Teemat on tärkeitä kaikki. Teknologiaa tulee kehittää ja ottaa siitä kaikki oli irti. Tulee kuitenkin muistaa, että hoiva- ja huolenpito tapahtuu vuorovaikutuksessa, ihmiseltä ihmiselle!

Numeerinen henkilökuntamitoitusvaade on välttämätön, jotta turvataan ikäihmisille lain tarkoittama laadukas hoito ja pystytään myös valvomaan henkilökuntamitoituksen riittävyyttä. Tukipalveluhenkilöstövaade on välttämätön, jotta hoiva- ja hoitotyötä tekevät ehtivät tehdä perustyötänsä asiakkaiden kanssa.

Teemat ovat varmaan kohtalaisen kattavat - ainoa puute tuli esille yhdessä kommentissa: suositusluonnoksessa ei ole käsitelty mahdollisuutta ikäihmisten ja nuorten yhteisasumiseen, molemminpuolisin eduin.

Teemat hyvät, teoria hyvä, mutta miten toteutuu käytännössä? Onko 33,5 miljoonan säästöistä otettu huomioon teknologianiin kehittämiseen kuluvatmenot

Yleisesti on hyvä että asioita mietitään ja pyritään tekemään oikealta tuntuvia ratkaisuja. Kuitenkin epäilen jälleen käyneen niin että itse kohderyhmältä kysyminen on jäänyt kovin ohueksi. Mietityttää myös tämä että mistä raha otetaan tulevauisuudessa ikääntyvän väestön toimintakyvyn tukemiseen? Se on ollut tärkeänä teemana jo vuosikymmenet mutta aina on törmätty samaan ongelmaan: rahapulaan. Ihmettelen myös sitä että miksi kun ikäihminen tulee jonkin palvelun piiriin niin siinä vaiheessa alkaa kamala "hössötys" päivän sisällöllisestä annista. Siis miksi kotona asueassa ei tarvitse kaikenmaailman viriketuokioita mutta kun ikäihminen muuttaa esim. palvelutaloon niin sitten tarvitsee??? Yksinäisyys on monen ongelma ja siihen ei kyllä mitkään robotit auta. Ei ihminen ole miksikään muuttunut - ihminen kaipaa toista ihmistä seuraksi, avuksi ja kaveriksi. Kyllä näin on! Minä en ainakaan suostu ottamaan mitään robottikaveria, en ikinä (olen nyt 45v. ). Sitten on tämä tehostetun palveluasumisen mitoitus. Näitä alentamisiahan tässä maassa ajavat nämä isot firmat mitkä ovat vallanneet/ valtaamassa koko markkinat. Tottakai näin on että henkilöstö on se kallein osa mutta jos laatua halutaan ylläpitää niin kyllä siihen ihan ihmisiä tarvitaan. Harmi että tilanteen on annettu mennä tähän. Nämä isot toimijat ovat soluttautuneet jos jonkinlaisiin suunnittelu- ja esitysryhmiin ja tottakai tuovat tätä henkilöstömitoitusasiaa esille. Siitä olen samaa mieltä että kaikkeen hoitamiseen ei tarvita koulutettua sairaanhoitajaa tai lähihoitajaa mutta kyllä hoitotyö vaatii henkilöstöä. Omavalvonta muodostuu myös ongelmaksi sillä juurikin nämä isot firmat osaavat kyllä paperilla eisttää että kaikki on kunnossa mutta kun kukaan ei konkreettisesti valvo, käy tarkistamassa, niin tilanne on katastrofaalinen. Ei hyvältä näytä!

Palveluneuvontaa - ja ohjausta sekä palvelutarpeen arviota käytetään aina ratkaisuna mitä ihmeellisimpiin ongelmiin. Jos ongelmana on varsinaisen hoito- ja hoivatyön tekijöiden vähyys ja hoitopaikkojen puute, ei siinä monenkaan palvelutarpeen arvion tekeminen auta asiaa minnekään suuntaan. Olemme jo pitkään ihmetelleet (teemme työyhteisössämme kaikki palveluntarpeen arvioita ja palvelupäätöksiä) tätä jatkuvaa arviointia arvioinnin jälkeen. Mikään asia ei asiakkaalla etene, ellei jatkuvasti arvioida, vaikka hänen tilanteessaan ei sanottavaa muutosta ole tapahtunut. Ja lisäksi arvioinnit ovat järkyttävän laajoja: kaikki pitää aina arvioida uudelleen, vaikka asiakkaan asia ei niistä hyötyisi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että jatkuva arviointi on organisaation keino pitää asiakkaat poissa palvelujen piiristä. Aina voidaan vedota, että arviointi on kesken, jolloin palvelujakaan ei tarvitse käynnistää. Asioita myös palautetaan päättävältä taholta yhä uudelleen käsittelyyn ja halutaan tarkennuksia kaikkeen nippeliin ja nappeliin, vaikka niillä ei ole mitään vaikutusta asiakkaan kokonaistilanteessa. Pahinta on, että asia palautetaan käsittelyyn ja halutaan tietoa asioista, jotka on jo tuotu palveluntarpeen arviossa esille selkeästi.

Palveluntarpeen arvioinnissa ei myöskään milloinkaan puhuta sen vaatimista resursseista. Aivan kuin se tapahtuisi itsestään ilman minkäänlaista työpanosta ja siihen kuluvaa aikaa. Kirjaamisesta on lakia, säädöstä, ohjeita, mutta siltikään siihen ei lasketa kuluvan työaikaa. Surkuhupaisaa on, että tässäkin luonnoksessa muualla kuin asiakkaan luona tapahtuva kirjaaminen on välillistä asiakastyötä, vaikka sillä saattaa olla suurin vaikutus asiakkaan palvelujen saamisessa tai hänen asiansa eteenpäin menossa (ja välillistä asiakastyötähän ei arvosteta). Vain asiakkaan luona tapahtuva kirjaaminen on välitöntä asiakastyötä, vaikka kaikki tätä työtä tekevät tietävät, että asiakkaan luona voidaan tehdä vain karkea, muistiinpanonomainen luonnos palvelutarpeen arviosta. Palveluntarpeen arvion laatiminen kun vaatii rauhallista ympäristöä ja paneutumista asiaan. Tällä hetkellä minulla menee yhden asiakkaan palveluntarpeen arvion saattamiseksi lopulliseen kuntoonsa noin kaksi tuntia (omassa työhuoneessa, rauhassa ja kohtuullisessa hiljaisuudessa). Asiakkaan luona sitä ei voi tehdä: kukapa meistä haluaisi työntekijän istuvan kotonaan pari tuntia pelkästään naputtelemassa konetta. Minulla on kokemusta siitä, että olen tehnyt kannettavalla tietokoneella raakaversiota palvelutarpeen arviosta asiakkaan luona: koneen kanssa työskentely häiritsee kommunikointia asiakkaan ja omaisten kanssa sekä hidastaa kotikäyntiä entisestään.

Vielä teknologiasta: suurin osa sosiaalihuollon asiakkaista on niitä, joiden arki ei suju. Eiväthän he muuten olisikaan meidän palvelujemme tarpeessa. Heillä ei ole mahdollisuutta, kykyjä tai taitoja teknologian käyttöön. Heitä tulee aina olemaan, vaikka kuinka haluttaisiin, että siirryttäisiin sähköisiin palveluihin. Nyt ja tulevaisuudessa tulee aina olemaan köyhiä ja pienituloisia ihmisiä, joille sähköisten palveluiden käyttö on sula mahdottomuus, yleensä niiden käyttämiseksi vaadittavien laitteiden hinnan ja/tai palveluiden maksullisuuden vuoksi. Tähän tietysti tarjotaan hurskaasti ratkaisuksi yhteiskunnan vastaantuloa taloudellisesti heidän kohdallaan, mutta ei se vastaantulo ole nykyäänkään kovin aulista, joten miten se tulevaisuudessa olisi, kun resurssit ovat vähäisemmät?

Lähijohtaminen on jo sinänsä vitsi. Todellisuudessa lähijohtajat johtavat poissaoloillaan työyhteisöistä.

Laatusuosituksessa tulee ilmaista selkeämmin mitä kotihoidon ja asumispalvelujen välittömän asiakastyön mitoitukseen lasketaan niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannen sektorin palvelutuotannossa vertailtavuuden ja yhteismitallisuuden varmistamiseksi.

Teknologiaan lisäys: Suomi on pitkien välimatkojen maa ja harvaan asuttu. Monia palveluja on vaikea järjestää viheralueille lähipalveluna mutta etävastaanotoilla se on mahdollista; esim. geriatrin vastaanotto, muistihoitajan, haavahoitajan, ravitsemusterapeutin, farmaseutin, sossun jne. On myös kustannustehokas tapa tuottaa palveluja, silti tarvitaan myös "livenä" vastaanottoja.

Ei voi olla ikäystävällinen, koska eri ikäisillä on taustastaan riippuen(mm.geenit, raskas työ, asuinpaikka)sairauksien määrä jo nuorempana monta sairautta. Yksilö keskiöön. Laadukasta yksilökeskeinen palvelurakenne. Yhteistyö Euroopan teknologian ja palveluiden kehittämisen kanssa. Kaikkia ei tarvitse itse uudelleen keksiä, Pohjoismaiden yhteistyö olisi lähellä ja hyviä toiminta muotoja löytyy niistä eri palveluiden kehittämisen. Siellä on pitkät kokemukset oikean hoitohenkilökunnan mitotuksista eri tehtäviin, laadukas työ saa asiakkaan nopeasti takaisin toimintakykyiseksi ettei käy niin kuin nyt Ruotsin pikkupaikkakunnilla lakkautetaan hoitopaikkoja henkilökunnan puutteen vuoksi.

Ehdottaisin nostettavaksi oikeudellisen ennakoinnin suositusten kohtaan 1 (Turvataan yhdessä mahdollisimman toimintakykistä ikääntymistä). On sekä ikääntyvän ihmisen itsensä, hänen läheistensä, hänen kanssaan työskentelevien ammattihenkilöiden että viranomaisten etu, että ikääntyvä on varautunut mahdolliseen oikeudellisen toimintakykynsä heikentymiseen riittävän terveenä ollessaan. Oikeudellisella ennakoinnilla on mahollista päättää etukäteen, miten itseä ja omia asioita hoidetaan, jos tulee myöhemmin toimintakyvyttömäksi. Oikeudellinen ennakointi vahvistaa ikääntyvän itsemääräämisoikeutta. Se myös helpottaa läheisten, viranomaisten ja hoitohenkilöstön rooleja ja tehtäviä. On selvää, kuka asioita hoitaa ja millä valtuuksilla, kuka päättää asiakkaan tai potilaan puolesta ja miten. Ennakointi myös ehkäisee väärinkäytöksiä ja hyväksikäyttöä ja vähentää painetta edunvalvonnasta. Ehdottaisin nostettavaksi suosituksiin konkreettisesti tavoitteena sen, että mahdollisimman moni ikääntyvä olisi tehnyt itselleen ainakin hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen. Lisäksi ehdottaisin lisättäväksi asiakas-/palveluohjauksen kohtaan neuvonnan oikeudellisen ennakoinnin keinoissa.

Teknologia ei saa korvata kosketusta ja lämpöä. Kone tai netti ei osaa hoitaa inhimmillisesti ja ei edes turvata ihmisyyttä ja läheisyyttä silloin kun maailma muuttu vieraaksi..