Avoimuus tärkeää, mutta ei läheskään aina toteudu. Vastuun kantamista tulee korostaa myös. Johtajien ja päälliköiden virat eivät saisi olla elinikäisiä.

Avoimuus on hyvä asia, tarvitaan selkeät periaatteet, joiden puitteissa toimitaan. Samat toimintaperiaatteet henkilöistä riippumatta. Joskus on kuitenkin ikävää se, että johdon avoimuus kääntyy johtamista vastaan hyvästä, selkeästä ja toistuvasta tiedotuksesta eri vaihessa riippumatta. Henkilöstö ymmärtää väärin, alkaa levitellä vääriä käsityksiään ja pahimmillaan pahoittaa mielensä. On siis tarkoin harkittava, mitä missäkin vaiheessa voi käsitellä avoimesti, jotta hyvät asiat eivät aiheuta pahoinvointia tai tyssää alkuunsa.

Kuulostaa ideaalille, mutta käytännössä tuntuu, ettei käsi tiedä mitä jalka tekee.

Hyvä. Erityisesti vastuunkanto ja mahdollisuus osallistua. Virkamiehillä pitäisi olla julkikirjoitettu perusedellytys toimia lain _hengen_ mukaisesti kansalaista auttaen - ei niin että vastuu jätetään kaikista pienistä pykälistä kansalaisille ja keskitytään enemmän kirjaimeen kuin henkeen.

Hienoja ja kannatettavia periaatteita.

Periaate on hyvä ja kannatettava. Oma kokemukseni on valitettavasti päinvastainen. Este on vastakkainasettelu. Valtionhallinnossa tuntuu olevan (ainakin meillä) ongelmana työnantajapuolen ja järjestöpuolen yhteistyökyvyttömyys. Molemmat ovat poteroissaan ja aito halu vuorovaikutukseen puuttuu. Työnantaja yleensä tyrmää työntekijäpuolen hyvätkin ehdotukset ja järjestöpuoli on joskus turhankin pikkumainen. Tämä johtaa siihen, että istutaan kokouksissa usein ja turhaan, kun aitoa yhteistyötä/vuorovaikutusta ei saavuteta.

Teema on ensiarvoisen tärkeä. Kuitenkin: tässä on tällä hetkellä vaarana, että julkikuva suhteessa linjaukseen alkavaa näyttää liian erilaisilta suhteessa toisiinsa. Itse olen sitä mieltä, että tuo julkikuva on tarpeettoman negatiivinen ja julkinen hallinto on Suomessa aidosti hyvinkin avoin ja läpinäkyvä, mutta siltikin. Sanoitusta voisi miettiä myös siitä näkökulmasta, että kannattaako aktiivisena tekijänä puhua hyvin neutraalista ja kasvottomasta "hallinnosta". Ulkoistaa helposti vastuun konkreettisesta tekemisestä järjestelmälle, vaikka ihmiset (johto, työntekijät, virkamiehet) kuitenkin tekevät kaikki päätökset ja soveltavat lakeja ja määräyksiä. Jo organisaatioiden nimeäminen toisi hieman lisää konkretiaa ja vastuun osoittamista tietyille tahoille asioiden edistämisestä tähän periaatteen (vai vision?) suuntaan.

Periaatteena loistava, en kuitenkaan näe, että toteutuisi tällä hetkellä käytännössä. hyvänä esimerkkinä valtionhallinnon eri viranomaisten yhteistyö, jossa yhtenäisyys tai vastuunkanto jätetään usein sille "toiselle viranomaiselle" tai pompotellaan asiakkaita virastosta toiseen.

Julkisessa hallinnossa on paljon salassapidettävää materiaalia.

Hyviä periaatteita, kunhan turvallisuuteen liittyvät joskus marginaaliset, mutta merkittävät asiat otetaan huomioon. Hallinnon yhtenäisessä toiminnassa tulee huomioida eri hallinnon alojen erityispiirteet. Yhdessä on tavoitteena erittäin hyvä, muuten hukataan resursseja ja oma toiminta voi jopa hankaloittaa toisen tahon toimintaa.