- Julkisten t&k-menojen kasvattamisen perusteluna on esitetty ennen kaikkea Suomen tulevan hyvinvoinnin turvaaminen kestävää talouskasvua vauhdittamalla ja julkista taloutta vahvistamalla. Näistä lähtökohdista on selvää, että lisärahoitus on kohdennettava aktiivisesti valikoivien meknismien kautta sellaiseen t&k-toimintaan, jolla arvioidaan olevan suurin mahdollinen vaikuttavuus kestävään kasvuun ja julkiseen talouteen.
- TKI-järjestelmää tulee kehittää kokonaisuutena siten, että sen vaikuttavuus on mahdollisimman suuri. Kansainvälisessä vertailussa Suomen panostuksen akateemisen yhteisön itse suuntaamaan tutkimukseen ovat valmiiksi erittäin korkealla - kuten on syytä ollakin. Sen sijaan yritysten rohkean uudistuksen kannusteissa Suomi on dramaattisesti jäljessä kilpailijamaista. Kun t&k-toiminnan hyödyt realisoituvat pääosin vasta vientikauppojen syntyessä globaaleilla markkinoilla, on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että suomalaiset yritykset saadaan t&k-kannusteiden osalta samalle viivalle kilpailijoidensa kanssa. Näin varmistetaan, että korkalaatuisella suomalaisella tutkimuksella on Suomeen arvoa tuottava kaupallistamisreitti kotimaisten yritysten kautta, ja suomalaisilla yrityksillä on kyky ja mahdollisuus ottaa käyttöön ja hyödyntää tehokkaasti uutta tietoa niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Kannattaa muistaa, että yli 99% uudesta tiedosta ja osaamisesta syntyy muualla kuin Suomessa, jolloin kestävän talouskasvun kannalta on erittäin tärkeä turvata suomalaisten yritysten kyky seurata ja hyödyntää myös muualla tapahtuvaa kehitystä. Osaaminen - eli kyky hyödyntää tietoa jonkin päämäärän saavuttamiseksi - kehittyy suurelta osin työelämässä, eli esimerkiksi yrityksissä, joissa henkilöstö tekee t&k-toiminnassaan uusia avauksia ja ottaa haltuun uusia asiakokonaisuuksia.
- Tilastokeskuksen mukaan (Tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvän innovaatiotoiminnan merkitykseltään suuret tietolähteet 2014-2016) yritysten innovaatioihin johtava tieto (ideat) on useimmiten peräisin kahdesta lähteestä: (1) yrityksen asiakkailta tai (2) muilta yrityksiltä (toimittajat, kumppanit, kilpailijat). T&k-menojen lisäykset kannattaakin kohdentaa siten, että niillä vahvistetaan entisestään yritysten välistä verkottumista, ekosysteemiskehitystä sekä vahvistetaan innovatiivisten yritysten linkittymistä kohdemarkkinoilla oleviin asiakkaisiin.
- Yrityksille suoraan kohdennettavien t&k-kannusteiden lisäksi lisärahoitusta kannattaa kohdentaa järjestelmässä tunnistettujen selkeiden aukkojen paikkaamiseen: yritysvetoiseen soveltavaan tutkimukseen, pilot-laitoksiin liittyvien t&k-kustannusten kattamiseen sekä Suomen etua palvelevan kansainvälisen yhteistyön mahdollistamiseen. (Kansainvälinen rahoitus ei saa olla itsetarkoitus, vaan sen pitää olla keino hyvinvoinnin ja vaurauden vahvistamiseen. Suomen kestävä kasvua ja menestystä rajoittaa paljolti inhimillinen pääoma, ja se tulee kohdentaa vaikuttavimpaan mahdolliseen tekemiseen. Olisi suuri virhe kannustaa parhaita osaajiamme käyttämään työpanoksensa vaikutuksiltaan vähäisiin hankkeisiin, vaikka niiden rahoitus tulisi kokonaan muista kuin suomalaisista lähteistä.)
Rahoitusta lisättäessä TKI-toimijoita tulee tarkastella kokonaisuutena. Lisäyksissä on hyvä painottaa niitä tekijöitä, joissa on tunnistettu eniten tarvetta ja aukkoja ja joissa vastaavasti panostusten hyödyt ovat suuret. Tällainen kohde on esimerkiksi korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyöhön kohdistuva rahoitus.
Korkeakoulujen perusrahoituksen ja kilpaillun rahoituksen suhteen tulee pysyä tasapainoisena. Molemmilla on tärkeä rooli. Kilpaillun rahoituksen hyödyntäminen vaikeutuu ja sen teho vähenee, jos pohjalla ei ole riittävää perusrahoitusta.
Tuetaan kansainvälisen tki-rahoituksen saamista Suomeen.
Ratkaistaan isojen EU-hankkeiden vaatimat omakustannusosuudet siten, että EU-rahoituksen saaminen ei kiinni niistä. EU-hankkeiden neuvonta- ja koordinaatiopalveluja tulisi kehittää.
Suunnitellut lisäykset tulee kohdentaa siten, että ne ensisijaisesti vivuttavat yksityisiä TKI-investointeja ja edistävät uuden, kestävän liiketoiminnan syntymistä ja vastaavat globaaleihin haasteisiin, kuten vihreään siirtymään.
Jotta TKI-lisäyksillä olisi tämä vivuttava ja voimakkaasti uudistumista edistävä vaikutus, tärkeää on korjata innovaatiojärjestelmässä tällä hetkellä oleva aukko: tutkimuksen ja yrityskentän välinen yhteistyö. Jotta innovaatiojärjestelmä tuottaisi tavoiteltavaa yhteiskunnallista arvoa, tulee koko järjestelmän olla kunnossa perustutkimuksesta tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen asti. Tällä hetkellä merkittävin heikkous on siinä, ettei järjestelmä tue riittävällä tavalla tutkimuksen ja yritysten yhteispeliä. Tämä näkyy siinä, että yritysten innovaatiotoiminta painottuu liiaksi nykyisten tuotteiden ja palveluiden parantamiseen merkittävästi uudistavien innovaatiohankkeiden sijaan. Tulevissa TKI-päätöksissä tulee rahoitusta suunnata erityisesti näiden puutteiden/aukkojen paikkaamiseen.
Avustusmuotoista TKI-rahoitusta tulee suunnata erityisesti tutkimus-yritys-yhteistyön edistämiseen ja kannustaa yrityksiä voimakkaasti uudistavaan innovaatiotoimintaan. Avustusmuotoisen TKI-rahoituksen rooli on keskeinen kaikkein riskipitoisimmassa ja eniten uutta osaamispohjaa synnyttävässä TKI-toiminnassa (Ala-Pietilän 6.5.2022 raportti). Kuten TKI-rahoituslain hallituksen esitysluonnoksessa todettiin, ”yksityisen sektorin näkökulmasta TKI-toimintaan panostamiseen sisältyy huomattavia riskejä, joita voidaan jakaa julkisella TKI-rahoituksella.”
Tulevilla päätöksillä tulee korjata soveltavan tutkimuksen rahoitukseen syntynyt aukko. Rahoitusta tulisi suunnata erityisesti tutkimuskentän ja yritysten innovaatiokumppanuuksiin, jotka mahdollistavat tutkimuspohjaisen osaamisen ja tulosten kypsyttämisen uusiksi ratkaisuiksi ja palveluiksi. Soveltavaan tutkimukseen ja tutkimus-yritys-yhteistyöhön kohdennettua TKI-rahoitusta tulee kasvattaa, pääasiassa Business Finlandin ohjelmiin ja yhteishankkeisiin suunnattua rahoitusta lisäämällä sekä rahoittamalla pitkäjänteisesti yhteiskäyttöisiä tutkimus- ja kehitysinfrastruktuureja.
Suomen TKI-toiminta ja sen rahoitus ovat läheisesti yhteydessä EU:n TKI-yhteistyöhön, jolla edistetään kansainvälistä verkostoitumista ja arvoketjujen syntymistä. Suomessa pystytään kehittämään huippuluokan osaamista ja ratkaisuja isoihin haasteisiin vain tekemällä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. EU:n TKI-yhteistyö täydentää ja vahvistaa kansallisia TKI-toimia, mutta EU-rahoituksella ei voi korvata kansallista TKI-rahoitusta. Suomen kyky hyödyntää EU:n tutkimusrahoitusta edellyttää kansallista vastinrahoitusta. Tästä syystä Suomen TKI-järjestelmää kehitettäessä on tärkeää huolehtia, että kansallisissa TKI-panostuksissa mahdollistetaan riittävä vastinrahoitus. Tällä hetkellä on tilanteita, joissa kansallista vastinrahoitusta ei ole riittävästi saatavilla, vaikka suomalaisilla toimijoilla olisi edellytykset menestyä EU-rahoitushauissa.
Tutkimuslaitoksilla on keskeinen rooli strategisessa tutkimuksessa, osaamisen kehittämisessä, perustutkimuksen tulosten jalostamisessa uusiksi ratkaisuiksi ja palveluiksi sekä IP:n luomisessa. Tutkimuslaitosten rahoitus on kuitenkin heikentynyt viime vuosina merkittävästi. Tutkimuslaitosten perusrahoitusta tulee kasvattaa kestävälle tasolle osana TKI-rahoituksen vaikuttavuuden parantamista.
Konkreettiset toimet joille voidaan määrittää tulos.
Vahvistuvaan yhteistyöhön julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä, uuteen teknologiaan, digitalisaatioon sekä ilmastonmuutokseen.
Uusien instrumenttien luomista tulee viimeiseen asti välttää niiden hitaan vaikutuksen ja toimeenpanon takia. Julkisen yritysrahoituksen tulee kohdentua tukemaan potentiaalisimpien yritysten sekä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä.
Yliopistojen perusrahoitusta vahvistamalla on mahdollista panostaa tohtorikoulutukseen, sen volyymiin ja läpäisyn parantamiseen sekä saada yliopistojen rahoitus kuntoon koko väitöskirjatutkimuksen ajaksi.
Kiireellisesti tarvitaan myös siltarahoitusta tohtoreiden (erityisesti ulkomaalaistaustaisten) siirtymisen tukemiseksi yrityksiin.
Suomen Akatemian rahoituksen taso korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen rahoittajana tulee pitää vahvana.
Rahoitusta tulisi lisätä kaikille TKI-alueille perustutkimuksesta tuotekehitykseen niin että innovaatiojärjestelmä kehittyy tasapainoisesti ja laatuun kiinnitetään huomiota. Suhteellisesti pienempi osa rahoituksesta menee nykyisin tutkimuksen ja yrityselämän yhteistyön rahoittamiseen ja sekin varsin lähellä markkinoita olevaan tutkimukseen eli matalamman riskin tutkimukseen. Yhteistyön rahoitusta tulisi lisätä suhteessa enemmän, jotta tehostetaan tutkimuksen keskittymistä relevantteihin kysymyksiin, tiedon siirtoa yrityksiin ja yritysten oman TKI-toiminnan vahvistumista. Erityisen pieni rahoitus on nykyisellään tutkimuslähtöiselle (yliopistolähtöiselle) yhteistyölle. Sitä rahoitusta pitäisi selvästi kasvattaa julkiselle tutkimukselle, jotta saataisiin enemmän uusia avauksia ja korkeampaa riskinottoa tutkimukseen ja sitä seuraavaan yritysten TKI-työhön. Tässä kohdassa suuremmalla suhteellisen rahoituksen korotuksella, mutta kokonaisrahoituksen kannalta kuitenkin pienellä rahamäärällä voidaan saavuttaa huomattavasti lisää nopeutta, tehokkuutta ja kunnianhimoa TKI-prosessiin kunhan järjestelmä uusissa avauksissa pidetään ketteränä ja kevyenä.
Budjettimenojen kasvattamisen tärkeä tavoite on kannustaa yrityksiä kasvattamaan omia innovaatiopanostuksiaan, mistä suuri osa 4 % tavoitteesta syntyy. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää pohtia, miten TKI-järjestelmä kokonaisuutena rakentuu. Jotta myös yritykset lähtevät mukaan, tarvitaan rahoitusta, joka hyödyttää sekä akateemista tutkimusta että elinkeinoelämää. Tutkimusyhteistyöhön suunnatut panostukset luovat vahvaa pohjaa yritysten innovaatiotoiminnalle sekä monipuolistavat Suomessa tehtävän tutkimuksen tasoa kansainvälisesti, esimerkiksi ainutlaatuisen datan ja tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämisen kautta.
Suomalaisten julkishallinnollisten palveluiden tutkimukseen ja kehittämiseen, koska näihin yksityissektorin yksityistä rahoitusta on mahdotonta saada. Lisäksi alueellisuus vs. globaalit haasteet on tärkeä kehittämiskohde eli kuinka taklataan globaaleja ongelmia tutkimuksen ja kehittämisen kautta.
Perustutkimuksen rahoitus (lähinnä Suomen akatemian kautta) on ollut jo kauan liian ohuella pohjalla. Sinne tulisi kohdentaa lisärahoitusta ja eritysesti akatemiatutkija-hakuun koska tarvitsemme tulevaisuudessa enemmän osaajia.
Tutkimusinfrastruktuurit kaipaavat uudistusta tai jäämme maailmanlaajuisesti jälkeen. Rahoitusta tulisi kohdentaa muutenkin kun tiekartoille sillä nykyisellään organisaatioiden mahdollisuus rahoittaa suurempia infrastruktuureja on heikko.
Erilaisia elinkeinoelämän kanssa verkottuneita rahoitusmuotoja, jossa annetaan mahdollisuus eri sektoreille koordinoida hankkeita. Matalan kynnyksen yhteistyöhankkeita, joissa voi olla mukana eri kokoisia yrityksiä ja joissa ei aina vaadita yritysrahoitusta tai vientikertoimien laskemista. Pienistä hankkeista voi tulla isojakin hyötyjä, kun annetaan vapautta toimia.
Tutkijoiden liikkuvuus ja kansainvälisyys. Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävää rahoitusta tutkijaliikkuvuuteen, jolla lisättäisiin kansainvälisyyttä ja uuden, innovatiivisen tiedon tuomisen Suomeen muista maista.
Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen korottaminen niin, että ne voivat kehittää pitkäjänteisesti TKI-yhteistyötä eri toimialojen kanssa ja edistää ekosysteemeissä tehtävää kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Näin tämä rahoitus toimisi paremmin myös siemenrahana hankerahoitukselle. Rahoitusta korkeakoulujen/tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyöhön (Business Finland -tyyppistä, mutta kriteerinä ei pitäisi olla pelkästään yritysten vientipotentiaali) sekä mikro- ja PK-yritysten kasvun ja kansainvälisyyden tukemiseen. Rahoituksen lisäys tukisi myös ylemmillä TRL-tasoilla tehtävää soveltavaa TKI-toimintaa, jota tehdään tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa.