Tästä puuttuu konkretiaa. Tavoite on arvokas.

Tällaisenaan periaate kuulostaa osastolta "de facto" - tapahtuu automaattisesti -, mutta todellisuudessa ollaan saamisten ja etujen menetysten ristiriidassa, mikä tarkoittaa, että mitään ei tapahdu itsestään. Ainoa tapa fataalien seurausten torjumiseksi on tehdä laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Ja jos riittävää tavoitetasoa ei saavuteta siltä pohjalta, pitää pienempien valtioblokkien pyrkiä yhä kunnianhimoisempiin tavoitteisiin (kilpailukyvyn heikentymisen uhallakin) - muut tulevat kyllä perässä, kun uhkakuvat alkavat realisoitua - tosin silloin saattaa olla jo myöhäistä.... Koronakriisi oli hyvä herättäjä: pandemian uhka oli hyvin tiedossa, mutta kukaan ei ollut varautunut pandemian toteutumiseen. Nyt on aika toimia planeettaa uhkaavien vielä suurempien kriisien eteen ihan tosissaan!

Ajatuksen keksijä voisi ihan oikeasti miettiä mitä tämä tarkoittaa. Kannattaisi laittaa arvioitavaksi sellaisia periaatteita siten, että ei keskityttäisi vain hienohin lauserakenteisiin, joka ei oikein aukea.

Jaaha, tämä on niin korkealentoinen periaate, että se pölyttyy jossain kansion nurkassa, valitettavasti....

Merkittävä periaate, mutta tämä tulee huomioida vain ns. reunaehtona. Jälleen periaatteen tulee olla tasapainossa muiden kanssa. Vaatisi globaalimpia ratkaisuja. Tähän ei siis pysty kukaan yksin.

Kestävän hyvinvoinnin luominen edellyttää myös olennaisten asioiden esillä pitämistä ja alleviivaamista vaikka maailma, media ja sen muodit vaihtuisivatkin. On pyrittävä lisäämään suhteellisuudentajua ja kokonaiskuvaa tämän erikoistuvan maailman keskellä jossa jokaien painottaa oman tietonsa merkittävyyttä muiden kustannuksella eikä kukaan tunnu hahmottavan kokonaisuutta objektiivisesti. Esimerkiksi ilmastonmuutospuhe on peittänyt alleen biodiversiteettikadon ja typen ja fosforin planeettarajojen moninkertaisen ylittymisen eikä muoviroskan määrää kulttuuriympäristössä ole edelleenkään kyetty riittävästi vähentämään. Epätoivoinen viestintä laukaisee myös vanhemmissa sukupolvissa vastareaktiona flegmaattisuutta eli ei tehdä enää muutoksi kun niillä ei ole vaikutuksia omaan elämään eikä nähdä niden mahdollisuuksia ylisukupolvisesti vaan luovutetaan toivottomuudelle.

???

Eturistiriidat ja syrjiminen kuriin. Tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että järjestelmän sisällä on niitä, jotka ns. maalittavat tai sitten mahdollistavat sen.

Tätä ei maailmalla eikä Suomessa juurikaan tapahdu. Valtion ja kuntien tulisi olla edelläkävijöitä kestävän kehityksen vaalimisessa ja vihreiden arvojen kunnioittamisessa tuottavuudenkin kustannuksella.

Miten voidaan ajaa ylisukupolvista vastuunkantoa ja ekologista ajattelua, kun sukupolvenvaihdosta ei ole odotettavissa julkishallinnossakaan moniin vuosiin, vaikka se olisikin terveellistä? Tämä periaate on utopiaa, ennen kuin nuorempi sukupolvi on johtavissa asemissa valtiohallinnon eturivissä.