Huh. Vaikea tavoite, mutta hienoa jos olisi "yhteiseen hiileen puhaltamista" eikä vain "yhteen hiileen (kukin omaansa) puhaltamista".

Tämä ei varmasti ole pelkästään tämän ajan asia, mutta nyt siihen on herätty. Varmaan hyvä punainen lanka kaikessa, mutta ei ole välttämättä viisasta mennä tämä asia edellä kuitenkaan kaikessa. Tärkeää on laittaa ensi happimaski omille kasvoille ja sitten auttaa muita. Jos vedämme itsemme liian tiukille tältä osin, meistä ei ole enää ratkomaan asioita isommassakaan kuvassa.

Tämä on niitä valttikortteja, joita meidän pitäisi hyödyntää. Suomessa voidaan olla tämän edelläkävijöitä, suunnan näyttäjiä. Ei pysähdytä odottamaan, että muut tekee ja mennään sitten mukaan, näytetään mallia. Toimitaan niin, että voimme sanoa lapsen lapsille ja heidän lapsille, että me teimme kaikkemme.

Vastuunkanto tarkoittaa pienellä maalla eri asioita kuin suurella maalla. Voimme näyttää esimerkkiä ja olla kehityksen huipulla, mutta emme ottaa vastuuta miten talous toimii.

Erittäin tärkeä ja kannatettava tavoite.

Pitää paikkansa, mutta miten tämä toimii koko ajan kasvavassa yksilökeskeisyydessä? Ajatus on hieno ja kannatettava, mutta todellisuus toinen.

Tämä loittonee sanamuodoltaan jo järjestelmätason hallinto-käsitteestäkin aika kauas. Erittäin tärkeä suorastaan eksistentiaalinen teema, mutta pitäisi saada vähintään samaan muotoon/tasolle kuin muutkin. Eli vastata nimenomaan siihen, mitä juuri Suomen hallinto tekee tai tavoittelee tässä asiassa? Tai vielä mieluummin, mitä Suomen valtio ja kunnat tekevät asian suhteen?

kuulostaa mahtavilta sanoilta, miten tämä näkyy käytännössä, eikä vain periaatetasolla? Eikö periaatteidenkin tulisi jollain tasolla näkyä myös käytännössä, eikä vain sanahelinänä ideaalitilana.

Ihan käytännön tasolla olisi hyvä huolehtia esim. jokaisen toimiston kierrätyksen toimivuudesta.

Aivan elintärkeä ajatelma, mutta sisältää suuren ristiriidan, jota ei vieläkään ole kyetty tunnustamaan. Eli yksinkertaisesti jatkuva kasvu ei vain ole mahdollista. Lisäksi haluaisin tietää, miten muuttaa tämä kohta oikeasti toteumaksi. "Kun toista et voi muuttaa." Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta tällä hetkellä kaivetaan yhä kiihtyvällä tahdilla kriittisiäkin maamineraaleja akkuihin, kun kaikki fossiilinen on pannassa. Mitä ylisukupolvisuutta on louhia luonnonvaroja yhä kiihtyvää tahtia nyt vain eri mantran ohjaamana. Paikallisuuden painottamisella eri asioissa voisi pienen asian tässä korjata. Koronan jälkimainingeissa voisi jatkaa esimerkiksi vähemmällä lentämisellä tai laivailulla ja sillä tavoin osoittaa vastuullisuutta. Kaikki tavallaan kuitenkin vain odottavat tilannetta, että kohta tästä päästään ja vanha meni jatkuu. Joku tässä kohtaa mainitsi, että sanahelinää. Tämä kohta on tosi helppo kirjoittaa periaatteen mukaisena, mutta toteuttaminen on eri asia. Miten saisi globaalin ja paikallisuuden "mahtumaan oikeasti samaan pöytään", siinäpä se.