden ja valtion kumppanuutta sekä tuodaan esille aluekehityskeskustelut aluekehityksen uutena toimintamallina. Satakuntaliitto painottaakin, että ennakointijärjestelmän kehittäminen ja yhteistyön vahvistaminen tulee kattavasti kytkeä muuhun aluekehittämistä edistävään kansalliseen ja alueelliseen toimintaan. Aluekehittämisen keskustelujen tilannekuvan muodostamisessa, kansallisessa innovaatio- ja koulutuspolitiikassa sekä muissa kansallisissa ja alueellisissa prosesseissa tulee hyödyntää yhteistä kattavaa ennakointijärjestelmää ja -tietoa.

Yleisten kehittämistavoitteiden kuvaamisessa tuodaan hyvin esille kehittämiskohteita, kuten keskipitkän aikavälin ennakoinnin kehittäminen ja tulosten tulkittavuuden lisääminen sekä varautuminen nykyistä paremmin yllättävien ilmiöiden aiheuttamien muutosten tunnistamiseen ja tarvittavien toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Yleistavoitteissa olisi mielekästä tarkentaa se, miten lukuisat pääasialliset tiedonhyödyntäjät priorisoidaan, jotta voidaan tehokkaammin miettiä keinot tavoitteiden saavuttamiseen: mm. se, millaista, missä muodossa ja miten ajoitettua ennakointitietoa eri kohderyhmät tarvitsevat. Lisäksi olisi keskeistä kuvata selkeämmin se vuoropuhelu ja ennakointitietojen analyysien tarve, jota tavoitteisiin pääseminen vaatii.

Ennakointijärjestelmän visio pohjaa voimakkaasti siihen, että saadaan aikaan yhtenäinen – yksi ? - ennakoinnin tietoalusta ja -palvelu. Miten varmistetaan, että tavoitteisiin päästään, jos ko. hanke ei onnistukaan? Miten ennen kaikkea varmistetaan, että ei kerätä tietoa ns. tiedon vuoksi, vaan ennakointitoiminnassa näkyy myös tehokkuusvaade: tietoa varmasti hyödynnetään. Kuvion 3. lisäksi (joka on kiitettävän informatiivinen) olisi hyvä kiteyttää visio myös sanallisesti.

Ennakointijärjestelmä on kuvattu hyvin ja kattavasti. Tavoitteet ovat myös kannatettavia, kuten entistä tiiviimpi poikkitieteellinen ennakointiyhteistyö. Osaamis- ja ammattiluokitukset tulisi olla paremmin yhteensovitettavissa sekä mukautuisivat paremmin työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Koko järjestelmän kehittämisessä on oltava mahdollisuus nopeisiin muutoksiin reagointi. Keskeistä ennakoinnissa on muutosjoustavuus kaikilla tasoilla.